Musiikkialan pitkä taival

Etelä-Suomen aluehallintovirasto päätti perjantaina lopettaa kokoontumisia koskevat rajoitukset Uudellamaalla lokakuun alussa. Samalla se oli viimeinen Suomen alue, jolta kokoontumisrajoitukset poistetaan. Lokakuun alussa päättyy siis muun muassa määräys, että konserteissa, teatterinäytöksissä ja festivaaleilla saa olla enintään 50 prosenttia hyväksyttävästä enimmäisosallistujamäärästä.

Musiikkialalla ei kuitenkaan ole kuulunut valtavia riemunkiljahduksia. Miksi?

Ensimmäinen syy on puolentoista vuoden aikana kertynyt epäluottamus. Lukuisat pettymykset ovat vaatineet veronsa. Hallitusta on vaikea kiitellä sen jälkeen, kun takapakkia on tullut monta kertaa.

Suurempi syy on kuitenkin se, että rajoitukset eivät aidosti ja oikeasti ole vielä ohi. Klubikeikkailu, joka on ravintoloissa tapahtuvaa, pysyy rajoitusten piirissä. Samaan aikaan kun konserttisalit juhlivat vapautumista, rajoitusten ristiriitaisuus on mennyt mediassakin monelta ohi.

Ravintolarajoitukset jatkavat musiikin vapaan kentän rampauttamista. Pienemmät klubit ja baarit ovat elävän musiikin ”kivijalka”, joista tulee monen musiikkialan ammattilaisen leipä ja joista lähes jokainen valtakunnan ykköstähti on aloittanut uransa. Näitä esiintymispaikkoja rajoitetaan nyt ravintoloina, jossa istumapaikkapakko ja 50 %:n täyttöaste ovat edelleen voimassa. Vaikka toiminnan pääasiallinen tarkoitus olisi keikkojen järjestäminen, anniskelua harjoittavan paikan on kuitenkin noudatettava ravintolatoiminnan rajoituksia. 

Koko koronapandemian ajan tapahtuma- ja ravintolarajoitusten epätahtisuus on ollut yksi suurimmista rajoitusten epäkohdista. Ennen kuin tähän saadaan muutos, ei musiikkiala käytännössä ole rajoituksista vapaa.

Palautuminen kestää pitkään

Vaikka olisikin niin, että keikkailu saataisiin täysillä heti käyntiin, korona-aika näkyy musiikin tulonmuodistuksessa vielä pitkään. Vuoden 2021 lopussa musiikkialan tulonmenetykset hipovat puolta miljardia. Jälkijunassa maksettavat tekijänoikeuskorvaukset tulevat olemaan normaalia pienemmät ainakin kesään 2022, ulkomaantulojen osalta vieläkin pidempään. Teoston kyselyssä  kolmannes asiakkaista ilmoitti tulojensa laskeneen yli puolella. Nämä tulot eivät palaudu hetkessä.

Myös korona-ajan pitkäaikaiset vaikutukset musiikkialan monimuotoisuuteen ja yleiseen elinvoimaan ovat vielä näkemättä. Kriisiaikana musiikkitapahtumien järjestäjät eivät ole kyenneet ottamaan taloudellisia riskejä, minkä johdosta uusien tekijöiden mahdollisuudet päästä esille ovat heikentyneet merkittävästi. Suurin vaikutus tällä on ollut marginaalisemman musiikin tarjontaan, mikä puolestaan heijastuu koko kentän uudistumiseen

Korona-aikana moni ammattilainen on myös luovuttanut. Keväällä 2021 tehdyn kyselyn mukaan jopa 45 prosenttia vastaajista ennusti vaihtavansa alaa rajoitusten jatkuessa. Ennusteen toteutumisesta ei ole vielä tietoa mutta yksittäisiä tarinoita rumpalin siirtymisestä bussikuskiksi tai teknikon siirtymisestä sähkömieheksi on runsaasti. Pula osaavista ammattilaisista tulee todennäköisesti olemaan yksi hidaste musiikkialan toipumisen tiellä.

 

Kaiken yllä leijuu riskitaulukon varjo

Vaikka kuinka haluaisi (tällä kertaa) uskoa hallituksen hyvään tahtoon, itse juurisyy eli pandemia on osoittanut arvaamattomuutensa. On selvää, että korona sairautena tulee olemaan vieraanamme vielä pitkään.  

Hallituksen uudessa koronastrategiassa tähdätään yhteiskunnan avaamiseen rokotuskattavuuden parantuessa ja korostetaan välttämättömyyttä rajoitusten ehtona. Samalla rajoituksista päättäminen siirtyy valtakunnalliselta tasolta kokonaan aluehallintovirastoihin, sairaanhoitopiireihin ja kuntiin. Näitä alueellisia viranomaisia sosiaali- ja terveysministeriö pyrkii ohjeistamaan ohjauskirjeillä.

Tuorein STM:n ohjauskirje nojaa voimakkaasti THL:n laatimaan riskipotentiaalin arviointitaulukkoon. Siinä suurimmat riskipisteet saavat mm. konsertit, klubit, tanssiravintolat, karaokebaarit, yhteislaulutilaisuudet ja kuorot. Yksinkertaistaen sanottuna musiikki.

Epäselväksi on kuitenkin jäänyt, miten paikalliset viranomaiset tulevat tämän taulukon perusteella puuttumaan näihin ”riskikohteisiin”. Taulukko on aiheuttanut jo ennen käyttöönottoaan runsaasti vaihtelevia ja epäselviä tulkintoja. On epätodennäköistä, että sen pohjalta toteutuisi hallituksen strategian vaatima eri alojen tasapuolinen kohtelu, kun sellaista ei ole nähty tähänkään asti.

Riskitaulukkoa on arvosteltu myös siitä, että sen tausta-aineistoja ja perusteluja ei ole julkaistu. Tähän kiinnittivät useat tahot – myös Teosto – lausunnoissaan huomiota. Ei siis ole mahdollista arvioida, millä perusteella juuri musiikkitapahtumat ovat korkeimmassa riskiluokassa. Emme myöskään tiedä, onko arvioissa huomioitu viimeisen puolentoista vuoden aikana tehty työ terveysturvallisten tapahtumien eteen.

On siis melkoisen kyseenalaista, miten tällainen taulukko voisi toimia viranomaispäätösten perusteena. On myös helppo ennustaa, että uuden korona-aallon iskiessä ristiriitaisten rajoitusten soppa on taas valmis! 

Kohti uutta

Kaikesta tästä huolimatta jaksamme uskoa musiikin voimaan. Kautta aikojen taiteen yhteiskunnallinen merkitys on ollut juuri uudistumisessa, epäkohtien esiin tuomisessa ja ihmisten yhdistämisessä. Suomalaisella musiikilla on valtava merkitys meille kaikille ja kysyntää myös kansainvälisesti.  Suomi tarvitsee elävää musiikkialaa nyt enemmän kuin koskaan.

Kun musiikkialan toimintamahdollisuudet joskus oikeasti vapautuvat, alkaa vähittäinen toipuminen. Myös päättäjiltä tarvitaan silloin sitoutumista alan pitkäjänteiseen, rakenteelliseen tukemiseen. Korjaamatta ovat edelleen muun muassa tekijänoikeuslain uudistus, taiteilijoiden työttömyys- ja sosiaaliturva sekä kulttuurialan huomioiminen yritystuissa. Menetetty luottamus palautuu vain tekojen kautta.