Teosto kuultavana valiokunnissa tekijänoikeuslain muutoksiin liittyen

Nyt käsittelyssä oleva tekijänoikeuslain muutos toimeenpanee Suomeen tekijänoikeutta ja lähioikeuksia digitaalisilla sisämarkkinoilla koskevan direktiivin (ns. DSM-direktiivi). Direktiivi on jo toimeenpantu useimmissa muissa Euroopan maissa.

Erityisen tärkeä on DSM-direktiivin artikla 17, jonka mukaan internetin alustoilla (verkkosisällönjakopalvelu) on tekijänoikeudellinen vastuu välittämistään sisällöistä sekä velvollisuus hankkia lupa teosten käyttöön.

ESITYS TURVAA LUOVAN TYÖN TEKIJÖIDEN ASEMAA

Ehdotettavilla muutoksilla turvataan luovan työn tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden asemaa digitaalisessa toimintaympäristössä. Samalla niillä edistetään digitaalisten teknologioiden käyttöä, teosten rajat ylittävää käyttöä, teosten laajempaa saatavuutta sekä toimivia tekijänoikeusmarkkinoita. 

Uusi 6 a luku korjaa ns. arvokuilun ja vahvistaa musiikin tekijöiden neuvotteluasemaa suhteessa ylikansallisiin alustapalveluihin. Tänä päivänä kasvava osa musiikin kulutuksesta tapahtuu alustapalveluissa, kuten YouTube, Facebook ja TikTok, joihin kuluttajat lataavat teoksia toisten kuluttajien saataville Alustapalveluilla ei ole ollut tähän asti velvollisuutta maksaa tästä toiminnasta tekijänoikeuskorvauksia musiikin oikeudenhaltijoille.

Teoston viesti on koko valmistelun ajan ollut, että direktiivi tulisi saattaa voimaan mahdollisimman pitkälle sen sanamuotoja seuraten. Tästä näkökulmasta esitys Suomen tekijänoikeuslaiksi on tällä hetkellä varsin tasapainoinen sekä perusoikeuksien, sananvapauden että eri viiteryhmien (tekijät / käyttäjät / alustat) kannalta. Tätä vahvistaa myös EU-tuomioistuimen äskettäinen ratkaisu (lue lisää täältä)

Teoston näkemyksen mukaan 6 a luku on kokonaisuutena toimiva ja toteuttaa DSM-direktiivin artiklan 17 tarkoituksen EU:n jäsenvaltioiden yleisen linjan mukaisesti. Sen tärkeitä linjauksia ovat:

• Palveluntarjoajalla on tekijänoikeudellinen vastuu ja velvoite hankkia lupa aineistoon, jota sen alustalla julkaistaan
• Palveluntarjoajan lupa kattaa myös käyttäjien ei-kaupalliset toimet
• Jos lupaa ei ole, palveluntarjoaja on tekijänoikeudellisessa vastuussa sisällöistä
• Palveluntarjoaja voi vapautua vastuusta vain osoittamalla, että se on toiminut 55 c §:n edellyttämällä tavalla: pyrkimällä hankkimaan luvan, estämällä luvattomien sisältöjen pääsyn palveluun ja poistamalla ne sisällöt, joihin luvat eivät ole kunnossa.

PIENIÄ KORJAUSEHDOTUKSIA

Muutamat asiat ovat Suomessa kuitenkin edelleen direktiivistä poikkeavia. Esimerkiksi palveluntarjoajan (verkkoalusta) vastuut on kirjattu lakiin puutteellisella tavalla, jossa vastuun alkamishetki ja peruste ei vastaa direktiivin sanamuotoa. Teosto on esittänyt, että 55 b §:n 1 momentti tulisi korjata siten, että kirjataan vastuu alkaminen siitä, kun palveluntarjoaja antaa yleisölle pääsyn käyttäjien palveluun lataamiin teoksiin.

Myös lakiesityksen ns. parodiapykälä on Teoston näkemyksen mukaan epätarkka. Ehdotetun 23 a §:n mukaan ”julkistettua teosta saa hyvän tavan mukaisesti käyttää parodiassa, karikatyyrissä ja pastississa”. Teoston näkemyksen mukaan pykälä pitäisi rajata direktiivin mukaisesti ainoastaan verkkoalustoihin, ei parodiointiin missä tahansa yhteydessä. Lisäksi parodiarajoituksen soveltamisen hyvän tavan mukaisuuden kriteerit tulisi tarkentaa.

TARPEETTOMAT KOHDAT POISTETTAVA

Lakiesityksessä on myös ylimääräisiä asioita. Näitä ovat esimerkiksi 55 f §:n 2 momentti, jossa pyritään rajoittamaan alustojen käytössä olevia automaattisia estämiskeinoja vain sellaisiin tapauksiin ”kun on suurella todennäköisyydellä oletettavissa, että kysymys on tekijän oikeuksia loukkaavasta suojatun teoksen välittämisestä yleisölle.” Tällainen kynnys ei ole direktiivin mukainen eikä Teoston näkemyksen mukaan tarpeellinen, koska estämisessä käytettävien keinojen tulee olla palveluntarjoajan valittavissa.

Tämänhetkiseen lakiesitykseen sisältyy myös 55 j §, jossa palveluntarjoajalla ja palvelun käyttäjällä on ”oikeus saada tekijältä kohtuullinen hyvitys teoksen perusteettomasta estosta tai poistosta ilman tähän lakiin perustuvaa syytä”. Myöskään tällaisesta hyvityksestä ei puhuta direktiivissä mitään. Teoston näkemyksen mukaan tekijän velvollisuus suorittaa hyvitystä perusteettomasta poistosta on täysin tarpeeton, koska käyttäjällä ja palveluntarjoajalla on jo mahdollisuus saada tekijältä normaali vahingonkorvaus.

Teoston näkemyksen mukaan direktiivin sanamuodoista poikkeavat pykälät vaarantaisivat sen tasapainon, joka direktiivissä saavutettiin jo vuonna 2019 EU-parlamentissa ja joka on myös vahvistettu EU-tuomioistuimen 26.4.2022 antamassa tuomiossa.  

Olemme olleet asiasta kuultavana liikenne- ja viestintävaliokunnassa sekä sivistysvaliokunnassa. Talousvaliokunnan kuuleminen lykkääntyi toukokuun lopulle. Näiden valiokuntien lisäksi asiaa käsitellään myös perustuslakivaliokunnassa. Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että käsittely venyy eduskunnan syysistuntokaudelle.

Lue lisää Eduskunnan sivuilta

Seuraa valiokuntakäsittelyä täältä