Jori Hulkkonen: Taiteiden välinen yhteistyö kiinnostaa
Hulkkosen DJ-keikoilla keskieurooppalaisilla klubeilla tanssii 500–2000 kuulijaa pari kertaa kuukaudessa. Kotikaupungissaan Turussa hän nauttii vastapainoksi intiimistä ulkoilmakeikasta Ydintalvipuutarhassa. Kontrasti toimii miehelle, jonka taide on usein omaehtoista, kokeellista avantgardea.
Tapaan Jori Hulkkosen Turussa, missä hän on asunut 2000-luvun alusta alkaen.
– Nykyään musiikki kulkee reaaliaikaisesti ja digitaalisesti ympäri maailmaa, eikä maantieteellisellä asuinpaikalla ole enää merkitystä musiikintekijälle ja DJ:lle. Suomessa pidän vuodenaikojen vaihtelusta ja luonnosta. Keikkailen paljon Euroopassa, mutta Turku on hyvää vastapainoa niille kuvioille. Voin keskittyä studiossa työhöni, Hulkkonen kertoo.
Monipuolisen Hulkkosen erilaiset roolit musiikin alalla soljahtavat luontevasti yhteen.
– Olen ensin musiikin rakastaja ja kuuntelija, sitten vasta musiikintekijä, tuottaja ja DJ. Muut työroolini ovat seurausta musiikin kuuntelusta ja luontevaa jatkumoa sille. Tärkeää työssäni on kuullun musiikin ymmärtäminen. Osaan analysoida musiikissa kokonaisuuksia ja vaihdella tietoisesti osien ja kokonaisuuden kuuntelun välillä. Se on työni A ja O sekä DJ:nä että musiikintekijänä.
Opinnot saivat jäädä
Kemissä kasvanut Hulkkonen kertoo kuunnelleensa ruotsalaisia radiokanavia, jotka soittivat elektronista musiikkia jo 1980-luvun lopulla.
Musiikkiopintojen sijaan hän valitsi pääaineekseen englannin kielen Oulun yliopistossa. Opinnot saivat kuitenkin jäädä, kun Hulkkosen demo sai merkittävän ranskalaisen levy-yhtiön F-communicationsin innostumaan.
– Ajattelin, että jos en lähde kokeilemaan musiikintekijän uraa, kadun loppu elämäni. Englannin opiskelusta ja kielitaidosta on ollut paljon apua kansainvälisen uran rakentamisessa. 1990-luvulla oli realistisempaa lähteä hakemaan kontakteja ulkomailta kuin koettaa päästä esiin Suomessa elektronisella musiikilla, Hulkkonen toteaa.
Nykyään elektronisella musiikilla ei enää ole maantieteellistä keskusta.
– Ennen niitä olivat Detroit, New York, Chicago, Englanti, Saksa, Hollanti, Ranska ja Belgia. Niillä oli kaikilla oma soundi, samoin Italo Discolla. Internetin vuoksi fyysisesti paikalla oleminen on menettänyt merkitystään. Maantieteelliset artistien niputukset eivät mielestäni enää toimi. Joskus 2000-luvun alussa puhuttiin skandinaavisesta tyylistä, mutta itse en kuullut yhtenäisyyttä meidän tekijöiden välillä.
DJ rakentaa klubi-iltaan kaaren
– DJ:n työssä tärkeintä on musan kuuntelu, eli sen valtavan musiikkimäärän läpi käyminen, jota tällä hetkellä tehdään. DJ on filtteri kuulijansa ja massan välillä. Hän poimii kuulijoilleen parhaat palat. Saan sähköpostiini 100–150 promokappaletta päivässä levy-yhtiöiltä ja suoraan artisteilta. Lisäksi kaveripiirini jakaa musiikkia keskenään. Nykyään kuuntelen yhden päivän viikossa pelkästään uutta musiikkia löytääkseni ne biisit, jotka sopivat tyyliini ja estetiikkaani, Hulkkonen kertoo.
Hän ei halua suunnitella klubi-iltaa liian valmiiksi etukäteen.
– Improvisaatio ja yleisön reaktioiden seuraaminen on tärkeää. Ei kuitenkaan pidä alkaa liikaa miellyttää yleisöä tai hätääntyä, jos yleisö ei innostu. Rajaan etukäteen raamit, joiden sisällä liikun. Sitten luen yleisöä, tilaa, ajankohtaa ja tunnelmaa. Houkuttelen yleisöä kärsivällisesti. Kokemus tuo itsevarmuutta. Kun esitän omaa musiikkiani keikalla, se on eri juttu. Silloin ei improvisoida, vaan tarkkuus on tärkeää.
Oman musiikin soittaminen DJ:n roolissa ei ole ongelmatonta.
– Aluksi en halunnut soittaa omaa musiikkiani lainkaan DJ:nä, mutta ihmiset kuitenkin odottavat kuulevansa sitä. Nykyään soittamastani musiikista noin 60 % on pelkästään uutta, viimeisen kahden vuoden aikana ilmestynyttä musiikkia, 20 % omaa musiikkiani ja 20 % klassikkoja ja erikoisempaa musiikkia.
Sin Cos Tan ja muut yhteistyökuviot
Hulkkonen julkaisee levyjään nykyisin kahden kanadalaisen levy-yhtiön kautta: My Favorite Robot ja Turbo. Turboa vetää kanadalainen laulaja ja musiikintekijä Tiga, jonka levyjä Hulkkonen on tuottanut, ja jonka kanssa hän esiintyy usein live-keikoilla.
Nuorempana Hulkkonen kaihtoi kaikenlaisia bändikuvioita.
– Olin pitkään sitä mieltä, että haluan tehdä musiikkia mieluiten itsekseni, enkä halunnut olla osa mitään bändiä. En halunnut kuunnella muiden mielipiteitä. Iän karttuessa olen kuitenkin oppinut nauttimaan erilaisista yhteistyöprojekteista. Tärkeintä on ideoiden vaihtaminen ja kehittely yhdessä, vuorovaikutus. Ja parhaiten se tapahtuu yhdessä aikaa viettäen, kahvitellen, jutellen – ei netin kautta.
Hulkkonen muodostaa suositun Sin Cos Tan -yhtyeen Juho Paalosmaan kanssa.
– Sin Cos Tan on elektronista poppia, ja olemme kirjoittaneet Juhon kanssa yhdessä lähes kaikki kappaleet. Siitä syntyy oma soundi, joka eroaa yksin tekemästäni musiikista.
Erikoisempi yhteistyökuvio on Acid Symphony Orchestra, jossa kymmenen miestä soittaa harvinaisia Roland TB-303 -bassosyntetisaattoreita kapellimestarinaan Jori Hulkkonen.
– Kokosin orkesterin Uuden Musiikin Festivaaleille vuonna 2007, ja sävelsin sille teoksen. Emme edes treenanneet ennen keikkaa, mutta lopputulos oli onnistunut. Acid Symphony Orchestra on esiintynyt pian kymmenen vuoden ajan. Sääntöjen rikkominen, välineiden vaihtaminen ja uudella tavalla tekeminen kiinnostavat minua, koska pelkään alkavani toistaa itseäni.
Yhteistyö Jimi Tenorin kanssa sai Hulkkosen ylittämään rajan taidemuodosta toiseen. He tekivät vuonna 2014 yhdessä kokeellisen elokuvan nimeltä Nuntius. Se on juoneton, mustavalkoinen mykkäelokuva, jossa musiikilla on tietysti suuri merkitys.
– Elokuva kiinnostaa minua säveltäjänä kovasti. Ranskalainen ohjaaja Jean-Pierre Jeunet otti minuun yhteyttä tehdessään elokuvaa Alien – ylösnousemus. Hän olisi halunnut minun säveltävän siihen musiikin, mutta joku tuottaja määräsi toisin. Siitä ehdin jo kiinnostua. Tällainen taiteidenvälinen yhteistyö ja rajoja rikkova avantgarde kiinnostaa minua, jos vain saan tarpeeksi vapautta tehdä oman osuuteni.
Hulkkonen on leikitellyt myös muilla artistinimillä, kuten Third Culture, Mies ja elämä, mutta musiikin tekeminen eri nimillä on haasteellista.
– Eri pseudonyymit auttavat tekemään uusia juttuja ilman kuulijoiden ennakko-odotuksia. Viime aikoina olen kuitenkin tehnyt omalla nimelläni musiikkia, koska se on ansaintalogiikan kannalta järkevämpää. Ihmiset löytävät tekemäni musiikin.
Musiikkibisneksen nykytilanne
Monen mielestä musiikkibisneksen nykytila on kestämätön. Hulkkonen näkee asian kääntöpuolen.
– Kuluttajana musadiggarit elävät kulta-aikaa. Kympillä kuussa saat kuunnella niin paljon musiikkia kuin haluat. Kuuntelenkin koko ajan vanhaa ja uutta musiikkia, paikkaan aukkoja menneisyydestä ja etsin uutuuksia. Levynmyyntiin on turha yrittää enää palata. Levyjäni myydään juuri sen verran, että levy-yhtiö saa omansa pois. Hitit ovat eri asia, mutta niitä osuu omalle tyylilajillani kohdalle harvoin. Menestystä voi mitata YouTube- ja Spotify-lukuja katsomalla. Musiikkibisnes ei kuitenkaan ole rikki, vaan vain erilainen. Musiikintekijä saa kuulijoita radion ja suoratoistopalvelujen kautta, ja rahaa saadaan myymällä keikoille lippuja.
Levynmyynnin vähentymisellä on vaikutusta myös tekijänoikeuksien kunnioittamiseen.
– Sämplääminen on olennainen osa musiikkia ja sen julkaisua nykyään. Vielä 20 vuotta sitten käytiin pitkiä oikeusjuttuja tekijänoikeuksista, mutta nykyään kukaan ei enää välitä niistä, koska raha ei liiku levynmyynnissä. Laittomat remixit ovat lisääntyneet huimasti. Peli on menetetty. Kun kappale on julkaistu, se ei enää ole sinun kappaleesi, Hulkkonen toteaa.
Hulkkosen keikat ovat pääosin ulkomailla, sekä artistina että DJ:nä.
– Vuosituhannen alussa tein vielä DJ-keikan joka viikko, nyt 2–3 keikkaa kuukaudessa. Keski-Eurooppa on tärkein kohde, mutta myös muut EU-maat, Aasia, Kanada, Venäjä ja Australia. Helsingissä on eurooppalaisella mittakaavallakin kovia klubeja, kuten Kaiku. Turussa järjestetään heinäkuussa elektronisen tanssimusiikin kaupunkifestivaali Turku Modern, ja ravintola Fontin Pressiklubilla on kiinnostavia keikkoja.
Elektronisen tanssimusiikin buumi näkyy yleisössä, joka on entistä nuorempaa ja lukuisampaa.
Tästä kertoo myös Jimi Tenorin luotsaaman Kontula Electronic -festivaalin menestys huhtikuussa 2016.
Kontulan festivaali oli esiintyjänä huikea elämys ja yksi tämän vuoden kohokohdista.
– Jimin ja minun keikka toteutettiin niin, että Kontulan ostariin ajettiin autoja ja niiden radioissa pantiin täysillä soimaan Radio Helsinki, joka lähetti keikan livenä. Tein myös Kontulan kirkkoon kahden tunnin ambient-teoksen.
Tilausta syvällisemmälle musiikkijournalismille
Tiukan ammatillista linjaa haastatteluissaan pitävä Hulkkonen miettii musiikkimedian tulevaisuutta.
– Esiintyminen ei koskaan ole ollut minulle ongelma, pidän siitä. Artistipersoonassa on tietty näyttelemisen elementti. Mutta julkisuudessa oleminen on eri asia. Annan haastatteluja vain musiikkiin liittyen, en henkilökohtaisista asioista. Käytän somea tiedottaakseni tekemisistäni kuten muutkin artistit, ja se tavoittaa kuulijani todella tehokkaasti. Uutisointi ei enää olekaan yhtä olennainen osa musiikkijournalismia kuin ennen.
Itsekin radio-ohjelmia toimittava Hulkkonen kaipaa kuitenkin hyvin toimitettua musiikkiohjelmaa radioon ja juttuja lehtiin.
– 1990-luvun Radio Mafiassa oli Leena Lehtisen johdolla erittäin hienosti toimitettuja ohjelmia myös marginaalimusiikille, ja niissä uusi musiikki sidottiin osaksi musiikin historiaa. Viime aikoina olen kansainvälisestä mediasta lukenut hienoja muistokirjoituksia Bowielle ja Princelle. Teksteissä pohditaan heidän merkitystään osana laajempaa kontekstia. Olisi kiinnostavaa lukea analyysiä siitä, miksi musiikki on nyt sellaista kuin se on. Osaavien toimittajien pohdittuja juttuja toivoisin suomalaiseenkin musiikkimediaan lisää, Hulkkonen sanoo.