Musiikki on mukana rakkauden riemussa ja menettämisen tuskassa
Teosto on kerännyt toukokuussa 85-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi tarinoita ja muistoja hetkistä, joissa suomalainen musiikki on ollut läsnä. Tarinoita on kertynyt jo yli kaksisataa, ja oman tarinansa voi käydä kertomassa Teoston verkkosivuilla vielä parin viikon ajan.
”Olemme saaneet hienoja kertomuksia siitä, kuinka musiikki on ollut läsnä suomalaisille tärkeissä hetkissä. Tarinoista välittyy vahvasti tunne siitä, että parhaimmillaan musiikki pukee sanoiksi suuret tunteet, niin ilot kuin surutkin”, Teoston viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Tomi Korhonen sanoo.
”Oman tarinansa ehtii vielä jakaa, sillä keräämme kertomuksia Teoston verkkosivuilla toukokuun loppuun saakka.”
Tarinat voivat liittyä elämän suuriin tai ihan arkisiinkin hetkiin, joissa musiikki on koskettanut tai kiteyttänyt hetken tunnelman.
Omia muistojaan ja tarinoitaan voi käydä kertomassa osoitteessa www.teosto.fi/sebiisikosketti 31.5. asti. Kaikkien tarinansa kertoneiden kesken arvotaan lippuja kesän kotimaisille festivaaleille.
Tarinoita julkaistaan kevään ja kesän mittaan Teoston verkkosivulla ja asiakaslehdessä.
”Ikimuistoisin kappale on Cheekin Kyyneleet, koska sen kappaleen soidessa tapasin ensimmäisen kerran poikaystäväni. Rakkaus leimahti sinä hetkenä ja on kestänyt jo kaksi vuotta.”
sartsu, 18, Ylitornio
”Ajelin joskus aikoja sitten eräälle Etelä-Suomen tanssilavalle, missä lauloi mestari Olavi Virta. Hän jaksoi laulaa muutaman laulun. Illan viimeiset hitaat valssit Yö kerran unhoa annoit ja Kaunein iltamme eivät tule koskaan jäämään mielestä. Virta kumarsi kohteliaasti ja tuli hetken aivan hiljaista ja sitten repesi valtaisat suosionosoitukset. Me kaikki tajusimme mitä olimme saaneet kuulla nähdä ja kokea.”
Kaitsu, 64, Mäntsälä
”2000-luvun alkupuoliskolla olin juuri täysi-ikäistynyt. Oli lämmin kesä ja elämä kaikkine mahdollisuuksineen avoinna. Tie vei lopulta opiskelujen kautta töihin pääkaupunkiseudulle, mutta PMMP:n Rusketusraidat kuullessani suu vääntyy vieläkin väkisin hymyyn. Se oli tuon viimeisen Jyväskylässä kotona vietetyn kesän biisi. Valoisat kesäyöt, baarit ja ranta kuuluivat siihen vahvasti – kuten Rusketusraidatkin.”
maiju, 28, Helsinki
”Olin 15-vuotiaana pettynyt rakkaudessa ensimmäistä kertaa ja kärsin sydänsuruista. Oli kesä ja olimme ajamassa kahdestaan isäni kanssa kauppaan. Isäni soitti minulle autossa spontaanisti Juha Vainion kappaleen Sellaista elämä on ja vain hymyili. Se merkitsi minulle paljon ja ymmärsin sillä hetkellä, että isäni välittää minusta kovasti, vaikkei hän sitä koskaan ääneen sanonutkaan.”
Echo, 24, Turku