Teoston lausunto uudistetun hybridistrategian toimintasuunnitelman käyttöönotosta ja riskipotentiaalin arviointimallin soveltamisesta

Opetus- ja kulttuuriministeriölle ja sosiaali- ja terveysministeriölle

Suomen Säveltäjien tekijänoikeustoimisto Teosto edustaa noin 34 000:a suomalaista säveltäjää, sanoittajaa, sovittajaa ja musiikkikustantajaa. Elävä musiikki muodostaa noin viidenneksen Teoston oikeudenomistajilleen maksamista korvauksista. Vuonna 2020 korvauskertymä laski koronarajoitusten vuoksi noin seitsemän miljoonaa euroa (-9,1 %), ja oli yhteensä 65,6 miljoonaa euroa.

Teosto tukee otsikon asiassa annettua Music Finlandin, Suomen Musiikintekijöiden, Suomen Säveltäjien sekä Muusikkojen liiton lausuntoa.

Teoston lausuntona esitämme, että riskihierarkiataulukko ei ole kelvollinen valtakunnallinen työkalu koska

• Taulukon soveltamisolosuhteita ei määritellä riittävän tarkkarajaisesti (millaisissa erityistilanteissa taulukkoa on syytä soveltaa).
• Arviointitaulukon taustatietoja ei ole julkistettu, joten sen tieteellistä perustaa ei ole mahdollista arvioida.
• Taulukko kohtelee elinkeinoja ja jopa eri kulttuurin muotoja esimerkittämällä eriarvoisesti. Arviointimalli määrittelee mm. korkeariskisiksi ammattimaisen konserttijärjestämisen ja suosittaa kohdentamaan päätökset ”vain tilaisuuksiin, joiden pääasiallinen toimiala on konserttitoiminta”.
• Taulukossa ei olla huomioitu viimeisen vuoden aikana tehtyä kehitystä ja keinoja terveysturvallisten tapahtumien järjestämiseksi eikä elinkeinonharjoittajilla ole siten mitään mahdollisuutta vaikuttaa toimintansa kieltämiseen tai rajoittamiseen.

Teosto esittää, että sosiaali- ja terveysministeriön ohjauskirjeessä mainittua riskipotentiaalin arviointimallia ei oteta käyttöön sen lukuisten ongelmien vuoksi. Esitettyä taulukkoa ei tule ottaa TTL 58 §:n perusosan työkaluksi, sillä se voi johtaa epäyhtenäisiin ja perustelemattomiin virkamiespäätöksiin, jotka ovat omiaan heikentämään kansalaisten luottamusta rajoitustoimiin.

Lisäksi tartuntatautilain 58 d § tulee poistaa.

Rajoitustoimia tulee käyttää vain niiltä osin, kun ne ovat välttämättömiä ja alueellisesti tarkkarajaiseksi mietittyjä, ja niiltä pitäisi voida välttyä vahvoilla olemassa olevilla suosituksilla (muun muassa maskisuositus). Myös koronapassin käyttöönottoa on edistettävä vaihtoehtona rajoituksille.