Jesse Markinin debyyttiä luotiin hitaasti ja huolella
Onnea palkintoehdokkuudesta, Jesse Markin! Millaisia tunteita huomionosoitus on herättänyt?
Kiitos, kiitos! Kyllä se aika hyviä fiiliksiä on tuottanut. Sain tiedon Lontoossa juuri ennen esiintymistä showcase-klubilla, jossa tapaa kaikenlaisia agentteja ja managereita. On aina vähän eri fiilis esiintyä paikassa, jossa puolet yleisöstä alan ammattilaisia – kyllähän siinä yrittää antaa parastaan. Tieto Teosto-palkinnon ehdokkuudesta antoi siinä tilanteessa lisää itsevarmuutta. Pakko kai siihen on itsekin pikkuhiljaa pakko uskoa, että materiaali on vahvaa, eikä liikaa ujostella.
Miten ehdokkuuden saanut Folk-albumi syntyi?
Tätä levyä on tehty pitkän kaavan kautta, kaiken kaikkiaan neljä vuotta. Prosessilla ei ollut mikään kiire, sillä kukaan ei tiennyt, että olen tekemässä tällaista levyä, eikä odottanut minulta mitään. Oli aikaa testailla eri asioita.
Tutustuin levyn tuottajana toimineeseen Totte Rautiaiseen, kun olin näyttelemässä Helsinki African Film Festivalin yhteydessä esitetyssä produktiossa. Totte toimi näytelmän äänisuunnittelijana. Rooliini kuului myös laulamista ja Totte otti puheeksi, että hänen mielestään minun kannattaisi laulaa enemmänkin.
Aiempi Megaphone State -bändini oli vanhan koulukunnan räppiä, sellaista puristien rakastamaa riimeillä iloittelua. Nyt lähdimme Toten kanssa tietoisesti rikkomaan genrerajoja. Levyllä on vaikutteita soulista, progesta, popista, funkista…
Olin tehnyt kotona demoja, joiden pohjalta mietimme lopullista toteutusta ja instrumentaatiota. Moni biisi on rakentunut aluksi koneella tehtyjen taustojen varaan, mutta lopulta idea on toteutettu oikeiden soittajien kanssa.
Teksteissä olen käsitellyt esimerkiksi sitä, millaista on ollut kasvaa mustana miehenä Suomessa. Mitä tarkoittaa yksilölle itselleen, kun sisäistää ympärillä olevan valkoisuuden ihanteen? Miten silloin näkee itsensä? En ole kuitenkaan pyrkinyt tekemään erityisen poliittista levyä, vaan käsittelemään omia kokemuksiani.
Millainen on ollut polkusi musiikintekijänä?
Muutin Ghanasta 6-vuotiaana Viljakkalaan, jossa asuin 16-vuotiaaksi asti. Sitten muutin Tampereelle. Minulla ei ollut lapsena ja nuorena kummempia musiikkiharrastuksia, mielenkiinto oli enemmän kiinni jalkapallossa.
Koulussa olin tosi kiinnostunut kielistä, etenkin englannista, jota luin paljon. Yläasteella tutuilla oli rokkibändi, johon he pyysivät minua mukaan räppäämään – nu-metal oli tuolloin kova juttu. Homma jäi kuitenkin vain lyhyeksi kokeiluksi.
Vuoden 2004 paikkeilla perustimme Tampereella tuottaja Simo Tuomisen kanssa hip hop -duo Megaphone Staten. Silloin tajusin, kuinka upeaa musiikin tekeminen voi olla, kun löytyy tyyppi, jolla on samat intohimon ja mielenkiinnon kohteet.
Lähden edelleen tekemään biisejä vahvasti teksti edellä. Usein joku lause saattaa pyöriä päässä kuukausikaupalla ja välillä ihmettelen itsekin, että idea tuli.
Tänä kesänä soitamme lähes kaikilla isoimmilla kotimaan festivaaleilla ja myös ulkomaiden kuvioita on viritteillä. Toinen levy alkaa olla valmis. Kaikki tekeminen on tuntunut hyvältä ja sen perusteella mennään eteenpäin – ja tähän asti on päästy.
Teosto-palkintoehdokkaiksi on valittu tänä keväänä seitsemän teosta. ”Tänä vuonna raatiin tekivät vaikutuksen vahvojen jazz-julkaisujen määrä sekä tapa, jolla vanhoja perinteitä päivitetään ja sovelletaan aina uuteen aikaan”, palkinnon esiraadin puheenjohtaja Arttu Tolonen toteaa. Lue lisää ja kuuntele ehdokkaina olevia teoksia: Teosto-palkintoehdokkaat keväällä 2020
