Janne Rintala pitää aistit avoimina

Paras hetki koittaa varhain. Janne Rintalalle laulunteon palkitsevin vaihe on se, kun mieleen iskenyt idea konkretisoituu kappaleeksi: kun saa ensimmäisen version äänitettyä ja se kuulostaa niin hyvältä, että sen voi lähettää artistin kuultavaksi.

”Silloin sitä miettii, että jes, taas on tyhjästä syntynyt laulu”, Rintala sanoo ja hymyilee.

Musiikki on aina ollut vahvasti läsnä Rintalan elämässä. Pianotunnit jo kolmevuotiaana aloittanut mies kirjoitti ensimmäisen oman kappaleensa teini-ikäisenä.

”Ensimmäisissä bändeissä tultiin klassiseen tilanteeseen, että jonkun piti alkaa tehdä biisejä. Harva murrosikäinen poika kehtasi alkaa kirjoittaa varsinkaan tekstejä.”

Siitä alkoi kehitys, joka on johtanut tähän päivään. Koska Rintalalla ei ollut suurempaa hinkua alkaa artistiksi, biisintekijän rooli sopi hänelle. Musiikkia on syntynyt niin rapin kuin iskelmänkin esittäjille.

Tahtotilaa ja tuhansia työtunteja

Rintalan suurimmat kotimaiset vaikuttajat ovat tyypillisiä hänen sukupolvensa ja vähän vanhemmankin väen idoleita: Junnu Vainio ja Gösta Sundqvist. Myös perinteisen suomirockin tärkeät tekijät kuten Eppu Normaali ja Juice Leskinen ovat viitoittaneet tietä.

”Minulla oli nuorena tapana äänittää kaseteille omia miksauksia niin, että saatoin jättää biisistä pois jonkin mielestäni tarpeettoman osan. Hittejä olen rakastanut lapsesta saakka. Abba, Roxette ja Queen ovat lähellä sydäntäni.”

Moni Rintalan biisi on hitti, ja se on tehnyt hänestä yhden aikamme merkillepantavista musiikintekijöistä. Kysymys siitä, aavistiko hän millään tasolla nousevansa eturivin laulunkirjoittajien joukkoon, naurattaa häntä. Ei todellakaan.

”Tämä mannerlaattojen liikahtaminen on tapahtunut viimeksi kuluneen vuoden aikana. Tätä ennen teimme Arttu Wiskaria viisi vuotta kellarissa ja kymmenen vuotta julkisesti. Minusta tuntuu, että teen samaa juttua kuin tähänkin saakka. Olen tietenkin kehittynyt vuosien mittaan. Aika on tehnyt tehtävänsä myös siinä mielessä, että vaikka Arttu Wiskarin musiikki ei ole koskaan ollut trendikästä, niin ei sitä sivuuttaakaan voi.”

Mitä se on vaatinut? Perslihaksia, aikaa ja tahtotilaa, luettelee Rintala.

”Mikä tahansa taito vaatii 10 000 tuntia treeniä. Olen kiitollinen yhtiömme Mökkitie Recordsin porukalle siitä, että pystyin vuonna 2013 alkamaan päätoimiseksi biisintekijäksi.”

Luova työ ei rajaudu studiolle

Työ ei ole paineetonta. Rintala vertaa, että olo on välillä kuin huippu-urheilijalla, joka miettii, kestävätkö polvet ja selkä vielä seuraavankin kauden.

”Tässä tarvitaan nälkää ja näyttämisen halua. Täytyy olla uutta sanottavaa ja tunne siitä, että kaikkea ei ole vielä tehty.”

Janne Rintala valmistautuu uuden biisin tekemiseen pitämällä aistinsa avoimina. Idea, koukku tai otsikko voi tulla milloin tahansa mistä hyvänsä.

”Menen joka päivä studiolle töihin, mutta se on silti vain paikka, jossa saadut ideat kirjataan ylös. Studion ulkopuolella on elettävä elämäänsä ikään kuin yllä olisi tarrapuku, johon tarttuu kaikenlaista.”

Biisintekijä kertoo, että hyvä idea näyttäytyy hänelle ensimmäiseksi eräänlaisena videonpätkänä. Hyvä esimerkki tästä on Arttu Wiskarin Tässäkö tää oli -hitin synty.

”Näin YouTubessa videon, jossa auto ja sen kyydissä olleet testinuket ajettiin vauhdilla seinään. Törmäyshetki näytettiin hidastettuna. Sen nähtyäni mieleeni nousi perhe asuntoautossa, lautapeliä pelaavat lapset ja sen, mitä törmäystilanteessa tapahtuisi.”

Tulojen ennakointi epävarmaa

Rintala sanoo olevansa perusluonteeltaan ihminen, jolle sopisi paremmin säännöllinen kuukausipalkka kuin yrittäjän tai freelancerin ailahteleva tulonmuodostus. Lauluntekijän työn yllättävin piirre hänelle on se, miten paljon epävarmuutta joutuu sietämään.

”Ansioistani noin 80 % muodostuu Teosto- ja Gramex-tuloista. Niiden määrää ei saa tietää kovin paljon etukäteen. Saatan arvella, että vuosi on mennyt aika hyvin, mutta tuloarvion voin tehdä vain 20 000 euron haarukalla. Se antaa joskus ajattelemisen aihetta asuntovelalliselle perheenpäälle.”

Vaikka paljon on jo tehty ja saavutettu, laulunkirjoittajan ja musiikintekijän ammatissa ei ole koskaan valmis.

”Orkestrointi ja isoille kokoonpanoille sovittaminen kiinnostavat minua. Siinä olisi paljon teoreettista opittavaa, ja kokonaisuuksien hahmottaminen tuntuu mielenkiintoiselta. Olen tehnyt monta uudenvuodenlupausta kitaransoiton opettelusta, mutta vielä se on tekemättä. Biisien tekeminen jollakin muulla instrumentilla kuin pianolla toisi varmasti mukaan jotakin uutta.”