”En ole varma, kuinka paljon ihminen viisastuu ajan mittaan”
Taiteilija Liinoja oli pitkään Lapinlahden Lintujen kantavia voimia. Yhtyeen hottisaikana 90-luvun taitteessa hän muistaa Lintujen keikkailleen eräänäkin suvisena heinäkuuna miltei joka ainoa päivä.
”Taisi yksi päivä olla koko kuussa kun ei oltu missään. Mutta se oli silloin se. Kuului siihen aikaan ja siinä oli mukana nuorempi mies.”
Kysymykseen opettiko tämä aika mitään, jalostiko se taiteilijaa, Liinoja vastaa, että taiteilija maksaa oppirahojaan koko ikänsä.
”Sen sijaan en ole ollenkaan varma, kuinka paljon ihminen viisastuu ajan mittaan. Uskon vahvasti, että ihminen toistaa itseään, samoja teemoja. Toivon mukaan hän ei kuitenkaan lankea samoihin virheisiin jatkuvasti, kuukausittain ja voi ehkä näin jalostua jollain tavoin.”
”Mutta keskimäärin ihminen on saman oloinen pölvästi alusta loppuun.”
Hiustupsu näkyy jos näkyy
Lapinlahdenkadun kappaleet ovat kaikki Tapio Liinojan sanoittamia, sävellykset ovat yhtä lailla kaikki Pekka Hedkrokin. Kappaleiden alkuperäiset versiot löytyvät taasen seitsemältä Lapinlahden Lintujen levyltä, joilla Liinoja oli mukana.
”Minun oli pakko tehdä tämä levy”, taiteilija tunnustaa. ”Se on eräänlainen kiintopiste tai koordinaatti, joka oli otettava ja merkattava. Levyn tekeminen oli pyörinyt mielessäni niin pitkään, toive saada nämä biisit samalle albumille.”
”Lapinlahdenkatu on maamerkki myös siitä, miten katselin maisemaa, kun olin muuttanut vastikään maalta kaupunkiin. Levyn tekstit syntyivät tai ainakin aloitin ne vahvasti aikana, kun asuin Lapinlahdenkadun kommuunissa.”
Tämä on hyvä huomio. Näin levyn kappaleet ja niiden tekstit muuttuvat jälleen piirun henkilökohtaisemmiksi. Ja varmasti tämä välittyy myös kuulijalle, vastaanottajalle uudella, kiinnostavalla tavalla.
Tapio Liinoja paljastaa, että hänellä on seuraavan albumin teko mielessä. Sen työnimenä kulkee tällä hetkellä Limingantie ja se pohjaa taiteilijan nykyiseen asuinseutuun Kumpulaan, missä hän on asunut kolmisenkymmentä vuotta. Kiintopisteitä, koordinaatteja yhä – ja tarpeellisia kelle vain.
Ja yhtä lailla niiden pohjana, lähtökohtana on taiteilijan lapsuuden ja nuoruuden maisema, satakuntalainen saviseutu.
”Jossa pienimpiä ihmisiä ei juuri näy koska savea on niin paljon. Ainoastaan joku hiustupsu näkyy, jos näkyy.”
Mihin Liinoja pyrkii – onko hän levoton
Erästä tekijää Tapio Liinoja haluaa painottaa Lapinlahdenkatu – levyn yhteydessä. Pääosa levyllä soittavista muusikoista on häntä itseään nuorempaa vuosikertaa.
”Tekeminen nuorempien kanssa pitää vireen oikeaan suuntautuneena”, sanoo hän. ”Nämä kaverit asettavat totutun yhtenään enemmän tai vähemmän kyseenalaiseksi ja sillä tavoin vievät pois mukavuusalueelta.”
”Muun muassa tästä johtuen levyllä tapahtuu jänniä yhtymäkohtia menneen ja nykypäivän välillä. Albumin aloittavalla Kuppilan tangolla Verneri Pohjola soittaa flyygelitorvea. Hänen isänsä Pekka Pohjola soitti bassoa ensimmäisellä Lintujen levylle päätyneellä versiolla.”
Ikä nuorentaa taiteilijan.
Tapio Liinoja palaa vielä ajatukseen, ettei ihminen oikeastaan muutu milloinkaan, hän vain varioi teemojaan ja löytää niihin uusia näkökohtia, uutta perspektiiviä.
Ja tässä hyvinä viitoittajina toimivat nimenomaan uudet, nuoremmat työtoverit.
”Joku ehkä saattaa kysellä mihin Liinoja pyrkii, onko hän kovin levoton, kun kirjoittaa, tekee musiikkia ja näyttelee, mutta itse koen näiden kaikkien tekemisen alueiden limittyvän keskenään luontevasti. Yhteen aikaan näytteleminen saattaa olla etusijalla. Sitten taas, jos en näyttele missään, niin kuin nyt pariin vuoteen, voidaan funtsia näytteleekö se hemmo enää ollenkaan.”
”Tällä hetkellä Lapinlahdenkatu – albumi ja keikkailu Veljet-yhtyeen kera ovat minulle juuri sitä mitä haluan tehdä ja mistä nautin suuresti.”
Tapio Liinojan Veljet-yhtyeen muut jäsenet ovat Leevi Leppänen (rummut), Jussi Liski (basso), Joel Mäkinen (kosketinsoittimet) ja Pekka Nisu (kitarat).
Lapinlahdenkatu-albumin julkaisukonsertti on su 23.10. klo 18 Helsingin Aleksanterinteatterissa.