Teostory

Teostory panel title

07.08.2013 Teksti: Kaija Kärkinen. Kuvat: Jakke Nikkarinen

Tarvitsevatko taiteilijat ja itsensätyöllistäjät kokonaan uudenlaisen eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmän? Teoston hallituksen jäsen Kaija Kärkinen summaa Teoston, Elvis ry:n ja Suomen Säveltäjät ry:n toteuttaman kyselyn tuloksia.

Monille musiikintekijöille ja itsensä työllistäville taiteilijoille on epäselvää, minkä eläkejärjestelyn piiriin he kuuluvat ja kuinka paljon eläkettä on kertynyt tähän mennessä, selviää Teoston, Elvis ry:n ja Suomen Säveltäjät ry:n tekemästä kyselystä. Teoston hallituksen jäsen Kaija Kärkinen summaa blogauksessaan kyselyn tuloksia. Tarvitsevatko taiteilijat ja itsensätyöllistäjät kokonaan uudenlaisen eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmän?

Me musiikintekijät ja keikkatyöläiset olemme vähään tyytyväistä porukkaa. Kutsumustyö on aina tietoinen riski. Hymähdämme myötätuntoisesti palkkatyössä tienaavalle kaverille, joka huolehtii, että kesälomalla sairastetut päivät korvataan, sillä kuka nyt lomalla suostuisi sairastamaan. Ja lomarahat - niiden on oltava tilillä ajallaan, ettei mene kesäfiilis!

Ei niin, että työllä ja vaivalla ansaitussa työehtosopimuksissa mitään vikaa olisi, päinvastoin. Arvostan suuresti ammattiyhdistysliikkeen saavutuksia ja sopimuksiin perustuvaa hyvinvointia. Itsensä työllistävästä freelancerista tai yrittäjästä normaali tuntuu vain kuuluvan joillekin muille. Meillä on loma silloin, kun ei ole töitä. Varsinkaan niitä töitä, joista tulee palkkaa. Ja keikalle mennään vaikka pää kainalossa, koska vain tehdystä työstä maksetaan. Mutta kesä on onneksi kaikilla!

Oman "lomani" alkajaisiksi sain Teoston Ano Sirppiniemeltä paksun pinkan mielenkiintoista kesäluettavaa. Säveltäjät ja sanoittajat Elvis ry ja Suomen Säveltäjät ry nimittäin kartoittivat yhdessä Teoston kanssa musiikintekijöiden ajatuksia ja kokemuksia omasta sosiaali- ja eläketurvastaan. Toukokuun lopussa toteutettu kysely näyttää vahvistavan sen, minkä mutu-pohjalta jo osasi aavistaa: meitä on moneksi ja se leipä on todellakin kerättävä pieninä palasina maailmalta. Musiikintekijän toimeentulo koostuu tekijänoikeuskorvausten ohella yritystulosta, palkkatuloista, palkkioista, apurahoista. Ja usein kaikista näistä yhdessä.

Ei ihme, että osalle vastaajista tuntui olevan hieman epäselvää, minkä eläkejärjestelmän piirissä ovat. Niitäkin kun saattaa olla useampia: Yrittäjillä on YEL, apurahansaajilla MYEL, palkansaajilla TyEL ja eläkkeensaajilla KEVA. Peräti 26 prosenttia vastaajista ei myöskään osannut sanoa, kuinka paljon eläkettä tähän asti on jo kertynyt. Tähän epätietoisuuteen sain muuten itse hyvän vinkin Eläketurvakeskuksen Riitta Väkeväiseltä: Oman eläkekertymänsä voi helposti tarkistaa verkossa. Palveluun pääsee kirjautumaan omilla pankkitunnuksilla. Samalla kannattaa tarkistaa, että kaikki työ todellakin on mukana laskuissa.

Kyselyssä haluttiin myös selvittää, haluavatko musiikintekijät, että tekijänoikeuskorvauksista pidätettäisiin eläkevakuutusmaksu, jolloin ne myös vaikuttaisivat muun muassa äitiyspäivärahan ja monen muun etuuden suuruuteen. Kysymys osoittautui aiheelliseksi, ja vastaus on kaikkea muuta kuin yksimielinen ja selvä: kaikista vastanneista 39 prosenttia oli pidätystä vastaan ja 34 prosenttia puolesta. Niin vastustajia kuin puolustajiakin löytyy kaikista ikä- ja korvausluokista.

Useissa perusteluissa ilmaistiin syvää epäluuloa koko nykyistä eläkejärjestelmää kohtaan: pienistä tuloista kertyy joka tapauksessa niin vähän eläkettä, että se tuskin ylittäisi edes takuueläkettä. Ja pienistä korvauksista jäisi liian vähän käteen siinä elämänvaiheessa, kun kaikki liikenevä olisi eniten tarpeen. Ja mahtaako koko eläkejärjestelmää olla olemassakaan, kun me olemme siinä iässä…

Toiset taas olivat sitä mieltä, että taiteilijat eivät tule huolehtineeksi eläkeasioistaan ajoissa, joten kaiken tulon pitäisi automaattisesti olla eläkettä kerryttävää. Ainakin vapaaehtoispohjalta siis tekijänoikeuskorvauksistakin voisi pidättää eläkevakuutuksen?

Useat yrittäjävastaajat näkivät ratkaisun verotuspuolella: tekijänoikeustulot pitäisi voida tulouttaa yritykselle, joka sitten itse hoitaa eläkemaksunsa ja vakuutuksensa. Tätä asiaa ollaankin tekijäjärjestöjen ja Teoston voimin viemässä eteenpäin. Katsotaan, milloin aika on kypsä tällaiselle muutokselle.

Olipa kyse sitten eläke-, vanhempainraha- tai sairauspäivärahajärjestelmästä, monet vastaajat kokevat törmäävänsä paitsi omaan, myös virkailijoiden ja käsittelijöiden tiedonpuutteeseen. Itsensätyöllistäjien pirstaleista tulonmuodostusta ei kerta kaikkiaan tunnisteta, mikä aiheuttaa valtavaa paperinpyörittelyä lisäselvityksineen ja viivästyksineen. Ei ihme, että moni jättää jopa hakematta etuuksia, jotka heille epäilemättä kuuluisivat, kun byrokratia syö voimat ja pahimmassa tapauksessa vie hakijan ojasta allikkoon. Ja mikä hurjinta, tämä joukko kasvaa koko ajan muillakin kuin luovilla aloilla. Jos sosiaali- ja eläketurvaa ei saada pian ajantasaiseen ja kaikille oikeudenmukaiseen kuosiin, on maassa alati kasvava, itsensä lainsuojattomaksi kokeva joukko, jota juoksutetaan luukulta toiselle. Aikana, jolloin asiat pitäisi pystyä selvittämään muutamalla klikkauksella.

Näin äkkiä luettuna kysely tuntuu tukevan ajatusta, että taiteilijat ja itsensätyöllistäjät tarvitsevat kokonaan uudenlaisen eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmän, joka ottaa huomioon tulonmuodostuksen erityispiirteet. Vakuutusmaksun tulisi olla kohtuullinen ja joustava epäsäännöllisten tulojen varassa elävälle musiikintekijälle, olipa tämä yrittäjä tai ei. Järjestelmään voisi liittää vaikkapa jonkinlaisen työterveysrahaston, johon liittyminen olisi vapaaehtoista. Tämänkaltaisia ehdotuksia löytyi kyselystäkin, samoin muun muassa ajatuksia perustulosta byrokratian vähentäjänä ja työntekoon kannustavana.

"Lomien" jälkeen on luvassa lisää ja paremmin pureskeltua tietoa sosiaali- ja eläketurvakyselyn tuloksista. Kaivattu tietopaketti tämänhetkisistä käytännöistä etuuksien hakemisen ja saamisen suhteen on jo suunnitteilla. Kaikki tieto ja kokemus, joka tekijöiltä itseltään on saatu, vie asioita varmasti parhaiten eteenpäin ja auttaa myös asiantuntijoita ymmärtämään alan erityispiirteitä ja etsimään kanssamme ratkaisuja. Ja toivottavaa on, että tekijän kieltä ymmärtäisivät virkamiehet ja päättäjätkin.

Vaikka joku arvelikin musiikkimiehen (tai -naisen) mieluiten kaatuvan keikkabussista saappaat jalassa, ovat huhut musiikintekijän kuolemasta vahvasti liioiteltuja. Ehtii kenties vielä nauttimaan eläkepäivistäänkin.

Teksti: Kaija Kärkinen
Kuva: Jakke Nikkarinen