Tunnebisnes

Musiikista sanotaan tulleen “secondary product” (huom. mun pitää tarkistaa tää termi vielä): se ei itsessään tuota, vaan se on lisäarvo, joka asetetaan muiden tuotteiden päälle. Kuuntelen artistin musiikkia vähintään puoli-ilmaiseksi netin kautta, mutta ostan fanipaidan tai muuta kivaa.

Tämä on viesti, jonka jatkuvasti saan esimerkiksi kansainvälisiä blogeja seuratessani. Musiikki ei kuitenkaan ole katoamassa mihinkään vaan se on kasvavissa määrin yhä tärkeämpi osa ihmisten elämää. Meidän musiikin ammattilaisten olisikin ehkä syytä leikitellä ajatuksella, miten musiikki konkreettisesti tuo sitä lisäarvoa maailmaan.

Eli suoraan sanottuna: kerran harva enää ostaa musiikkia, niin miten se musiikki voisi edelleen muuttua euroiksi musiikintekijän tilille. Enkä puhu pelkästään artisteista, vaan musiikintekijöistä ylipäätään.

Turvallisen leikkikehän ajatusleikilleni tarjoaa Frans Johanssonin “The Medici Effect” -teoria. Johansson esittää, että näennäisen erilaiset asiat voivat yhdistyä huikeiksi innovaatioiksi, kunhan vain uskaltaa ajatella niiden tavanomaisimpien yhdistelmien ulkopuolelle. The Medici Effect onkin tietynlainen ylistys poikkitieteellisyydelle ja -taiteellisuudelle. Johansson kertoo muun muassa, miten Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa rakennettiin uuteen toimistorakennukseen ilman sähköä toimiva ilmastointi opiskelemalla termiittikekojen ilmanvaihtojärjestelmiä, ja Australiassa myös länsimaalaisten keskuudessa hittituotteeksi nousi “burkini”, eli alunperin musliminaisille suunniteltu uimapuku.

Yhdistelmät kerrostalo ja termiitit sekä burkha ja aurinkoranta ovat absurdeja, mutta molemmat johtivat taloudellisesti kannattavaan ja jopa yhteiskunnallisesti merkittävään innovaatioon.

Aloitetaan leikki. Otetaan toiseksi tekijäksi musiikki, toiseksi jokin sattumanvarainen asia. Mihin päädymme? Luultavasti lukuisiin toteutuskelvottomiin ideoihin, mutta kenties myös loistaviin innovaatioihin. Musiikissa oleellisinta on tunne, jonka se luo. Elokuvan kohtaus muuttuu romanttisesta kauhuksi tai luontodokumentiksi sen myötä, minkälaista musiikkia kuvan päälle soitetaan. Mihin asioihin yhdistelemällä tätä tunteenluojaa voisimme keksiä jotain hullua – ja ainutlaatuista?

Musiikin arvo tulee tunteesta, jonka se meissä herättää. Se luo tunnelmia, jotka luovat yhteyden tunnetta ja yhteisöllisyyttä, energisyyttä tai rauhallisuutta. Linnunlaululla ja meren kuohunnalla on tutkitusti stressiä alentavia ja keskittymistä lisääviä vaikutuksia. Kuinka monen toimistolla soi ambienssilevyt jo taustalla? Niinpä, kieltämättä itseänikin ajatus vielä hieman huvittaa.

Olen kuitenkin alkanut käyttää erilaisia meditatiivisia nauhoja kotona, joiden avulla voin suunnata rauhoittumista ja keskittymistä johonkin käsillä olevaan tehtävään. Musiikin ammattilaisena en voi esimerkiksi kirjoittaa näitä blogitekstejä musiikkia kuunnellen, mutta kaupungin iloinen sorina ikkunasta tai meditaatiolevy lisää keskittymistäni huomattavasti. Äänisuunnittelu onkin samanlaista tunnelman luomista kuin mikä tahansa muukin sisustaminen, ja yksi esimerkki siitä, miten musiikilla voidaan ohjata ihmisiä.

Äänisuunnittelun lisäksi tunteiden ja tunnelmien ohjaamisen vaikutuksia ja keinoja lienee loputtomasti. Kukapa meistä ei esimerkiksi uskoisi iloisen musiikin voimaan, kun koti pitää saada äkkiä siivotuksi.

Jos musiikki todella on niin keskeinen osa yhteiskuntaamme lukuisilla eri tavoilla, eikö voisi olettaa, että mahdollisuudet luoda lisää työpaikkoja musiikin ammattilaisille olisivat loputtomat? Miksi siis tuntuu, että vain yhä rämmimme jatkuvasti laskevien levymyyntien ja vähäisten streaming-tuottojen suossa? Voisiko löytyä jotain muuta, jotain mitä ei olla vielä osattu konseptoida?

Itselläni ei ole vastauksia, ainoastaan kysymyksiä. Johanssenin Medici Effect -konsepti tarjoaa joka tapauksessa loistavia työkaluja haastaa omaa ajatteluaan ja löytää niitä luovia, yllättäviä ratkaisuja. Mahdollisuuksia kyllä on – ne vain pitää löytää, viimeistellä ja viedä eteenpäin. Jos joku lukijoista innostui ja haluaisi keskustella asiasta lisää, niin istutaan alas ja katsotaan, millaisia vaihtoehtoja me keksimme.