Jaakko Salo oli musiikin laaja-alainen ammattilainen
Varkaudessa varttunut, sittemmin pääkaupunkilaistunut Jaakko Salo toimi sovittajana, tuottajana, muusikkona, kapellimestarina, säveltäjänä ja sanoittajana. Hän oli vaikuttamassa luovalla työllään, valinnoillaan tai opastuksellaan yli 9 000 levytyksen syntyyn. Muusikkona hän toimi 2 500 levytyksellä.
Lisäksi Jaakko Salo teki musiikkia 44 elokuvaan, pariinkymmeneen Uuden Iloisen Teatterin esitykseen sekä lukuisiin television viihdeohjelmiin ja ravintolashow-esityksiin. Salo itse keikkaili oman orkesterinsa kanssa lähinnä 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa.
”Lähes kaikilla 50-luvun suomalaismuusikoilla oli jazz-tausta. Heistä moni suhtautui vähän nenäänsä nyrpistäen esimerkiksi vanhempaan tanssimusiikkiin. Jaakko Salo ei tehnyt niin. Hänelle kelpasi niin 30-luvun Dallape-iskelmä kuin 50-luvun modernimpi jazz ”, toteaa kesäkuussa kirjan ”Musiikki: Jaakko Salo” julkaissut Juha Henriksson.
Salo työskenteli Scandia-yhtiössä 50-luvun lopulta alkaen. Hän uudisti sovittajana ja tuottajana perinteistä suomalaista iskelmää yhdistelemällä siihen esimerkiksi amerikkalaisen jazzin, kansainvälisen viihdemusiikin, argentiinalaisen tangon ja 1960-luvun popmusiikin piirteitä.
Afroamerikkalaisen rytmimusiikin kuten soulin ja grooven Salo otti haltuunsa 1960–1970 luvun vaihteessa.
”Salo vastasi tuohon aikaan monien television viihdeohjelmien musiikista. Niissä saattoi olla hyvinkin räväköitä sovituksia, mihin eivät läheskään kaikki aikalaiset pystyneet. Monet jäivät jazzin soittoon, eivätkä päässeet enää kiinni modernimpaan rytmimusiikkiin.”
Ensimmäinen modernin ajan tuottaja
Salo tutustui jo varhain musiikin eri tyylilajeihin. 1930- ja 1940-luvun Varkaudessa oli monipuolinen musiikkielämä. Sotalapsivuosinaan Salo sai kosketuksen ruotsalaiseen ja angloamerikkalaiseen musiikkiin.
”Suomessa musiikki oli tuohon aikaan joko molli-iskelmää tai jazzia. Monelta kotimaiselta muusikolta puuttui tuntuma kepeämpään keskieurooppalaiseen ja skandinaaviseen duuri-ilotteluun. Salolle sotalapsivuodet toivat kansainvälisen musiikillisen tuulahduksen. Tällä oli erityisen suuri merkitys, kun hän alkoi tehdä elokuvamusiikkia ja musiikkirevyytä. Aikalaisista ruotsalaisia vaikutteita saivat myös sotalapsena ollut Laila Kinnunen sekä ammattimuusikkona Ruotsissa ja Tanskassa toiminut Rauno Lehtinen”, Henriksson sanoo.
Salo opiskeli viiden vuoden ajan Helsingin yliopistossa erityisesti musiikkitiedettä, muttei työkiireiden takia valmistunut. Ennen oman orkesterin perustamista Salo toimi Primulan kahvilan lounaspianistina ja hän soitti myös Hannu Pitkäsen jazzkvintetissä sekä Pihlajan Pelimanneissa. Salon omat pääinstrumentit olivat piano, harmonikka ja vibrafoni. Lisäksi hän soitti toki muitakin kosketinsoittimia, kuten sähköurkuja ja cembaloa.
Sovittajana ja tuottajana Salo työskenteli läheisessä yhteistyössä monien aikansa suurten suomalaistähtien, muun muassa Kirkan, Dannyn, Brita Koivusen, Laila Kinnusen, Vieno Kekkosen, Eino Grönin, Reijo Taipaleen, Tapani Kansan ja Johnnyn kanssa.
”Salossa oli diplomaattisuutta, empaattisuutta ja kärsivällisyyttä. Hän ei provosoinut komentelulla. Näin ei syntynyt vastareaktioita ja levytystilanteet säilyivät molemmin puoli mukavina. Toisaalta Salosta kuitenkin huokui luontaista auktoriteettia. Asiat tehtiin hänen tavallaan, eikä näkemystä kyseenalaistettu.”
Salo piti tekstejä tärkeinä ja työsti niitä monesti yhdessä sanoittajien kanssa.
”Salo pyrki ottamaan tekstit huomioon sovituksissaan. Hänellä oli myös dramaturgisia kykyjä. Dramatiikan taju varmasti vaikutti siihen, ettei Salo jäänyt vain levytysstudioihin, vaan hän toimi myös musiikkiviihteen parissa”, Henriksson kertoo.
Salo ja Scandian muut johtohenkilöt pyrkivät rakentamaan artisteilleen selkeät, toisistaan poikkeavat imagot.
”Studiossa Salo kiinnitti aikaisemman sukupolven tuottajia enemmän huomiota soundeihin ja äänitysteknisiin ratkaisuihin. Häntä voi pitää ensimmäisenä modernin ajan tuottajana suomalaisessa musiikkiteollisuudessa.”
Vahva palo musiikkiin
Vuonna 1972 Fazer osti pahimman kilpailijansa Scandian. Asia harmitti viisitoista vuotta Scandialle kiihkeästi töitä tehnyttä Saloa ja hän toimi kahden vuoden ajan freelancerina. Vuonna 1974 kaupan yhteydessä Scandialta Fazerille siirtynyt Paavo Einiö houkutteli Salon tekemään kanssaan yhteistyötä Fazer-konserniin kuuluneeseen Finndisc-levy-yhtiöön.
Vuonna 1980 Salo aloitti työn Fazerin tuotantopäällikkönä. Tämän jälkeen hän toimi usein vastaavana tuottajana. Oma sovitustyö jäi vähemmälle, mutta ei loppunut.
”Vuonna 1984 Salo kävi yhdessä Eino Grönin kanssa Argentiinassa tutustumassa paikalliseen tangoon. Tämän jälkeen argentiinalaisvaikutteet tulivat Salon musiikkiin todenteolla”, Henriksson kertoo.
Sittemmin Warner osti Fazerin. Salo toimi Warnerin tuotantopäällikkönä, kunnes eläköityi vuonna 1996. Tämän jälkeenkin hän koosti Warnerille kokoelmalevytyksiä, mutta keskittyi erityisesti Uuden Iloisen Teatterin tuotantoihin, joiden parissa hän työskenteli kuolemaansa saakka.
Salo oli urallaan hyvin työteliäs.
”Töitä oli ehkä liikaakin, mutta hänellä oli vahva palo musiikkiin. Salo jaksoi ja piti itsensä kunnossa esimerkiksi tennistä pelaamalla. Hän ei myöskään sortunut alkoholiin, niin kuin moni muu musiikkimies.”
”Kun Salolta kysyttiin haastatteluissa hänen urastaan, hän puhui monesti mielellään yleisemmin suomalaisesta populaarimusiikista. Hän ei tuonut esille kaikkia saavutuksiaan, eikä korostanut omaa rooliaan. Työssään Salo oli kuitenkin hyvin määrätietoinen.”
Taustaa: Aktiivinen järjestötoimija
Jaakko Salo osallistui työkiireistään huolimatta aktiivisesti kotimaisten musiikkialan järjestöjen toimintaan. Elvis ry:n johtokunnassa hän oli lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Teoston jäseneksi Salo hyväksyttiin vuonna 1965. Tuohon aikaan populaarimusiikin tekijät eivät päässeet helpolla musiikin etujärjestöihin. Teoston johtokunnan jäsen Salo oli vuosina 1987–1993. Lisäksi hän toimi aktiivisesti lukuisissa Teoston toimikunnissa. Vuonna 1963 Salo perusti yhdistyksen edustamaan artisteja ja äänilevykapellimestareita. Sen nykyinen nimi on Solo ry.