Pyöröovia ja mitä näitä nyt on – tekijänoikeuslain uudistus herättää tunteita

DSM-direktiivi on laaja ja merkittävin tekijänoikeusalan uudistushanke vuosikymmeneen. Teostolle tärkein asia on ollut direktiivin artiklaan 17 sisältyvä vastuusääntely, jolla globaalit alustajätit, kuten Google, Meta ja TikTok tuodaan samanlaisen tekijänoikeusvastuun piiriin omasta toiminnastaan kuin muutkin online-palveluntarjoajat. Heti alkuun totean oman puolueellisuuteni, kun sanon, että Teoston tärkein tehtävä edunvalvonnassa on tekijöiden omaisuudensuojan turvaaminen ja vahvistaminen.

Kolme vuotta sitten unionin toimielimissä hyväksyttyä DSM-direktiiviä edelsi massiivinen lobbauskampanja, jossa erityisesti alustapalvelut pyrkivät välttämään omaan toimintaansa kohdistuvaa vastuusääntelyä. Sen vuoksi direktiivi on huolellisesti tasapainotettu erilaisten intressien, kuten sisällön tekijöiden omaisuudensuojan, palveluntarjoajien elinkeinovapauden sekä sanan- sekä tiedonvälityksen vapauden välillä. Viimeisin osoitus tästä tasapainosta on Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio huhtikuulta 2022. EU hylkäsi Puolan valtion nostaman kanteen direktiivin ” kuuman perunan”, eli artiklan 17 kumoamiseksi.

Kotimainen lainsäädäntötyö on niin ikään herättänyt tunteita monissa eri sidosryhmissä. Viimeisintä lainvalmisteluvaihetta loppusyksystä 2021 alkaen on moitittu muun muassa läpinäkyvyyden puutteesta ja erilaisesta suhmuroinnista. Vähemmälle ovat jääneet huomiot prosessin alkuvaiheesta, jossa kyllä pidettiin workshopeja isolla porukalla, mutta niitä seuranneen yli vuoden radiohiljaisuuden jälkeen lakiluonnokseen oli ilmaantunut kokonaan uusia säännöksiä. Niistä ei ollut workshopeissa puhuttu sanaakaan eikä lainsäädäntöohjeena oleva direktiivi edes koskenut näitä säännösehdotuksia. Innovatiivista ehkä, mutta ei läpinäkyvää. Suhmurointiin muutoin on vaikea ottaa kantaa.

Teoston näkemykset lakiluonnoksesta toimitimme viime syksynä opetus- ja kulttuuriministeriölle määräajassa, kuten yli 200 muutakin lausunnonantajaa. Olisikohan lainvalmistelun suunnanmuutokseen vaikuttanut se, että viime syksyn lausuntokierroksella ollut lakiluonnos sai murskakritiikin sisältöjen oikeudenhaltijoilta? Kritiikkiä alkuperäistä lakiluonnosta kohtaan eivät esittäneet pelkästään oikeudenhaltijat vaan myös muun muassa Google ja Meta.

Tekijänoikeusmaailman pyöröovi-ilmiöstä

Kuluneen kevään aikana myös akateemisen maailman edustajat ovat esittäneet mielipiteitään julkisessa keskustelussa, esimerkkinä kauppaoikeuden professorin kannanotot Helsingin Sanomissa.

Kommentointi on saanut myös populistisia sävyjä, kun on puhuttu ”tekijänoikeusmaailman pyöröovi-ilmiöstä”, jossa ministeriön viroista lähdetään töihin tekijänoikeusjärjestöihin. Olemme alan kollegoiden kesken toisiltamme kyselleetkin, tunnistetaanko tällaista ilmiötä. Kukaan ei oikein osaa sanoa, mistä olisi kyse.

Tiedossamme on kyllä pari siirtymää viimeisen 50 vuoden aikana: 1980-luvun alussa tekijänoikeusjärjestön (Teoston) lakimies siirtyi opetusministeriöön, ja 1990-luvulla opetusministeriön toimihenkilö siirtyi tekijänoikeusjärjestöön. Ja saattaa olla jokin muukin tapaus. Kovin harvakseltaan pyöröovi lienee kuitenkin käynyt, vaikka lehtikirjoittelusta voisi toisenlaisenkin kuvan saada. Varsinkin silloin, kun vakavasti otettava tiedemaailman edustaja esittää tällaisia väitteitä, soisi näkevän myös lähdeviittaukset, toki mahdollinen lähdesuoja huomioiden.

EU-direktiivin keskeinen tarkoitus on suojata tekijöiden oikeuksia muuttuvassa digiympäristössä

Toinen huomio kotimaisen akateemista maailmaa lähellä olevasta kirjoittelusta on ollut, että kovin vähän tuntuu puolustajia olevan tekijöiden oikeuksille ja omaisuudensuojalle, sillä kirjoittelussa keskitytään pitkälti käyttäjien oikeuksiin. On tietenkin tärkeää, että käyttäjien ja myös alustapalveluiden näkökulmat huomioidaan, mutta tässä keskustelussa usein unohtuu, että DSM-direktiivin eräänä keskeisenä lähtökohtana on ollut tekijöiden suojan parantaminen, erityisesti digitaalisen maailman toimijoita kohtaan.

Sen sijaan esimerkiksi Ruotsissa oikeudenhaltijoidenkin näkökulmaa kohtaan riittää myös tutkijoiden kiinnostusta. Kotimaisesta tekijänoikeuskeskustelustamme onkin löytynyt intohimoja, joihin ei kovin usein törmää esim. patenttisuojan tasapainottamista koskevassa kirjoittelussa. 

Kaiken kaikkiaan on erinomaisen tärkeää, että tekijänoikeudesta – ja aineettomista oikeuksista yleensäkin – keskustellaan. Tekijänoikeuksien merkitys kasvaa koko ajan – ei ainoastaan ammattimaisten sisällön tekijöiden ja tuottajien kannalta, sillä myös tavalliset kansalaiset luovat tekijänoikeudellisesti suojattuja sisältöjä ja lataavat niitä kaikkien katsottaviksi ja saataville. Immateriaalioikeudet ovat myös aivan keskeinen osa yritysten liiketoimintaa ja niiden innovaatiotoiminnan ytimessä.

Tässä keskustelussa sisältöjen käyttäjien kuin myös palveluntarjoajien oikeuksista on syytä keskustella. Unohtaa ei kuitenkaan sovi sisältöjä luovia oikeudenhaltijoita. Ilman laadukasta sisältöä maailman paraskin jakeluverkko jää hyödyttömäksi, kuluttajat vaille elämyksiä ja mediapalveluiden tarjoajat vaille sisällöillä tehtävää bisnestä.

Ajan tasalla oleva ja vahva tekijänoikeussuoja on kotimaisen sisältömarkkinan tulevaisuuden ja sen kilpailukyvyn tae ja edellytys. Globaalien alustapalveluiden liiketoiminta ei noudata kansallisia rajojamme. Siksi Suomessa ei voi olla muista EU-maista poikkeavaa tekijänoikeuslainsäädäntöä. Toivonkin, että direktiivin tarkkaan hiottu tasapaino oikeudenhaltijoiden, käyttäjien ja sisällönjakopalveluiden välillä säilytetään eduskuntakäsittelyssä ja tuleva tekijänoikeuslakimme on direktiivin mukainen.