Yeboyah: ”Pitää vain luottaa tekemiseensä”
Suomenkielistä räppiä tekevälle ja esittävälle Yeboyahille eli Amare Kuukalle biisintekoon ei ole vain yhtä reseptiä.
”Voi olla, että olen spårassa ja joku sanoo jonkun hauskan sanan tai lauseen”, Yeboyah kuvailee sanoitusidean nappaamista suoraan käytöstä Teoston Säv.San.Sov. -podcastissa.
Tai sitten biisin valuvat kyyneleet suoraan kotona kitaraa näppäillen, kun on ”ihan kauhea tunne ja tuska”. Tai sitten biisiin ei ole etukäteen mitään hyvää ideaa, ja studiolla ”aletaan vaan fiilisteleen ja pitää hauskaa”. Tai sitten jos on matkalla, sekin ”inspiroi kun pääsee johonkin toiseen paikkaan”. Tai oikeastaan ”Kaikki – koko elämä inspiroi!”
Yeboyah on viime vuosien ajan kuulunut suomalaisen räpin eturintamaan. Ennen kaikkea hän on ollut esikuva muuksi kuin mieheksi kokeville räppäreille. Hän itse sai roolimallin lapsena Music TV:tä katsoessaan. Sitä katsoessaan pianotunneilla käynyt ja kuorolaulua harrastanut räppäri tajusi, että musiikki on hänen juttunsa. Se oli kanava sanoa asioita, ja musiikin parista myös löytyivät Rihannan kaltaiset esikuvat.
”Yhtäkkiä näin, että mun näköiset ihmiset voivat hyvin, ovat varakkaita ja tekivät, mitä ne halusivat tehdä. Sitä ennen se kuva oli Suomessa ollut kärsimyksellisempi. Inspiroidun mustien naisten anteeksipyytelemättömyydestä. Siitä, että he ovat omia itsejään.”
Hyväksyntää ei tule hakea ulkopuolelta
Yeboyah valmistelee podcastia äänitettäessä syksyllä 2024 uutta albumia. Hän kuvailee levynteon pitkää prosessia, johon mahtuu hetkiä, jolloin ”vain oksentaa ideoita” ja tuntee epävarmuutta, eikä osaa hahmottaa, mitä oikeastaan onkaan tekemässä. Mutta epävarmuuden hetkinäkin pitää hänen mielestään muistaa, että hyväksymistä ei kannata hakea ulkopuolelta tekemällä jotain, jonka arvelee toimivan jollekin muulle ihmiselle.
”Pitää vaan luottaa tekemiseen ja jatkaa sitä ja palata itseensä. Minusta tuntuu, että kaikki levyni ovat reflektiota siitä, mitä olen siinä hetkessä”, Yeboyah sanoo.
Yeboyahin äiti oli valokuvataiteilija Raakel Kuukka (1955–2022). Hän otti tyttärensä mukaan teoksiinsa jo tämän ollessa leikki-ikäinen lapsi. Myöhemmin hän myös kuvasi Yeboyahin levynkansia – ja keskusteli luovasta työstä ja taiteen tekemisestä.
”Aina on opetettu kyseenalaistamaan. Ja se kyllä kuuluu mun taiteessa.”
Haastattelijana musiikkitoimittaja Pasi Kostiainen.