Teoston lausunto tekijänoikeuslaista tehdyn esityksen täydentämisestä
SIVISTYSVALIOKUNNALLE
Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen täydentämisestä (HE 313/2022 vp)
Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Uudistamme myös asiaa koskevassa aiemmassa lausunnossamme 10.5.2022 esitetyn.
Pääviestimme ovat seuraavat:
- Verkkosisällönjakopalveluita koskeva 6 a luku on kokonaisuutena toimiva ja toteuttaa kansallisen sääntelyn artiklan 17 edellyttämällä tavalla sekä EU:n jäsenvaltioiden yleisen linjan mukaisesti
- 55 e ja 55 f §:iin ehdotetut muutokset varmistavat perusoikeuksien tasapainon toteutumisen
6 a luvun mukaisessa sääntelyssä ja vastaavat perustuslakivaliokunnan esittämään huoleen - Direktiivin sanamuotoja ja tarkoitusta mahdollisimman tarkoin vastaava kansallinen sääntely tukee direktiivin toimeenpanon ja oikeuskäytännön soveltamisen yhtenäisyyttä koko EU:n alueella
- Direktiiviin perustuvien tekijöiden oikeuksien toteuttamiseksi sekä lisäviivästysten ja sanktioiden välttämiseksi on erittäin tärkeää viedä implementointi päätökseen tämän eduskunnan aikana.
1. Tekijänoikeuslain 6 a luku toteuttaa artiklan 17 tarkoituksen yleisen EU-linjan mukaisesti
Teosto edustaa noin 38 000:a kotimaista säveltäjää, sanoittajaa, sovittajaa ja musiikkikustantajaa. Heidän kannaltaan keskeinen alkuperäiseen hallituksen esitykseen (HE 43/2022 vp) sisältyvä uudistus koskee digitaalisten alustapalveluiden (ns. verkkosisällönjakopalvelu) tekijänoikeudellista vastuuta. Suuri ja jatkuvasti kasvava osa musiikista välitetään näillä alustoilla, kuten YouTubessa, Facebookissa ja TikTokissa.
Puutteellinen lainsäädäntö on tähän saakka tarjonnut ylikansallisille digijäteille oikeudellisen suojasataman. Tämä on heikentänyt merkittävästi yksittäisten tekijöiden ja tekijänoikeuksien haltijoiden neuvotteluvoimaa ja taloudellista asemaa. Digikäytön jatkaessa kasvuaan tämä neuvottelutasapainon vääristymä eli ns. arvokuilu heikentää entisestään teosten oikeudenhaltijoiden asemaa.
DSM-direktiivin artiklan 17 mukaan alustapalveluilla on tekijänoikeudellinen vastuu välittämistään sisällöistä sekä velvollisuus hankkia lupa teosten käyttöön. Alkuperäisessä hallituksen esityksessä (HE 43/2022 vp) valittu lähtökohta, joka perustuu artiklan 17 toimeenpanoon säännöksen rakennetta ja sanamuotoja kunnioittaen, on mielestämme oikea. Tekijänoikeuslain 6 a luku korjaa nykyisen lain puutteita ja pyrkii parantamaan tekijöiden neuvotteluasemaa suhteessa alustapalveluihin.
2. EUT:n Puola-tuomio vahvistaa, että artikla 17 on perusoikeudellisesti tasapainotettu kokonaisuus
Artiklan 17 ensisijaisena tarkoituksena on parantaa tekijöiden asemaa suhteessa verkkosisällönjakopalveluihin, mikä todetaan direktiivin johdantokappaleessa 61:
”[…] on tärkeää edistää lisensointimarkkinoiden kehittymistä oikeudenhaltijoiden ja verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien välillä. Näiden lisensointisopimusten olisi oltava oikeudenmukaisia ja säilytettävä kohtuullinen tasapaino molempien osapuolten kannalta. Oikeudenhaltijoiden olisi saatava asianmukainen korvaus teostensa tai muun suojatun aineistonsa käytöstä.”
Perusoikeuksien välisen tasapainon vaatimus perustellaan johdantokappaleessa 70:
”Käyttäjien olisi sallittava ladata palveluun ja asettaa saataviin sisältöä, jonka käyttäjät ovat luoneet lainausta, arvostelua, selostusta, karikatyyriä, parodiaa tai pastissia koskevia erityistarkoituksia varten. Tämä on erityisen tärkeää, jotta voidaan löytää tasapaino Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, määrättyjen perusoikeuksien, erityisesti sananvapaus ja taiteen vapaus, ja omistusoikeuden, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, välillä.”
Täydentävällä hallituksen esityksellä (HE 313/2022 vp) vastataan perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 58/2022 vp) esitettyihin huoliin 6 a luvun vaikutuksista verkkosisällönjakopalveluiden käyttäjien sananvapauden käyttämiseen ja eri perusoikeuksien välisen tasapainon toteutumiseen.
Esityksessä on huolellisesti analysoitu direktiivin 17 artiklaa koskevan unionin tuomioistuimen 26.4.2022 antaman tuomion (C-401/19; Puola-tuomio) merkitystä suhteessa 6 a lukuun ja tehty analyysiin perustuvat korjausesitykset lakiesityksen 55 e ja 55 f §:iin. Pidämme ehdotettuja pykälämuutoksia asianmukaisina ja kannatamme niitä.
Alkuperäisen lakiehdotuksen 55 f §:n 2 momentissa asetettu edellytys, jonka mukaan automaattisia estämiskeinoja olisi saatu käyttää vain silloin, kun on ”suurella todennäköisyydellä” oletettavissa, että kysymys on tekijän oikeuksia loukkaavasta suojatun teoksen välittämisestä yleisölle, ei perustunut direktiiviin. Puola-tuomiosta ilmenee, että direktiivi jättää 17 artiklan 4 kohdan mukaisten vastuuvapauden edellytysten toteuttamiskeinot palveluntarjoajan harkintaan sekä palveluntarjoajan ja oikeudenhaltijoiden välisen yhteistyön piiriin. Tuomion kohdassa 74 todetaan, että ”Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan vaatimus, jonka mukaan perusoikeuden käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla, ei kuitenkaan sulje pois sitä, että säännöstö, johon tämä rajoitus sisältyy, on muotoiltu riittävän avoimesti niin, että se voi mukautua tilanteiden muutoksiin”. Lisäksi tuomioistuin perustelee kohdassa 75 keinojen valinnan joustavuutta palveluntarjoajan elinkeinovapauden sekä elinkeinovapauden, käyttäjien sananvapauden ja oikeudenhaltijoiden omaisuudensuojan välisen oikeudenmukaisen tasapainon kunnioittamisella.
Täydentävän hallituksen esityksen perusteluissa todetaan (s. 11), että ”palveluntarjoajien tulisi palveluun ladattavaa sisältöä koskevissa menettelyissään ottaa asianmukaisesti huomioon rajoitussäännösten toteutuminen”. Perusteluiden mukaan (s. 13) käyttäjien aseman tosiasiallinen varmistaminen tarkoittaa sitä, ”etteivät palveluntarjoajat estä ennakolta eivätkä tekijät vaadi sellaisten sisältöjen ennakollista suodattamista, joista on tehty sopimukset palvelun tarjoajien kanssa tai jotka perustuvat rajoitussäännösten mukaiseen käyttöön”.
Direktiivin päämääränä on johdantokappaleen 61 mukaisesti ”edistää lisensointimarkkinoiden kehittymistä oikeudenhaltijoiden ja verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien välillä”. Mitä laajemmin palveluntarjoajat hankkivat käyttölupia, jotka 55 b §:n 3 momentin mukaisesti kattavat myös käyttäjien toimet palvelussa, sitä paremmin erilaiset aineistot ovat käyttäjien saatavilla ja käytettävissä, ja sitä vähemmän on tarvetta sisältöjen saatavuuden estämiseen ja rajoitussäännöksiin vetoamiseen.
Silloin kun aineistojen saatavuus on estettävä 55 c §:n 1 momentin mukaisesti, tarvittavien toimien valinta ja toteuttaminen kuuluu palveluntarjoajan vastuulle. Myös Puola-tuomion perusteella direktiivi jättää 17 artiklan 4 kohdan mukaisten vastuuvapauden edellytysten toteuttamiskeinot palveluntarjoajan harkintaan sekä palveluntarjoajan ja oikeudenhaltijoiden välisen yhteistyön piiriin.
3. Kansallisen sääntelyn tulee olla EU-yhteensopivaa ja mukautua tulevaan oikeuskäytäntöön
Täydentävä hallituksen esitys vastaa asianmukaisesti perustuslakivaliokunnan esittämiin sananvapauden käyttämistä ja eri perusoikeuksien välisen tasapainon toteutumista koskeviin kysymyksiin. Alkuperäisiin 55 e ja 55 f §:iin esitettyjen muutosten taustalla on direktiivin 17 artiklan ja unionin tuomioistuimen Puola-tuomion huolellinen analyysi, johon perustuva ratkaisu on perusteltu ja tasapainoinen. Kuten esityksen perusteluissa (s. 6) todetaan, 6 a lukuun ehdotettu sääntely on välttämätön direktiivin 17 artiklan toimeenpanemiseksi ja Puola-tuomion mukaan 17 artiklan mukainen sääntely on EU:n perusoikeuskirjan 11 artiklan mukainen.
Kannatamme perusteluissa esitettyä linjausta, jonka mukaan pääpainon tulee olla sääntelyn tulkinnassa eikä direktiivin mukaisen sääntelyn sisällössä pykälätasolla. Verkkosisällönjakopalveluiden toimintaa koskevan sääntelyn tulee mukautua joustavasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön sekä mahdolliseen komission soveltamisohjaukseen. Direktiivin sanamuotoja ja tarkoitusta mahdollisimman tarkoin vastaava kansallinen sääntely tukee direktiivin toimeenpanon ja oikeuskäytännön soveltamisen yhtenäisyyttä koko EU:n alueella.
DSM-direktiivin implementointi Suomessa on ollut poikkeuksellisen pitkä ja vaikea prosessi. Kansallinen voimaansaattaminen on myöhässä 1,5 vuotta direktiivin asettamasta takarajasta. Direktiiviin perustuvien tekijöiden oikeuksien toteuttamiseksi sekä lisäviivästysten ja sanktioiden välttämiseksi on erittäin tärkeää viedä asia päätökseen tämän eduskunnan aikana.
