Erja Lyytinen: eurooppalainen blues kiinnostaa maailmalla

Finnish Blues Awards valitsi Erja Lyytisen vuoden artistiksi vuonna 2015. Brittiläisen Blues Matters -lehden kriitikkoäänestyksessä 2015 hänet valittiin vuoden sooloartistiksi ja levy Live in London vuoden parhaaksi albumiksi.

– Suomalaisen musiikin vienti on kasvamassa, ja vientituet auttavat siinä. Music Finlandin tuista on ollut minullekin iso apu. Artistit ottavat riskejä, ja joskus ne kannattavat, Lyytinen toteaa.

Lyytinen ”löydettiin” kansainvälisten opintojen jälkeen kuitenkin Suomesta. Hänen kuvansa oli helsinkiläisen konserttitalon esitteen kannessa vuonna 2005, kun saksalainen Thomas Ruf etsi uusia kykyjä Ruf Recordsin talliin.

– Thomas Ruf on nostanut useammankin blues-naisartistin esiin Euroopassa järjestämällä Blues Caravan -kiertueita. Minulle tuli puhelu, että Ruf haluaa tavata.

Ymmärsin heti, että tässä on mahdollisuuteni.

– Samana iltana pääsin lavalle muun muassa upean, tänä keväänä menehtyneen blues-laulajattaren Candye Kanen kanssa Helsingissä, ja Ruf oli tietysti katsomassa esitystä. Sen jälkeen asiat etenivät vauhdilla. Tein levysopimuksen Ruf Recordsin kanssa kansainvälisestä yhteislevystä kahden muun artistin kanssa, ja lähdin kiertueelle.   

Blues Caravanin matkassa Lyytinen teki 65 keikkaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

– Oli tärkeää lähteä avoimin mielin mukaan. Sana lähti kulkemaan keikoista, ja sain hyvää palautetta. Ruf oli hyvä ohjaamaan eteenpäin, mutta kova työ on pitänyt tehdä itse. Onneksi olen yrittäjähenkinen ja päämäärätietoinen. Kiertueen jälkeen otin puhelimen käteen ja aloin soitella klubeille ja festareille, joilla bluesia soitetaan Suomessa ja Euroopassa. Olen myös käynyt promoamassa keikkojamme European Blues Awards -tilaisuudessa. Hyvänä vinkkinä muillekin: opin, ettei aina kannata lähestyä sitä isointa pomoa, vaan joskus pienempienkin toimijoiden kanssa saa asiaansa eteenpäin. Nyt vedän 70 prosenttia keikoistani ulkomailla, Lyytinen kertoo.  

Musiikinteon rinnalla Lyytinen pyörittää nykyisin Tuohi Records -levy-yhtiötä, jonka tallissa on hänen lisäkseen Honey B & The T-Bones. Lyytisen toinen yritys Bluesland Productions toimii tapahtumatuottajana muun muassa Oulun Möljä Blues Nightissa.

Kansainvälinen koulutie

Lyytisen vanhemmat ovat muusikoita, ja vanhemmat veivät tytärtään keikoille jo kymmenvuotiaasta alkaen. Hän nautti.

– Musiikin maailma oli jännittävä ja kiinnostava. Aloitin ensin viuluopinnot lapsena Kuopiossa, ja siirryin siitä teini-ikäisenä sähkökitaraan. Nuorena aikuisena ymmärsin, että musiikista tulee työni. Blues sykähdytti, ja lähdin opiskelemaan Malmö Musikhögskolaniin, missä eurooppalaiset tuulet tuntuivat vahvemmin kuin Suomessa. Sieltä sain kipinän matkustamiseen ja kansainvälisyyteen.

Lyytinen palasi vuonna 1998 Suomeen ja aloitti Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatuksen opinnot.

– Koulutukseni oli monipuolista ja opiskelukaverit päätyivät erilaisiin tehtäviin: opettajiksi, toimittajiksi, artisteiksi ja mitä vain. Soitin kaikenlaisissa kokoonpanoissa, ja samalla tutustuin musiikkialan ihmisiin. Moni oli silloin sitä mieltä, että minun kannattaisi tehdä suomeksi kappaleita, mutta englanti tuntui omalta. Halusin myös ulkomaille opiskelemaan uudestaan ja pääsinkin Copenhagen Rhythmic Music Conservatoryyn. Siellä oli hyviä opettajia, jotka opettivat muutakin kuin kitaratekniikkaa, kuten musiikin ja muusikon elämän filosofiaa, Lyytinen kertoo.

Vuonna 2004 Lyytinen sai stipendin pariksi kuukaudeksi Los Angelesiin Musicians Instituteen. Siellä hän opiskeli laulua, muun muassa gospel-kuorossa, ja lyriikan kirjoittamista. Suomessa liukukitaran eli slide guitar’in soittaminen on harvinaista, eikä Lyytinen ole saanut siihen paljoa opetusta.

– Muistan kerran kouluikäisenä katselleeni, kuinka joku kundi istui Kuopion musiikkilukion portailla ja käytti kahvikuppia saadakseen liukukitaraefektin. Kiinnostuin siitä heti silloin, ja myöhemmin löysin Elmore Jamesin ja Bonnie Raittin kaltaiset klassikot. Olen itseoppinut, ja kuuntelemalla olen oppinut eniten, Lyytinen toteaa.

Naisten osuus blues-yleisössä kasvanut

Lyytinen teki juuri 26 keikan konserttisalikiertueen Suomessa yhdessä Heikki Silvennoisen kanssa.

– Möimme kuukaudessa yli 11 000 lippua. Se on minusta ihan järjettömän hienoa ja kertoo, että hyvälle bluesille on yleisöä. Yhteiskiertueet kannattavat niin musiikillisesti kuin taloudellisestikin. Esimerkiksi kahden Blues Caravan -kiertueen yhteistyöstä ammennan edelleen musiikillisia ideoita, ja toisaalta ne poikivat lisää keikkoja. Vuosien kuluessa naisten osuus blues-yleisössä on lisääntynyt, ja he kannustavat erityisesti naisartisteja. Nykyään puolet yleisöstäni keikoilla on naisia niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa.

Keikoilla myydään myös levyjä.

– Suomessa myydään edelleen pääosa levyistäni, ja iso osa siitä keikoilla. Myös Teosto-tulot ovat esiintyville artisteille todella tärkeitä. Saan niistä lähes puolet tuloistani.

Eurooppalaiselle bluesille kuuluu hyvää. Lyytinen on keikkaillut viime vuosina erityisesti Saksassa, Belgiassa, Hollannissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Englannissa. Kauimmaiset kiertueet ovat vieneet Kanadaan ja Intiaan, ja vastaanotto oli molemmissa innostunut.

– Bluesin mekka on nyt Eurooppa. Myös Yhdysvalloista tullaan tänne kiertueelle, koska yleisöä riittää. Eurooppalaiset blues-muusikot ovat usein nuoria, ja bluesia uudistetaan crossover-tyyliin, lainaten vaikutteita muista lajeista. Englanti on tärkeä paikka, ja siellä on tällä hetkellä menossa jonkinlainen 1960-luvun kaltainen blues revival. Toisaalta Saksa on musiikin kannalta tärkeä maa. Euroopan sisällä ei ole yhtä, selvää blues-keskusta, mistä kertoo esimerkiksi European Blues Unionin kansainvälisyys, Lyytinen kertoo.

Blues vie Intiaankin

Kiertueiden pituuteen vaikuttavat nykyisin perhesyyt: Lyytinen sai tammikuussa 2014 kaksospojat. Kotimaan keikoille lapset seuraavat välillä mukana, mutta ulkomailla se on haastavaa.

– Äitiyslomalla olin 2,5 kuukautta. Minulla on hyvä tukiverkko, ja suunnittelen kiertueet lyhyiksi. Tein juuri huhtikuussa Intiassa kolme keikkaa. Oli hienoa, kun sain näyttää esimerkkiä nuorille intialaisille naisartisteille, ettei keikkailua tarvitse lopettaa, vaikka saa lapsia. He hämmästelivät, miten voin olla äiti ja silti kiertueella kaukana kotoa. Viime vuonna teimme yhden Saksan kiertueen, jonka aikana ahtauduimme bändi, minä ja lähes kaksivuotiaat pojat kaikki yhdessä minibussiin. Sitä en tee enää koskaan, Lyytinen naurahtaa.

Hän kertoo olevansa tunnepitoinen esiintyjä.

– Rakastan soittaa kitaraa, ja minulla on siihen palo. Olen energinen ja interaktiivinen esiintyjä, ja vaadin itseltäni paljon. On hienoa pystyä välittämään tunteita kuusikielisellä. Teen kesän aikana uuden soololevyn, ja kitarapainotteista musiikkia on tulossa. Tavoittelen sen avulla yhä suurempaa yleisöä, Lyytinen hymyilee.