Siirry sisältöön
Kirjoittaja: Mervi Vuorela
Kuva: Kreetta Järvenpää

Etta vaihtoi Aretha Franklinin räppiin

Räppäri-laulaja Etta on oman aikansa lapsi: hän on osallistunut kykyjenetsintäkilpailuun, löytänyt uuden suunnan uralleen sosiaalisesta mediasta ja fiitannut tunnettujen artistien biiseillä ennen ensimmäistäkään omaa julkaisua. Hype on kasvanut, ja nyt Etta vastaa siihen julkaisemalla ep:n nimeltä ”10”.

”Päätin tän saada ku olin kymmene”. Näillä sanoilla alkaa helsinkiläisräppäri Etan juuri ilmestynyt ep ja sen nimikkobiisi 10.

Päättäväisyys on kantanut pitkälle. Teoston asiakas Etta alias Emmalotta Kanth on vuoden sisällä esimerkiksi solminut levytyssopimuksen PME Recordsin kanssa, vieraillut Palefacen, Pete Parkkosen, Lukas Leonin ja Stig Doggin kappaleilla sekä käväissyt Cheekin vieraana Lahden Mäkimontun lavalla. Helmikuun alussa YleX rankkasi Etan sijalle kaksi Vuoden läpimurtoartistit -listauksessaan.

Lumipalloefekti sai alkunsa räp-videoista, jotka Etta latasi veljensä avustuksella Facebookiin puolisentoista vuotta sitten. Videoilla hän esitti ensimmäisiä omia räp-tekstejään ja versioi esimerkiksi Chris Brownin Look at me -kappaletta. Syy videoiden jakamiseen oli arkinen: Etta halusi kasvattaa seuraajiensa määrää sosiaalisessa mediassa.

Ratkaisu kannatti: some kohahti, ja heidän joukossaan PME-levy-yhtiötä pyörittävä JVG:n VilleGalle. Etta oli juuri menossa tauolle työpaikallaan, vaateliike New Yorkerissa, kun hän vilkaisi puhelintaan ja huomasi VilleGallen laittaneen viestiä Facebookissa.

”Se oli sitä aikaa, kun olin vielä tosi hämmentynyt kaikesta palautteesta, jota niistä videoista tuli. Aina kun katsoin puhelintani, sinne oli tullut jotain, ja olin että apua, toi tykkäsi, toi kommentoi!”, Etta sanoo.

”Kun VilleGalle laittoi viestiä, että hyvä meininki, en meinannut uskoa sitä! Sitten me nähtiin ja juteltiin. Meni aika pitkään, ennen kuin tehtiin diili, mutta tiesin kyllä heti, että haluan PME:lle.”

Itsetutkiskelun paikka

Etta ei syntynyt räppäriksi. Vielä kaksi vuotta sitten hän teki laulettua popmusiikkia Jimi Constantinen kanssa.

”Kun menin Jimin studiolle, en ollut ikinä kirjoittanut omia biisejä tai mitään. Menin sinne vaan, että saisin tehdä musaa. Jimin kautta löysin kirjoittamisen, ja aloin tehdä sitä”, Etta sanoo.

Etan tuleva manageri Carla Ahonius kuuli Etan demoja ja kysyi, oliko hän koskaan räpännyt.

Ajatus räpin tekemisestä heräsi, kun Etan tuleva manageri Carla Ahonius kuuli Etan demoja ja kysyi, oliko hän koskaan räpännyt. Etta vastasi kieltävästi ja alkoi samantien ihmetellä, miksi.

”Se oli outoa, koska mä kuitenkin kuuntelin hiphop- ja r’n’b-painotteista musaa. Mutta siitä se räppääminen sitten lähti, kun kirjoitin ekat lyriikkani niihin Facebook-videoihin. Sen jälkeen ei ole kulunut varmaan päivääkään, etten olisi kirjoittanut lyriikoita.”

Puolitoista vuotta sitten VilleGalle esitteli Etan ja tuottaja Aleksi Asialan toisilleen. Kaksikolla klikkasi heti, ja yhteistyön tuloksena syntyi ensin Ballerina-single ja sitten 10-ep.

Etta sanoo, että on päässyt Asialan kanssa kehittämään itseään ja tekemään juuri sellaista musiikkia, jota haluaisi itse kuunnella vaikkapa radiosta.

”En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta on ihanaa, kun voi laittaa autolla ajaessaan oman biisin soimaan ja olla että hitto, onpa oikeasti hyvä biisi! Sellaista ei synny ellei tuottajan ja artistin välillä ole jotain spesiaalia.”

Ep:tä varten Etta demotti 30 biisiä, joista levylle valikoitui viisi. Osa biiseistä syntyi jo ensimmäisissä sessioissa Asialan kanssa, ja Etta korostaakin, että ep:llä kuuluu hänen kasvu- ja kehitystarinansa. Sitä on edesauttanut erityisesti itsekriittisyys.

”Verseni eivät koskaan synny yhdellä istunnolla. Mulla saattaa mennä yhden hyvän versen kirjoittamiseen parikin viikkoa. Muokkausten kautta se hyvä teksti lopulta syntyy.”

Hyvästit päivätöille

Palataan vielä siihen hetkeen, kun Etta oli kymmenen ja ”päätti tän saada”, kuten hän 10-biisillä räppää. Mitä hän oikeastaan päätti?

Lapsena Etta rakasti SingStar-peliä. Aina kun hän oli juhlissa, joissa oli SingStar, hän lauloi Aretha Franklinin Respectin. Lauluintoa ruokki vuotta aiemmin aloitettu musiikkiluokka.

Kun Etta näki televisiossa Talent Suomi -kykyjenetsintäkilpailun mainoksen, hän ilmoitti äidilleen, että haluaa osallistua ohjelmaan – tietysti Respect-biisillä.

”En ajatellut sitä pikkutytön aivoillani sen enempää. Kun koe-esitys oli ohi, menin äidin luo ja purskahdin itkuun, koska esitys meni mielestäni niin huonosti. Tuomaritkaan eivät olleet erityisen innoissaan, joten otin sen vähän itseeni, koska olen tosi herkkä ihminen. Olin jopa vähän peloissani kaikesta, mutta onneksi pääsin siitä yli.”

Etta pääsi lopulta Talentissa semifinaaleihin asti. Isolla lavalla hän päätti, että haluaa artistiksi.

Yksitoista vuotta myöhemmin Etta on tilanteessa, jossa hän sanoo antavansa musiikille ”sata prossaa”. Hän lopetti työnsä vaatekaupassa neljä kuukautta sitten ja suunnittelee tällä hetkellä paitsi uuden musiikin työstämistä, myös ensimmäisiä omia keikkojaan.

”Pari on jo tiedossa. Jännä nähdä mitä niistä tulee, kun olen aika kova jännittäjä. On ihan erilaista heittää oma keikka, jonne jengi on tullut katsomaan vaan sua, kuin mennä lavalle vetämään yksi biisi jonkun toisen settiin. Ei ole kokemusta sellaisesta. Tai no PME:llä oli Tapaninpäivänä Tavastialla Blockparty, jossa vedin 4-5 biisiä. Se jännitti ihan sikana, mutta kun pääsin lavalle, oli jotenkin tosi helppoa ja ihanaa olla ja vetää omia biisejä.”

Suurimmaksi tulevaisuuden tavoitteekseen Etta nostaa itsensä kehittämisen.

”Olen vasta niin alussa tässä mun jutussa. Vielä on paljon nähtävää ja tehtävää. Kunhan suunta on ylöpäin, niin kaikki on hyvin.”

Jaa somessa