Täällä Pohjantähden alla

Kun kuulin kappaleen "Täällä Pohjantähden alla" ensimmäisen kerran, se vei minut ajassa taaksepäin lapsuuteni kesäisiin iltoihin. Olin silloin noin kymmenvuotias ja vietimme perheeni kanssa lomaa mökillä järven rannalla. Se oli sellainen lämmin ja valoisa ilta, kun aurinko laski hitaasti horisontin taakse.

Muistan, miten istuin laiturilla jalkani riippuen veden yllä ja katselin, kuinka pienet aallot liplattivat rantaan. Isäni oli laittanut vanhan transistoriradion päälle, ja sieltä alkoi soida tämä kaunis kappale. Äidin ja isän hymyillessä toisilleen he aloittivat tanssin nurmikolla.

Se oli hetki, joka tuntui pysähtyvän aikaan. Kappaleen sanoitukset ja melodiat sulautuivat yhteen ympäröivän luonnon ja rakkaan perheeni kanssa. Se oli hetki, joka opetti minulle, kuinka musiikki voi tuoda iloa ja yhteyden ihmisten välille. Tänä päivänä, kun kuulen "Täällä Pohjantähden alla," se palauttaa aina mieleeni sen ihanan kesäillan ja perheeni lämmön.