Hallituksen joulutodistus jättää petrattavaa
Suomessa päästiin kesällä 2023 pitkän väännön jälkeen sopimukseen hallituksen ohjelmasta ja kokoonpanosta. Ohjelma sisälsi kulttuurialan kannalta monia lupaavia kirjauksia. Ensimmäisen syksyn toimet eivät vielä vakuuta, kirjoittaa Teoston viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Vappu Aura.
Viime kesänä tunnelma musiikkialalla oli odottavan toiveikas. Monista keskeisistä asioista oli saatu kirjaukset hallitusohjelmaan ja vastanimitetty kulttuuriministeri Sari Multala kiersi ahkerasti tapaamassa kenttää. Vaikka tiedettiin, että talouskurista tulee tiukka, hallitus vaikutti kuitenkin ymmärtävän kulttuurin merkityksen Suomelle. Hallituksen ensimmäinen syksy on nyt takana ja viitteitä tulevasta on saatu jo huomattavasti enemmän.
Budjettirahoitus jäämässä entisestään naapurimaista
Hallitusohjelman suurin pettymys liittyi rahoitukseen. Jos hyvissä ajoin kävi selväksi, että laajasti hyväksytty tavoite kulttuuribudjetin nostamisesta yhteen prosenttiin valtion budjetissa ei ole toteutumassa. Hallitus toisensa jälkeen on toistellut tämän olevan ”pitkän aikavälin tavoite”. Kuinka pitkä aika tuo on, sitä emme tiedä.
Budjettiin oli sen sijaan luvassa leikkauksia. Kulttuurin rahoitus oli ensimmäisessä esityksessä ”vain” vajaa 10 miljoonaa aiempaa pienempi, joita voi pitää jopa maltillisena ottaen huomioon hallituksen yleisen budjettilinjan. Leikkausten seurauksena näyttää kuitenkin siltä, että olemme maana jäämässä pysyvästi EU:n häntäpäähän valtion kulttuuribudjetissa, merkittävästi sekä muiden Pohjoismaiden että Baltian maiden alapuolelle.
Kulttuurin rahoitukseen kohdistuneiden leikkausten seurauksena Suomi on jäämässä pysyvästi EU:n häntäpäähän valtion kulttuuribudjetin koossa. Yhden prosentin tavoite kulttuuriin bruttokansantuotteesta ei ole toteutumassa.
Vaikka ministeri Multala on sanonut välttävänsä leikkauksia suoraan kulttuurin tekemiseen, on esimerkiksi Taiteen edistämiskeskusten avustuksia jouduttu leikkaamaan viisi prosenttia. Kun hakemusten määrä samaan aikaan kasvaa, on täysin selvää, että yhä useampi ruohonjuuritason tekijä jää ilman avustuksia.
Myös eduskunnan sivistysvaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota leikkauslinjaan. Valiokunnan lailla kannamme huolta siitä, että kulttuurin elinvoimasta ja saatavuudesta huolehtiminen edellyttää myös riittäviä resursseja. Tulevien vuosien kehyksissä me emme voi vajota Euroopan vähiten kulttuuriin panostavaksi maaksi.
Selonteko luo pohjaa pitkäjänteiselle kulttuuripolitiikalle
Myös kulttuuripoliittista selontekoa ajettiin alalla laajasti vaalitavoitteena. Sitä myös kannatettiin yli puoluerajojen, ja se olikin helppo hallitusohjelmaan kirjata.
Selontekoon kohdistuivat alalla suuret toiveet, joita sen pohjalle tehty laaja sidosryhmäkysely kasvatti entisestään. Kyselyyn kulttuurialan toimijat saivat kirjata kaikki keskeisimmät tavoitteensa tulevaisuuden kulttuuripolitiikalle. Valtaosa niistäkin liittyi – yllätys yllätys – kulttuurin rahoitukseen ja rakenteisiin. Toinen esiin noussut iso teema oli kulttuurin saavutettavuus eri väestöryhmille ja eri alueilla.
Toiveita kuitenkin ammuttiin osittain alas jo selonteon aloitustilaisuudessa. Ministeri Multala ja hänen valtiosihteerinsä toivat varsin selvästi esiin, ettei budjettirahoituksen lisäämiselle ole näkyvissä mahdollisuuksia. Sen sijaan apuun kutsuttiin yksityisiä toimijoita, säätiöitä ja rahastoja. Tilaisuudessa peräänkuulutettiin rahoitukseen ”uusia ideoita”.
Vaikka yksityiset toimijat, säätiöt ja rahastot voivat halutessaan olla merkittävällä tavalla tukemassa kulttuurin eri osa-alueita, eivät ne mitenkään voi korvata budjettirahoituksen leikkauksia.
Viesti kulttuurin kentälle tehdystä kyselystä oli selkeä: kulttuurin tulevaisuus edellyttää kestävällä tasolla olevaa rahoitusta! Vain kestävän pohjan päällä yksityiset rahoitusinstrumentit voivat rakentaa talouden, työllisyyden ja arvonlisän pitkäjänteistä kasvua kulttuurista.
Kulttuuripoliittisen selonteon luvattiin osallistavan alaa laajasti ja mahdollistavan ”pitkäjänteistä, strategista ajattelua”. Odotamme erittäin suurella mielenkiinnolla, mitä konkreettisia strategisia linjauksia selonteko tuo tullessaan ja miten osallistaminen lopulta toteutuu. Onko kyse osallistumisesta osallistumisen vuoksi vai kuullaanko alan ääni aidosti? Selonteon on luvattu valmistuvan ensi syksynä, joten työhän on ryhdyttävä ripeästi.
Kasvupotentiaali tunnistetaan – mutta mitä ovat teot?
Erityisesti luovien alojen kasvun ja kansainvälistymisen kannalta hallitusohjelma oli varsin myönteinen. Hallitusohjelma julkistaa, että ”luovilla aloilla sekä tapahtuma-alalla on merkittävä työllisyys- ja kasvupotentiaali” ja lupaa, että ”luovien alojen yritysten kansainvälistymisen edellytyksiä parannetaan”. Konkreettisina toimina muun muassa ”kehitetään kasvua vauhdittavia malleja av-alalle sekä muille toimialoille, kuten kirjallisuuteen ja musiikkiin.”
Tätä taustaa vasten hämmästys oli suuri, kun hallitus oli ensi töikseen jättänyt budjetoimatta yhden kasvua vauhdittavan mallin, av-alan tuotantokannustimen. Vaikka tuotantokannustin saatiin lopulta palautettua takaisin, on hallitus seuraavaksi lakkauttamassa luovien alojen kasvuun ja kansainvälistymiseen tähtäävän Creative Business Finlandin, joka on muun muassa rahoittanut hallitusohjelmassakin mainittua Creative Finland -media-alustaa sekä koordinoinut erityisiä kasvusopimuksia luoville aloille.
Nämä toimet tuntuvat suoraan hallitusohjelman vastaisilta – ellei luvassa sitten ole hallitusohjelmassa luvatun kasvustrategian myötä jotain paljon merkittävämpää? Politiikan pitkäjänteisyyden kannalta olisi kuitenkin hyvä rakentaa jo olemassa olevien ratkaisujen päälle ja kehittää niitä eteenpäin sen sijaan, että aloitetaan pohdinta alusta.
Sosiaaliturvaan korjauksia – mutta millaisia?
Eniten hallitusohjelma sai kiitosta luovien alojen tekijöiden sosiaaliturvaan liittyvistä kirjauksistaan. Ohjelman mukaan ”hallitus ratkaisee kulttuurialan ja luovien alojen tekijöiden sosiaali- ja työttömyysturvaan liittyviä ongelmia osana sosiaaliturvauudistusta. Erityistä huomiota kiinnitetään freelancereiden asemaan.” Hallitus myös lupasi valmistella ”puoliväliriiheen mennessä mallin yhdistelmävakuutukseksi parantaakseen niiden henkilöiden sosiaaliturvaa, jotka toimivat samaan aikaan yrittäjinä ja palkansaajina.”
Sosiaaliturvakomitea on aloittanut työnsä uudella kokoonpanolla ja toimeksiannolla. Tällä kaudella tarkastellaan etuuksien ja palvelujen vastaavuutta ihmisten elämäntilanteisiin. Tarkastelu tehdään ns. riskikategorioiden kautta, jollaiseksi kulttuurialan freelancerina toimiminenkin kenties luetaan. Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen viittasi parin viikon takaisessa kulttuurikummien tilaisuudessa myös yhdistelmävakuutuksen valmisteluun ja toivoi omaa aktiivisuutta myös kulttuurialan toimijoilta.
Samaan aikaan hallitus kuitenkin toteuttaa indeksijäädytyksiä ja muita sosiaaliturvan leikkauksia. Myöskään paljon keskusteluttanut työttömyysturvan uudistus on monelta osin ristiriidassa hallitusohjelman kirjauksen kanssa, koska se ei huomioi freelancertyön epäsäännöllistä ja projektiluonteista luonnetta. Toistaiseksi hallituksen toimet siis estävät työllistymistä luovalla alalla sen sijaan, että ne sitä parantaisivat.
Työttömyysturvan uudistus on ristiriidassa hallitusohjelmaan kirjatuista toimista, koska se ei huomioi freelancereiden työn luonnetta.
Vuosia on vielä jäljellä
Hallituksen ensimmäiselle syyslukukaudelle voi siis kulttuurin näkökulmasta antaa arvosanaksi korkeintaan välttävän. Tai kuten alaluokilla sanotaan: ”tarvitsee vielä harjoitusta”.
Onneksi tämä oli vasta ensimmäinen syksy. Toki tunnistamme, että paljon on kiinni Suomen ja maailman talouden suunnasta: lähteekö talous nousuun ensi vuonna, kuinka paljon leikkauksia pitää vielä tehdä?
Tässä vaiheessa on kuitenkin syytä tunnistaa ne toimenpiteet, joilla voidaan palvella luovan alan menestystä ja kääntää suuntaa ripeästi kohti alan nostamista. Se on vielä mahdollista!
