Artisti maksaa?
En voinut ymmärtää asiaa ja koin, että tämähän on valtavan epäreilua! Miksi meitä artisti- ja muusikkoyrittäjiä kohdellaan eriarvoisesti muihin yrittäjiin nähden?
Vielä enemmän olin hämilläni, kun otin asian esille sosiaalisessa mediassa ja huomasin, että ajatukseni arvonlisäverolisäyksestä herätti närää itse alalla.
Jälleen kerran: Miksi? En siinä vaiheessa tietämättömyyttäni nähnyt kenenkään muun “hyötyvän” asiasta kuin verottajan, jolle maksamamme arvonlisävero menee suoraan lyhentämättömänä.
Saadakseni vastauksia kysymyksiini päätin ottaa tästä aiheen kaupanalan maisteritutkintoni lopputyöhön. Keikkojen ja levynteon ohessa arvonlisäverolaki ei ole kovinkaan kevyttä luettavaa, joten pienin askelin olen projektissani edennyt.
Koin kuitenkin jokin aika sitten ahaa‐elämyksen, kun selvisi suurin syy siihen, miksi keikkapalkkiot on aikoinaan laitettu arvonlisäverottomiksi. Syynä ovat yhdistykset. Kun arvonlisäverolaki astui voimaan vuonna 1994, olivat tanssilavoja pyörittävät yhdistykset suurimpia tapahtumajärjestäjiä ja keikkojen ostajia. Koska yhdistykset ovat lähtökohtaisesti yleishyödyllisiä seuroja, eivät ne ole arvonlisäverovelvollisia. Toisin sanoen arvonlisäveron lisäys olisi ollut yhdistyksille suora lisäkulu, koska ne eivät olisi saaneet hyödyntää arvonlisäverovähennystä.
Nykyään kuitenkin tilanne on toinen. Yhdistysten pyörittämiä tanssilavoja/tapahtumia ei kovinkaan montaa enää ole. Vaikka mistään ei oikein tunnu saavan tarkkoja lukuja, kertoo sekin jo jotain, että vuoden aikana olen tehnyt lähes 100 keikkaa, joista yhden tilaajana on ollut yhdistys – tämäkin arvonlisäverovelvolliseksi hakeutunut yhdistys. Myös monen tanssiorkesterin keikkakalenteria katsoessa voi huomata, että syyskiertue koostuu suurimmaksi osaksi keikoista tanssiravintoloissa, jotka pyörittävät arvonlisäverollista toimintaa.
Jos tanssiseurat ja tanssilavoja omistavat yhdistykset hyötyvät arvonlisäverottomuudesta, miksi suurin osa niistä on kadonnut?
Asiaa selvitellessäni yksi vastaus oli, että “keikkahintojen nousu on tappanut paikat”. Unohtuiko kenties aikoinaan, että vaikka keikkapalkkioihin ei tullut arvonlisäveroa, niin muihin artistin/bändinkuluihin (keikkabussi, polttoaine, majoitus yms.) se kuitenkin tuli? Koska arvonlisäveroa ei saa vähentää alvittomasta toiminnasta, seurasi siitä kuitenkin – ennemmin tai myöhemmin – suora hinnan nousu keikkapalkkioihin. Jollainhan artistinkin on arvonlisäverokulunsa katettava.
Monet yhdistykset ovat huolissaan, että viimeisetkin tanssilavayhdistykset katoavat, jos keikkapalkkioista tulee arvonlisäverollisia. Tanssilavakulttuuri- ja yhdistykset ovat hienoja asioita ja olen ehdottomasti sen kannalla, että niitä on vaalittava. Tämä ei kuitenkaan voi tapahtua missään nimessä meidän artistiyrittäjien toimeentulon kustannuksella.
Haluan lopputyössäni ymmärtää ja huomioida argumentit puolesta ja vastaan. Ajatteluni ei ole mustavalkoista ja toivoinkin asiaan ratkaisua, joka olisi mahdollisimman “vähän huono” kaikille tasapuolisesti.
Ennen kuin alamme tarkastella eri vaihtoehtoja, muistakaamme vielä, että arvonlisävero on kaikille arvonlisäverovelvollisten rekisteriin ilmoittautuneille ja arvonlisäverollista toimintaa harjoittaville niin sanottu läpikulkuerä. Yrittäjälle palautuu/jää maksettavaa arvonlisäveroa sen verran, mikä laskutettujen ja maksamien arvonlisäverojen erotus on.
24 prosentin arvonlisäveron lisääminen keikkapalkkioihin ei ole ainoa vaihtoehto.
Voisiko keikkapalkkioihin käyttää arvonlisäveron suhteen samaa toimintatapaa, kuin “kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisessa” eli tuttavallisemmin kiinteistön vuokrauksessa? Kiinteistön vuokraus on pääsääntöisesti arvonlisäverotonta (AVL 27 § 1 mom.), mutta jos loppukäyttäjä – eli kiinteistön vuokraaja ‐ käyttää tilaa arvonlisäverovelvollisessa toiminnassa, on vuokranantajan mahdollista laskuttaa vuokraa arvonlisäverollisena. Tällöin hän saa myös hyödyntää alv-vähennykset kuluista, jotka kohdistuvat vuokrattavaan tilaan.
Toisin sanoen keikkarintamalla keikan saisi laskuttaa arvonlisäverollisena silloin, kun “loppukäyttäjän”- eli keikkapaikan – toiminta on arvonlisäverollista. Näin ollen yhdistykset, joiden toiminta ei sitä ole, ostaisivat keikat edelleen ”alv. nollana”.
Tai voisiko keikkapalkkioihin soveltaa nollaverokantaa (AVL 131 §)? Tähän oikeutetuilla aloilla, esim. kuljetuspalvelulla Venäjälle, myynti on arvonlisäverotonta, mutta myyjällä on kuitenkin oikeus vähentää toimintaa varten tekemiinsä hankintoihin sisältyvät arvonlisäverot.
Muitakin vaihtoehtoja on: esimerkiksi lippuhinnan mukainen 10 prosentin arvonlisäveron sisällyttäminen nykyisiin keikkapalkkioihin. Kulujen arvonlisäverot (10–24 prosenttia) saa kuitenkin vähentää kokonaisuudessa, joten keikkapalkkiosta jäisi loppujen lopuksi enemmän jaettavaa ilman, että keikkahinnat nousisivat.
Mikäänhän ei kuitenkaan takaa, etteivätkö keikkahinnat nousisi tulevaisuudessa muista syistä. Alv‐vähennysmahdollisuuden myötä kulut saataisiin kuitenkin pidettyä keikkailussa kohtuullisina, jolloin paine/tarve nostaa keikkapalkkioita vähenisi. Tällä alalla kun eletään symbioosissa, jonka muodostavat artistit/bändit, keikkapaikat, keikkamyyjät/-agentit, laite- ja kalustovuokraamot, teknikot, muusikot ym., niin tarkoituksena ei luonnollisestikaan ole eliminoida ketään yhtälöstä. Ajatus on nimenomaan virkistää ja kehittää alaa kokonaisuudessaan ja sitä kautta jopa nostattaa kansantaloutta. Miten? Sen voitte lukea lopputyöstäni aikanaan.
Onnenpäiviä ja ihanaa loppuvuotta kaikille keikkakentälle!