Miten tehdään tämän päivän hittibiisi?

 

Jonas Olsson on biisinteon ja tuottamisen konkari, jonka kädenjälkeä on kuultu esimerkiksi Robinin Yhdessä-menestyslevyllä sekä Roope Salmisen & Koirien, Arttu Wiskarin ja Samae Koskisen tuotannoissa. Hän on tuottanut myös kansainvälisten artistien, kuten Radical Somethingin (US) ja Mauden (FRA) musiikkia.

 

Tido aloitti biisintekijän ja tuottajan työt Kaiku Entertainmentilla, jossa rock-taustainen mies haastettiin tekemään poppia. Tähän päivään mennessä Tido on tuottanut ja tehnyt hittibiisejä muun muassa Mikael Gabrielille, Reino Nordinille, TIPPAlle ja ABREUlle. Tällä hetkellä Tido viettää sata päivää vuodesta Los Angelesissa, jossa hän on päässyt Pulse Music Publishingin edustamana työskentelemään kansainvälisten huipputuottajien kanssa.

 

Top 20 Future Hitmakers -kurssilla Olsson ja Tido havainnollistivat työskentelyään purkamalla hittibiisinsä osiin ja käymällä läpi tuotannon eri vaiheet alusta loppuun saakka. Raitoja peratessa kävi ilmi, kuinka biisiin rakennetaan toimiva draaman kaari, millaisilla keinoilla biisin saa nostettua uudelle tasolle ja kuinka paljon biisi voi elää tuotantoprosessin aikana.

 

Biisintekoprosessia avatessaan Tido ja Olsson korostavat nopean työskentelyn merkitystä ja sitä, että kehittyäkseen tuottajana ja musiikintekijänä biisejä on tehtävä paljon. Tidon ja Olssonin kovatahtinen ja määrätietoinen työskentely on myös näkynyt biisien menestyksessä, mikä pistää miettimään, onko miehillä hyppysissä jokin tietty kaava hittibiisien tehtailuun?

 

”Pyrin aina siihen, että biisi herättää tunteita aiheesta riippumatta. Itselläni parhaat biisit syntyvät fiilis edellä mentäessä ja ajattelematta biisin menestystä. En osaa systemaattisesti tehdä hittiä”, Tido kertoo.

 

Olsson on samoilla linjoilla: ”En itsekään biisejä tehdessäni mene hittiajatus edellä. Lähtökohtana on aina se, että haluan tehdä hyvää musiikkia. En kuitenkaan tee sessioita, missä ei myös tähdättäisi julkaisuun ja radiosoittoon.”

Sekä Olssonin että Tidon mielestä popbiisien perinteiset lainalaisuudet kappaleen pituudesta tekstien aiheisiin pätevät pitkälti edelleen: alle neljän minuutin kesto, tarttuva kertosäe ja rakkausteema toimivat yhä ainakin radiosoittoa ajatellen. Ulkomailla nousussa ovat kuitenkin myös kestoltaan lyhyemmät, parin minuutin biisit sekä mumble-rap, jossa lyriikoiden merkitys on pienempi kuin perinteisemmässä räpissä. Samat trendit ovat rantautumassa myös Suomeen. Miehet näkevätkin tiettyjä muutoksia siinä, millainen musiikki menestyy Suomen hittilistoilla.

 

”Tuotannon merkitys sekä tietynlainen rehaamisen kulttuuri ovat nousseet viime vuosina Suomessa. Meiningillä on ihan keskeinen merkitys varsinkin tämän päivän räppihiteissä. Aikaisemmin musiikki oli enemmän genrepainotteista, ja rajat eri genrejen välillä olivat selkeämpiä. Nykyään kaikki musiikki on hybridiä”, Tido pohtii.

 

”Toisaalta jo jonkin aikaa valloilla ollut homogeeninen popsoundi, jossa kaikki musiikki muistuttaa toistaan, on väistymässä. Popbiisi voi nykyään olla ihan millainen vaan, mistä hyvänä esimerkkinä ovat Post Malonen ja Billie Eilishin biisit. Tämä on varsinkin maailmalla jo iso juttu, mutta musiikin monimuotoistuminen alkaa näkyä myös Suomessa. Toisena muutoksena sanottakoon, että suomalaisessa musiikissa lyriikat ovat muuttuneet iskelmämäisemmiksi viime vuosina. Nykyään myös varsinkin räppärit käyttävät perinteisempää lyriikkaa”, lisää Olsson.

 

”Luulen, että Vain elämää -ohjelma on osaltaan ollut luomassa tätä muutosta. Cheek ikään kuin avasi kielletyn oven, joka antoi räppäreille oikeuden tehdä iskelmällisempiä lauseita, joihin Suomen kansa kuitenkin lopulta tarttuu vahvimmin”, arvelee Tido.

 

Tido pääsee paraatipaikalta seuraamaan biisien tekemistä Amerikassa, ja tuottajan näkökulmasta selkeitä eroavaisuuksia Suomeen verrattuna löytyy: Amerikassa luotetaan minimalistisempaan tuotantoon, ja lauluosuudet kantavat biisiä enemmän varsinkin kertosäkeissä. Lauluosuuksien korostamisen sijaan Suomessa taas tuotantopöydällä tapahtuu enemmän.

 

Suoratoistopalveluiden aikakaudella uusia biisejä julkaistaan ennennäkemättömään tahtiin, ja kilpailu näkyvyydestä on kovaa. Miten tänä päivänä voi erottua – vai halutaanko pelata varman päälle, jotta radiosoitto olisi taattu?

 

”Tämä on kysymys, jota pohdimme jatkuvasti itsekin. Tämä riippuu siitä, mitä artisti haluaa olla: jotkut haluavat erottua joukosta enemmän kuin toiset. On myös selkeästi artistivetoisempia ja biisivetoisempia projekteja. Esimerkiksi Juha Tapion tai Ed Sheeranin musiikki ei ole tuotantovetoista, vaan he edustavat perinteisempää singer-songwriter-kulttuuria”, pohtii Tido.

 

Tuottajan ja artistin välinen yhteistyö vaikuttaa eittämättä lopputulokseen. Tuottaja voi auttaa artistia löytämään oman juttunsa, joka toimii biiseissä parhaiten. Sekä Olssonin että Tidon mielestä oleellinen osa tuottajan työtä on juurikin tuoda paras esiin artistista.

 

”Itselleni paras tapa tähän on käyttää paljon aikaa tutustumiseen, kuten teimme esimerkiksi ABREUn kanssa. Keskustelun kautta huomasimme erilaisia elementtejä, jotka ovat Annan musiikille ominaisia ja jotka toimivat hänellä. Parhaassa tapauksessa biisit vapauttavat artistin olemaan oma itsensä”, kertoo Tido.

 

”Sen ymmärtäminen, millaiset asiat toimivat kenelläkin parhaiten ja miten artistista saadaan parhaimmat puolet esiin, vaatii artistin kanssa työskentelevältä tuottajalta itse asiassa paljon sosiaalista ja musiikillista älykkyyttä. Hyvä tuottaja pystyy kääntämään ei-musiikilliset asiat musiikillisiksi”, Olsson pohtii.

 

Vaikka pitkissä yhteistyösuhteissa artistien kanssa on puolensa, molemmat ovat sitä mieltä, että biisintekijälle tekee hyvää olla myös sellaisissa projekteissa mukana, missä artisti on vieraampi ja yhteistyö lyhyempi. Vain tiettyihin projekteihin keskittyminen syö luovuutta. 

Miehet luonnollisesti kuuntelevat paljon musiikkia, ja imevät samalla vaikutteita omaan musiikkinsa. Tosin heidän tapansa kuunnella biisejä on muuttunut vuosien mittaan ammatin myötä.

 

”Tietyssä musiikissa kuuntelen enemmän tekstiä, joissakin enemmän musiikkia, joissakin taas enemmän tuotantoa. Tällä hetkellä kuuntelen esimerkiksi Khalidia tuotannon ja sävellyksen kannalta sekä Julia Michaelsia ja Ed Sheerania tekstikorvalla. Tuotannon, sävellyksen tai tekstin lisäksi saatan inspiroitua myös kappaleiden tunnelmista ja värimaailmoista, joita voin yrittää tuoda myös omiin biiseihin. Myös nostalgia inspiroi. Levy, jota kuuntelin paljon nuorempana ja johon palaan aina uudelleen ja uudelleen on Slipknotin Vol 3: The Subliminal Verses. Löydän jotain uutta jokaisella kuuntelukerralla”, kertoo Tido.

 

Olsson jatkaa: ”Itse taas fiilistelin esimerkiksi Calvin Harrisin Feels-biisin tamburiinia, josta otin vaikutteita useampiin omiin biiseihini. Erilaisia konsepteja voi siirtää omaan tekemiseen. Jostakin tietynlaisesta tunnelmasta voi myös kuulla, että se sopisi jollekin tietylle artistille, ja näin viedä artistiprojekteja eteenpäin. Nykyään toki kuuntelen biisejä eri korvalla mitä aikaisemmin: kuuntelen tekijänä enkä tavallisena kuuntelijana. Kaikki, mitä kuulen, menee tietynlaisen ammatillisen filtterin läpi.”

 

”En enää osaa kuunnella ”neutraalisti” biisejä, vaan analysoin ja puran automaattisesti mielessäni biisejä osiin. Se taitaa olla tämän homman kirous”, Tido nauraa.