Hätä-Miikka ei halua piiloutua kiiltävän pinnan alle
”Kuuntele tai älä kuuntele, ovisilmää suutelen”, laulaa punaiseen pipoon, huppariin ja harmaaseen takkiin sonnustautunut mies. Yksipuolisesta rakkaudesta kertova, popahtava, biisi tempaa mukaansa.
Toisessa biisissä sama hahmo kyttää naapuriaan. Tyttöystävä on lähtenyt. Paino on tippunut. Identiteettikin on koetuksella: laulaja haluaisi olla rapun kiusanhenki. Rooli on kuitenkin mennyt jollekin muulle. Se harmittaa.
Nyyhkytystä biisit eivät kuitenkaan ole. Ne naurattavat hillitysti. Ne ovat kuin vitsejä, jotka kuitenkin tavoittavat jotain olennaista pinnan alta.
HÄTÄ-MIIKKANA TUNNETTU MIIKKA NIIRANEN, 26, on rakentanut musiikillista uraansa etenkin rap-bändi Gasellien kautta. Esikoisalbuminsa 2010 julkaissut bändi nousi nopeasti vaihtoehtoyleisön fiilistelyn kohteeksi. Viimeisimpänä nelihenkinen porukka julkaisi kappaleen Älä muista pahalla, jossa vierailee Reginasta ja soolotuotannostaan tuttu Iisa.
Niirasen äskettäin julkaistu sooloalbumi ”Persaukinen ystäväsi” on kuitenkin ennemmin suomirokkia ja -poppia kuin räppiä. Niiranen kertoo, että alun perin levyn oli tarkoitus olla puoliksi laulua ja puoliksi rappia. Näiden kahden sekoittaminen ei kuitenkaan tuntunut luontevalta.
”Mietittiin Musajusan kanssa, että sen on pakko olla joko tai”, Niiranen selittää.
Niiranen kuitenkin myöntää, että soolomateriaalissa on paljon samaa kuin Gasellien tuotannossa ilmeisistä eroistaan huolimatta.
”Tematiikka on tosi samanlaista. Kummassakaan ei myöskään haluta paeta kiiltävän pinnan alle vaan ollaan ennemminkin suorapuheisia ja rehellisiä – sellanen lähiömeininki. Molemmissa myös yhdistetään pop-elementtejä marginaaliratkaisuihin.”
MUSIIKKI tuli osaksi Niirasen elämään murrosiässä. Räppiä Niiranen ei tuolloin vielä tehnyt, mistä hän on jälkikäteen erittäin kiitollinen.
”Piti tehä lukiossa räppiä ja kyllä mä halusinkin todella tehä sitä, mutta onneks en koskaan tehnyt. Ei oo ainakaan kaapissa luurankoja. Niitä tuntuu olevan aika monilla”, Niiranen naurahtaa.
Nuorempana Niiranen teki muun muassa grindcorea. Bändin kitaristi sai kuitenkin kenkää, koska ”painopiste nuorella Hätiksellä tais olla vähän liikaa bailaamisessa”. Vauhdikas elämäntyyli maksoi Niiraselle myös ensimmäinen työn, kun juuri ajokortin saanut nuorukainen ajoi kuljetusfirman autolla liian monta kolaria.
”No siinähän sitä sitte oltiinki. Jotenkin siinä jossain vaiheessa aloin miettiä, että mun elämä tarvii muutosta. Samassa tilanteessa oli myös frendejä. Oikeastaan silloin synty Gasellit”, Niiranen kertoo.
”Viimeisten laskujen mukaan meillä on nyt joku 200 keikkaa takana. Gasellien kanssa olis tarkoitus julkasta uusi levy nyt syksyllä. Hätä-Miikkaa kuullaan sitten taas lisää ensi vuonna.”
SOOLOMATERIAALIN tekeminen oli pienimuotoinen hyppy tuntemattomaan, vaikka levyä tuotti Gaselleista tuttu Musajusa. Bändin kanssa ideoita voi pallotella ja niistä saa palautetta. Soolomateriaalissa joutuu pakosta luottamaan itseensä.
Niiranen mainitsee, että pelkän musiikin lisäksi sooloiluun liittyy myös muita haasteita. Muun muassa se, että yleisön kritiikki kohdistuu vain yhteen ihmiseen. Bändin kanssa palaute on kivuttomampaa käsitellä tai asettaa oikeaan painoarvoonsa.
”Tehdessä näitä soolobiisejä kävi aika selkeeks, että hommien eteneminen vaatii myös ihan oikeasti konkretiaa. On pakko vaan tehdä, jos meinaa saada valmiiksi jotain. Bändin kanssa se työ jakautuu useammalle.”
”Biisien tekeminen etenee aika simppelin kaavan kautta. Sitä menee sillä, että löytyy kivoja soundeja kitarasta ja kurkusta. Sitten tsekataan, mitä niistä tulee. Toisin sanoen aika Remu-henkinen meininki.”
Yhteistyötä Musajusan kanssa Niiranen kuvailee symbioosiksi. Sellaiseksi, jossa ei voi erottaa, mistä toisen työ alkaa ja toisen loppuu.
”En oo ikinä kokenut tällasta yhteistyötä. Kaikki rullaa tosi hyvin eteenpäin. Koko levy tehtiin alusta loppuu kahdestaan. Mun vastuulla on teksti, uudet ideat ja ennen kaikkea fiilikset. Jusan duunina on sit taas enemmän säveltäminen ja kaikki jälkituotanto. Toki nääkin roolijaot elää välillä.”
Mitä Niiranen sitten tavoittelee musiikillaan?
”Kai se on vaan simppelisti, että pystyy haastamaan itseään ja kokemaan uusia asioita. Tietysti mun musiikissa on aina myös syvempiä teemoja siellä taustalla, vaikka niissä mennäänkin ennen kaikkea ymmärrettävyyden ja suoruuden kautta.”
HÄTÄ-MIIKKA JA GASELLIT ovat molemmat tehneet sopimuksen Johanna Kustannuksen kanssa. Niiranen kertoo siirtymän Monsp Recordsilta tuntuneen luontevalta Mikko Kuoppalan (alias Pyhimys) aloittaessa Johanna Kustannuksen luovana johtajana. Ensin kiinnitettiin Hätä-Miikka-projekti, jonka jälkeen Gasellit tulivat pian perässä.
”Mikko on toiminut pitkään meille eräänlaisena kummisetähahmona ja auttanut meitä eteenpäin. Monspilla on tosi hyvä kotikutonen meininki ja se sopi meille tosi hyvin aluksi. Hätä-Miikka-levy oli kuitenkin luonteeltaan enemmän rokkia, josta Johanna Kustannuksella on kokemusta. Gasellien kanssa meillä puolestaan oli sellanen tilanne, ettei juuri mitään erikoista just silloin tapahtunut. Siirtyminen tuntu sen takia hyvältä ratkaisulta.”
”Hauskaahan tässä on se, että mun sooloprojektissa ei ollu vielä yhtään valmista biisiä, mutta silti Johanna Kustannukselta tarjottiin sopimusta. Kai sitä voisi sanoa, että he ostivat sian säkissä”, Niiranen hymähtää.
Niiranen kokee ylpeyttä ollessaan Johanna Kustannuksen rosterissa. Hän kokee olevansa osa jatkumoa, johon kuuluvat Suomen tunnetuimpia nimiä Juice Leskisestä Dave Lindholmiin.
”Onhan se kiva, kun tsekkaa faijan levyjä ja sit siellä tulee vastaan joku klassikko, jossa lukee Johanna Kustannus. On se suuri kunnia olla sitä jatkumoa. Toiseksi siellä on myös tosi vahva tekstikeskeisyys, mikä sopii mulle hyvin. Mä tykkään tarinoista ja erilaisesta kerronnasta.”