Pasi Lyytikäinen: Joskus on hyvä hypätä rohkeasti uuteen

– Omalle persoonalleni on luontevaa toteuttaa taiteellisia asioita monipuolisesti ja minulla on tapana sanoa aika monille asioille joo. Lisäksi monipuolisuus on varmistanut sen, että olen saanut keskittyä taiteelliseen työskentelyyn koko työurani ajan, Pasi Lyytikäinen pohtii.

Lyytikäinen toteaa, että hänet tunnettiin takavuosina vanhan liiton miehenä, joka keskittyi tekemään erilaisia tilaussävellyksiä esimerkiksi orkestereille ja kamariyhtyeille.

– Esimerkiksi vuonna 2007 tein yhtä aikaa seitsemää eri tilaussävellystä. Se tahti oli tietysti aivan liian kova, enkä ehtinyt uusiutua taiteilijana niin paljon kuin olisin halunnut. Hakeuduin Sibelius-Akatemiaan jatko-opintojen pariin ja samalla työhöni alkoi tulla uudenlaisia elementtejä.

Lyytikäinen muistuttaa, ettei säveltäjien monipuolinen työskentely ole kuitenkaan harvinaista.

– Säveltäjät ovat olleet kautta aikojen musiikkialan sekatyöläisiä. Saattaa olla, että viime vuosina monet säveltäjät ovat alkaneet etsiä entistä aktiivisemmin uusia ilmaisukanavia. Toisaalta osa säveltäjistä keskittyy ehkä entistä tiukemmin johonkin osa-alueeseen.

Erilaisia kosketuspintoja yleisöön

Livesäveltämiseen Lyytikäinen sai idean yhdessä pianisti Kiril Kozlovskin kanssa jatkotutkintoseminaarissa keväällä 2014.

– Kokeilimme konseptia ja huomasimme sen kiinnostavaksi. Ajatuksena on, että konsertin alussa yleisö antaa sävellykselle aiheen joko tunnelman tai tekniikan kautta. Sävellystyöhön on aikaa noin tunti ja konsertin lopussa tuore teos kantaesitetään nuoteista.

– Itselleni tämä on toiminut hyvänä treeninä. Säveltäminen on usein tosi hidasta, erilaisia vaihtoehtoja mietitään loputtomiin. Livesäveltäminen on opettanut keskittymään olennaiseen.

Esitystaidetta Lyytikäinen on tehnyt Oopperaa arjessa -esityksissä sekä Corridor Groupissa. Oopperaa arjessa -esitykset sisältävät oopperaa, performanssia, konserttoa ja paikkasidonnaista esitystaidetta. Esityksiä on arkisissa paikoissa ja tilanteissa esimerkiksi toreilla, puistokäytävissä ja kauppakeskuksissa.

– Kysymys ei ole katusoitosta tai katuteatterista perinteisessä mielessä. Meillä tapahtumaympäristön äänet ja tapahtumat sulautuvat osaksi teosta. Yleisön ja esittäjien raja hämärtyy, Lyytikäinen määrittelee. Oopperaa arjessa -esitykset ovat myös osa Lyytikäisen parhaillaan viimeistelemää tohtorin tutkintoa.

Corridor Group järjestää kosketukseen, ääneen, liikkeeseen ja tilallisuuteen perustuvia kokeellisia esitystapahtumia. Säveltäjäjäsenenä toimivan Lyytikäisen lisäksi monitaiteiseen ryhmään kuuluvat esitystaiteilija, tilataiteilija sekä kansanlaulaja.

Lyytikäisen johtama nelipäiväinen Pasimusic-festivaali järjestetään lokakuun alussa hänen synnyinkunnassaan Lapinlahdella sekä Kuopiossa.

– Homma lähti liikkeelle viime vuonna vähän vahingossa. Olin tekemässä tohtorin tutkintooni liittyvää teosta Kuopioon. Sekä Kuopiosta että Lapinlahdelta kysyttiin, voisiko teoksen ohessa olla jotain muutakin. Päätimme perustaa festivaalin.

Toistaiseksi kaksi kertaa pidetty festivaali rakentuu Lyytikäisen musiikin ympärille, mutta mukana on lukuisten muiden kotimaisten ja kansainvälisten säveltäjien musiikkia sekä monia taiteilijavieraita. Tarjolla on myös musiikillisia työpajoja.

– Monet osallistujista eivät yleensä käy klassisen musiikin konserteissa. Olemme purkaneet konserttitilanteiden jäykkyyttä ja pönötystä. Monet taiteilijat kertovat konsertin aikana teoksestaan ja yleisöllä on mahdollisuus kysymyksiin ja kommentointiin.

Somen monet mahdollisuudet

Somessa Lyytikäinen on ollut aktiivinen muutaman vuoden ajan. Repertuaariin kuuluvat niin blogi, facebook kuin twitter.

– En ensin lämmennyt somelle, mutta sitten löysin siitä paljon hyviä puolia. Sosiaalisen median kautta pystyy hoitamaan monia työasioitaan ja yleisöön saa suoran kontaktin. Säveltäjähän tekee monesti työtään yksin.

– Somessa syntyy kiehtovaa keskustelua. Kerron säveltäjän työstäni ja vastailen ihmisten kysymyksiin. Joskus otan kantaa kulttuuria sivuaviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Käymme myös yleisempää keskustelua ja vaihdamme arjen kuulumisia.

Lyytikäisen mukaan säveltäjän kannattaa välillä luopua jostakin vanhasta voidakseen uudistua.

– Tyylimuutoksia harkitessamme saatamme miettiä, opiskelimmeko asioita turhaan, jos emme voi käyttää niitä jatkossa uudessa tyylissämme. Pohdimme uskallammeko luopua siitä, minkä olemme hioneet huippuunsa ja missä olemme olleet erityisen hyviä.

– Joskus on kuitenkin hyvä hypätä rohkeasti uuteen. Vaikka oma säveltäjyys monipuolistuisi, omaa taiteilijaidentiteettiä ei tarvitse hylätä.