EU:n tekijänoikeusuudistus herättää keskustelua
EU:n valmistelema tekijänoikeuslainsäädännön uudistus on herättänyt vilkasta keskustelua. Mistä uudistuksessa on kyse?
Eurooppalaiset luovan alan toimijat ovat vaatineet uutta sääntelyä, jotta digitaaliseen liiketoimintaan saadaan reilut pelisäännöt ja tekijänoikeuksiin liittyvä lainsäädäntö tuodaan ajan tasalle.
Tällä hetkellä erilaiset alustapalvelut hyödyntävät muiden tekemiä sisältöjä ja saavat niiden avulla mainostuloja. Tällöin luovan työn arvo ja hyöty siirtyvät alustapalveluille. Palvelut tekevät liiketoimintaa, mutta eivät maksa sisältöjen alkuperäisille tekijöille mitään tai maksavat vähän tai vain osasta sisältöjä. Ne kilpailevat asianmukaisesti tekijänoikeuskorvauksia maksavien palvelujen, kuten Spotifyn ja Netflixin, kanssa. Asetelma vääristää kilpailua ja alentaa verkossa olevan luovan sisällön arvoa. Tätä kutsutaan arvokuiluksi (value gap/transfer of value).
Euroopan parlamentissa oikeudellisten asioiden valiokunta äänesti 20.6. täysistuntoon menevästä parlamentin kannasta. Äänestyksessä hyväksyttiin myös 13. artikla, joka käsittelee Teostollekin tärkeää tavoitetta ns. arvokuilun poistamista.
Artikla 13 on myös herättänyt huolia sensuurista, sananvapauden kaventumisesta ja meemien katoamisesta. Nämä huolet ovat turhia. Kokosimme oheisen infopaketin koskien tekijänoikeusuudistusta ja etenkin artikla 13:a koskevista kysymyksistä ja väitteistä.
Miksi ehdotettu lainsäädännön muutos on tärkeä?
Luovan työn tekijät tarvitsevat palkkansa myös digitalouden aikakaudella. On tärkeää, että musiikkia ja elokuvia hyödyntävät alustapalvelut maksavat tekijänoikeuskorvaukset sisältöjen alkuperäisille tekijöille.
Luovia sisältöjä hyödyntävien alustapalveluiden nykymuotoinen toiminta on mahdollista siksi, että EU:n sähkökauppadirektiivissä on tulkinnallista epäselvyyttä (ns. safe harbour -artikla). Vuodelta 2000 olevassa direktiivissä ei huomioida palveluiden toiminnan tekijänoikeudellista merkitystä. Alustapalvelut väittävät olevansa pelkkiä teknisiä välittäjiä, jotka eivät ole velvollisia maksamaan korvauksia sisältöjen tekijöille.
Tavoitteena on, että verkossa toimivat alustapalvelut, jotka käyttävät muiden tekemää sisältöä toiminnassaan, sopivat sisältöjen käytöstä ja korvauksesta asianmukaisesti. Uudistuksella luodaan reilummat ja kestävämmät luovan alan markkinat, joilla tekijät voivat menestyä elinkeinotoiminnassaan ja yrittäjät investoida ja tuottaa uutta sisältöä kuulijoiden ja katsojien iloksi.
Mikä järki on yritysten ns. suodatuspakossa?
Ehdotettu lainsäädännön muutos (Digital Single Market -direktiivi) ei määrää ”suodatuspakkoa” tai yleistä verkkosisältöjen monitorointivelvollisuutta, koska se on EU-lainsäädännön perusteella kiellettyä. Alustapalveluiden pitää estää luvattomien sisältöjen saatavuus, mutta tämä koskee vain oikeudenhaltijoiden ilmoittamia sisältöjä.
Lisäksi ministerineuvoston linjauksissa katsotaan, että pienimpiä yrityksiä koskevien estovelvoitteiden pitää olla kevyempiä. ”Artikla 13 lopettaa meemit ja Wikipedian” -tyyppiset väitteet ovat ylireagointia ja pelottelua.
On myös syytä todeta, että asia ei ole uusi eikä vaikuta siihen, miten internet toimii. Facebookin kaltaiset suuret alustat toteuttavat tällaisia toimenpiteitä jo nykyäänkin sisällöntunnistuksen avulla.
Onko Wikipedian toiminta uhattuna?
Ei ole. Direktiivissä nimenomaisesti suljetaan pois ei-kaupallisessa tarkoituksessa toimivat palvelut, kuten verkossa julkaistavat tietosanakirjat (kuten Wikipedia) sekä koulutukseen ja tieteeseen liittyvät verkkoarkistot, pilvipalvelujen (esim. DropBox) tarjoajat, avoimen lähdekoodin kehitysalustat, verkossa toimivat kauppapaikat ja kaikki palvelut, joihin sisältöä ladataan kaikkien asianomaisten oikeudenhaltijoiden luvalla.
Aiheuttaako tekijänoikeusuudistus vakavia ongelmia kuluttajille ja sananvapaudelle?
Ei aiheuta. Ministerineuvoston oikeudellinen osasto on todennut, että artikla 13 ei rajoita sananvapautta tai muitakaan perusoikeuksia. Euroopan parlamentin tekstiluonnoksessa korostetaan, että luvattoman sisällön saatavuutta estävien keinojen pitää olla oikeasuhtaisia ja huomioida sekä käyttäjien että oikeudenhaltijoiden perusoikeudet. Lisäksi kuluttajien käytettävissä pitää olla tehokkaat ja nopeat oikaisukeinot siltä varalta, että luvallisen sisällön käyttö jostakin syystä estyisi.
Haluavatko tekijänoikeusjärjestöt rajoittaa kuluttajien mahdollisuuksia käyttää internetiä ja verkkopalveluita?
Eivät halua, eikä DSM-direktiivi johda kuluttajien mahdollisuuksien rajoittumiseen. Tavoitteena on, että kuluttajien saatavilla olisi yhä enemmän monipuolisia ja laadukkaita sisältöjä asianmukaisesti lisensoiduissa palveluissa. Alustapalveluiden oikeudenhaltijoiden kanssa tekemät lisenssisopimukset kattaisivat myös kuluttajien ei-kaupallisen toiminnan alustoilla, ja kuluttajien käytettävissä on oikaisumenettely, mikäli luvallisen aineiston käyttö jostakin syystä estyisi.
Onko tavoitteena tehdä musiikin ja muun luovan sisällön käyttö mahdottomaksi tai hankaloittaa sitä?
Päinvastoin, tavoitteena on, että musiikkia ja luovaa sisältöä olisi jatkossakin mahdollisimman paljon sekä mahdollisimman monissa eri kanavissa kuluttajien käytössä. Puuttumalla nyt arvokuilun kaltaisiin ongelmiin huolehditaan siitä, että esimerkiksi musiikintekijöillä on tulevaisuudessakin mahdollisuus ansaita elantonsa ja menestyä ammattimaisena musiikintekijänä. Sisältöjen käytön ansaintalogiikka digitaalisessa toimintaympäristössä on muuttunut ja siksi EU:n tekijänoikeuslainsäädäntöä tulee päivittää 2020-luvun vaatimuksia vastaavaksi.
Haluavatko tekijänoikeusjärjestöt tai muut artikla 13:n puolustajat sulkea palveluita?
Tekijänoikeusjärjestöt eivät halua sulkea palveluita, vaan lisensoida sellaisia palveluita, jotka nyt toimivat ilman asianmukaisia tekijänoikeuslupia. Jos kyseessä on laittomia sisältöjä jakava palvelu, vaikkapa ”musiikkibasaari”, joka on laittomasti ladannut musiikkia ja laittanut sitä tarjolle, sen toimintaan voidaan puuttua jo nykyisen lainsäädännön nojalla. Palveluiden on poistettava vain oikeudenhaltijoiden (= sisältöjen tekijät) nimeämä luvaton aineisto, eli direktiivi ei vaikuta tekijöidensä luvalla tarjolla olevan materiaalin saatavuuteen.
Eikö artikla 13 haittaa pienempien yritysten ja toimijoiden menestymisen mahdollisuuksia? Vain monikansalliset yritykset, kuten Facebook ja Google voivat menestyä uuden sääntelyn piirissä.
Pienempien digiyritysten toimintamahdollisuuksia ei hankaloiteta vaan päinvastoin niiden erityisasema on monin paikoin huomioitu. Esimerkiksi ministerineuvoston kanta on, että luvattoman sisällön poistamista koskevat velvoitteet voivat pienimpien yritysten osalta olla kevyempiä. Joissakin tapauksissa tällaisten yritysten ei tarvitsisi lainkaan ottaa käyttöön ennakkoestäviä keinoja vaan niiden pitäisi vain poistaa oikeudenhaltijoiden yksilöimä luvaton sisältö.
DSM-direktiivin tärkeänä tavoitteena on luoda reilu kilpailuympäristö, jossa pienilläkin yrittäjillä on mahdollisuudet menestyä ja kilpailla isompien yritysten, kuten alustapalveluiden kanssa. Tämä edellyttää, että monikansalliset alustapalvelut eivät hyödynnä muiden tekemiä sisältöjä ilman lupaa edistääkseen omaa liiketoimintaansa.
Lisätietoja:
Riikka Railimo, yhteiskuntasuhteiden ja EU-asioiden päällikkö,
puh. 040 504 35 21, etunimi.sukunimi@teosto.fi
Lue lisää aiheesta:
Transfer of Value – Gesac