Pelkkä puhe ei kulttuuria pelasta
Kulttuurialan puheenvuorot tuen puutteesta ja koronarajoitusten epäsuhtaisuudesta ovat koventuneet viime viikkoina. Syystäkin. Päätetyt sulku- ja rajoitustoimet ovat vieneet kulttuurialan tekijöiltä ansainnan jo vuoden ajan. Kulttuurin ja luovien alojen toimijat ovat keskustelleet Teamsit ja Zoomit kuumana valtionhallinnon kanssa sulkutoimista johtuneiden taloudellisten menetysten korvaamisesta sekä mahdollisuuksista järjestää tapahtumia turvallisesti ja vastuullisesti.
Paljon on puhuttu vaikeasta tilanteesta ja kulttuuriala on saanut näkyvää tsemppausta mediassa. Kuitenkin tukien määrä ja niiden kohdentuminen on ollut vaatimatonta menetyksiin nähden. Esim. musiikkialan 300 miljoonaa euroa lähentyviä menetyksiä vastaan on saatu tukea noin 30 miljoonaa euroa. Vasta Paula Vesalan julkiset näkemykset koronan hoidosta kulttuurialan kannalta sai pääministerin kiinnittämään asiaan huomiota. Ja hyvä niin.
Vapaan kentän freelancerit heikoimmassa asemassa
Kulttuuriala työllistää Suomessa 135 000 ihmistä – enemmän kuin esimerkiksi matkailu- ja ravintola-ala, tai sähkö- ja elektroniikkateollisuus. Heistä kolmannes työllistää itse itsensä eli on eri tyyppisiä freelancereita: musiikin tekijöitä, muusikkoja ja muita luovan alan itsensätyöllistäjiä. Nämä ihmiset ovat tällä hetkellä kaikkein heikoimmassa asemassa: he ovat olleet jo vuoden ilman työtä, heitä eivät koske yritystuet eikä heillä ole välttämättä mahdollisuutta saada edes työttömyyskorvausta.
Kulttuurialan toimijat ja taiteilijat ovatkin esittäneet aiheellisen kysymyksen miksi yksittäisen tehtaan tuotantolaitoksen sulkeminen saa ministeridelegaation liikkeelle, kun samaan aikaan kokonainen elinkeino voidaan sulkea vuodeksi rajoituksilla, joiden oikeasuhtaisuutta tai yhdenvertaisuutta ei kukaan poliittinen päättäjä tai viranomaiset ole kyenneet ymmärrettävästi avaamaan.
Kulttuurin ja musiikkialan toimenpide-ehdotukset on viestitty päättäjille
Tässäkin yhteydessä haluan sanoa, että terveys ja terveysturvallisuus on ykkösasia. Kulttuuriala ei hae erivapauksia vaan ainoastaan yhdenvertaista kohtelua muiden toimialojen kanssa. Tästä syystä on myös oikeutettua, että kulttuurin ammattilaisille kerrottaisiin, miksi kansalaisten on ok laulaa iltaisin karaokea ravintolassa, jos lauluyhtyeen keikat samassa ravintolassa ovat turvallisuusriski.
Kuitenkin oleellisempaa, kuin retroilla menneiden kanssa, on katsoa tulevaisuuteen ja aktiivisesti hakea ratkaisuja. Kulttuurin ja musiikkitoimialan selviämisen kannalta on keskeistä, että säilytetään ala ja sen tekijät hengissä – ja sen jälkeen tehdään johdonmukaisia ja viisaita ratkaisuja koronatilanteesta pois pääsemiseksi. Keskeisimmät tarpeet on tiivistettävissä seuraavaan kolmen kohdan listaan:
- Tarvitaan vapaan kentän musiikkialan freelancereille riittävä tuki, joka perustuu nettomenetyksiin ja joka jaetaan tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti musiikkialan omia kanavia pitkin.
- Tarvitaan alalle soveltuvia yritystukia, mukaan lukien yksinyrittäjien tuen jatkaminen.
- Tarvitaan rajoitusten turvalliseen avaamiseen tähtäävä exit-strategia hallitussa viranomaistyössä. Emme vaadi rajoitusten purkamista. Mutta vaadimme näköalaa tulevaan ja sitä, että avaamisen askelmerkeistä ja aikataulusta aletaan keskustella alamme kanssa ja myös julkisesti.
Tämä kaikki on esitetty päättäjille. Tähän kaikkeen on saatu hyväksyvää nyökkäilyä ja sympatiaa sekä ministeriöistä että eduskunnasta. Nyt tarvitaan tekoja.
Risto Salminen
toimitusjohtaja, Teosto
@risto_salminen
Musiikkialan toimenpide-ehdotus: Teoston näkemyksiä valtion lisäbudjettivalmisteluun 2021
Katso myös: Musiikkialan toimenpide-ehdotukset 15.1.2021
