Juha Tapio elää oivallusten äärellä

Biisien tekeminen oli Juha Tapiolle alusta asti selviö. Hän alkoi kirjoittaa niitä heti, kun tajusi voivansa sommitella opettelemiaan sointuja mihin järjestykseen tahansa

”Tein ensimmäiset biisini yksityiseen käyttöön, en esitettäviksi. Niissä oli tilitystä ja pohdintoja, rakkaudentunnustuksia ja rukouksia. Kaikkea, mitä en muuten osannut sanoa ääneen.”

Toisin kuin monelle muulle, soittaminen ja laulaminen ei ollut nuorelle Tapiolle keino tehdä vaikutus muihin. Se oli henkilökohtainen asia.

”Olin sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut luonne, mutta lauluja tein ikään kuin omassa, salaisessa paikassani. Siinä mielessä musiikki oli kapinaa. Se oli oma juttuni, jota en ensin ajatellut jakavani kenenkään kanssa.”

Mutta miksi Juha Tapiosta tuli lauluntekijä, ei vain soittaja? Siihen vaikuttivat halu ilmaista itseä ja käsitellä kokemuksia. Myös ympäristöllä oli osuutta asiaan.

Laulut muistuttavat ihmisyydestä

”Ensimmäiset esikuvani löysin seurakunnan kuvioista. Kuljin Jaakko Löytyn, Jukka Leppilammen, Pekka Simojoen ja Mikko Kuustosen jäljissä, kunnes lauluni alkoivat muodostua omemmiksi. Niissä piireissä eli vahvana ajatus laulaja-lauluntekijyydestä ja siitä, että muusikon työ on nöyrää tien päällä kulkemista ja kitaran kantamista. Sitä se tässä maassa perimmiltään onkin.”

Juha Tapion ensimmäiset sooloalbumit julkaistiin vuosituhannen vaihteessa. Niillä oli enemmän vaikutteita hengellisestä musiikista kuin hänen myöhemmillä levyillään. Hänen mukaansa päätös maallistaa ilmaisua ei ollut tietoinen.

”Etenin luontaisesti siihen suuntaan. Kaikilla levyilläni on omakohtaisia lauluja, mutta parilla ensimmäisellä asiat olivat enemmän opittuja kuin koettuja. Sitä paitsi minulle koko tuollaista maallinen/hengellinen-aspektia ei ole edes olemassa. Taiteessa on aina kysymys yhtäaikaisesta kurkottamisesta kohti omaa sisintään, ympäröivää todellisuutta sekä jotain tuntematonta, eli se läpäisee sellaisenaan nuo molemmat kerrostumat eikä noita asioita voi mitata pelkästään tutkimalla vaikkapa laulujen sanoissa käytettävää termistöä.”

Musiikin sanomallisuus on hänelle yhä paradoksaalinen asia.

”Musiikissa pitää olla sanomaa, mutta musiikintekijä ei saa ylentää itseään sanojan rooliin. Laulujen kautta ei pidä opettaa, vaan muistuttaa, mitä ihmisyys on. Musiikki auttaa ihmistä pääsemään lähemmäksi sitä, kuka hän todella haluaa olla. Sillä tavoittaa asioita, joita sanoilla ei välttämättä tavoita.”

Jotkut lauluntekijät ottavat vahvasti kantaa yhteiskunnallisiin teemoihin. Tapio kertoo itsekin yrittäneensä sitä huonolla menestyksellä.

”Lestini on kirjoittaa yksilön näkökulmasta. Teen kannanottoni sitä kautta. Hienoimman elämyksen musiikki antaa osuessaan ihmisessä sellaiseen kohtaan, josta löytyy suuntaviittoja elämälle ja ihmisenä olemiselle. Sitä kautta se voi vaikuttaa myös yhteiskunnallisella tasolla.”

Juha Tapion ensimmäiset suuret hitit löytyvät Mitä silmät ei nää -levyltä (2003). Menestys tuli yllätyksenä, joskin artisti oli pitänyt sitä mahdollisena.

”Jokaisella taiteentekijällä pitää olla vankka usko omaan tekemiseensä. Olin nuorena hyvin itsevarma laulujeni suhteen. Mielestäni ne olivat niin hyviä, että voisivat breikata. Mutta se, että läpimurto oikeasti tapahtui, oli tietenkin hämmentävä yllätys.”

Sittemmin Tapio on tehnyt yli 30 radiohittiä. Hän ei ole analysoinut laulujensa suosion syitä ja kieltäytyy tekemästä sitä jatkossakaan.

Miten musiikki syntyy?

”Jos keksisin jonkin reseptin, pahimmassa tapauksessa alkaisin noudattaa sitä. Siitä tuskin syntyisi hyviä biisejä. Laulujen tekemiseen pitää suhtautua kuin rankkarin ampumiseen fudiksessa. Katseen pitää pysyä pallossa, ei tv-kameroissa tai yleisömäärissä. Suorituksen on oltava puhdas.”

Se, mitä laulujen syntyminen vaatii, on ainakin osin määriteltävissä. Tekijän on oltava utelias ja lapsellinen.

”Täytyy haluta tehdä havaintoja maailmasta, innostua asioista ja uskaltaa kokeilla. Leikkimieli on ehdottoman tärkeää. Luovuus edellyttää tietynlaista taantumista, kuoresta luopumista.”

Se edellyttää myös sopivia puitteita ja hihojen käärimistä.

”Minun kannattaa aina hoitaa itselleni jokin paikka, jonne menen töihin. Sinne lähteminen on siirtymäriitti, joka virittää mielen oikealle taajuudelle. Joissakin työhuoneissa olen saanut aikaan paljon, joissakin en mitään. Minulla ei ole vakituista työhuonetta, vaan yritän projektikohtaisesti löytää paikan, jossa on hyvä olla.” 

Kun Juha Tapio ottaa biisinteon asiakseen, hän käy töihin joka aamu. On myös aikoja, jolloin hän ei sitä tee.

”Esimerkiksi tämän vuoden puolella en ole tehnyt kappaleita. Nyt huomaan, että ajatus alkaa taas kutkutella. Olen miettinyt, että maaliskuussa voisin taas alkaa soittaa päivittäin kitaraa. Deadlinet auttavat siinä, että lauluja tulee tehtyä.”

Tyhjän paperin kammo on tuttu tunne myös Tapiolle, mutta hänen suhtautumisensa siihen on muuttunut.

”Ensimmäisten hittien jälkeen näyttämisen palo oli hirveä. Halusin pitää saavuttamastani kiinni ja mennä eteenpäin. Tuntui kauhistuttavalta, jos mitään uutta ei syntynyt. Nykyisin osaan ajatella, että kokeillaan huomenna uudestaan. Se, että vielä nykyäänkin tulee lauluja ja joistakin jopa hittejä, tuntuu paljon suuremmalta ihmeeltä kuin läpimurto aikoinaan tuntui. Kun on jo tehnyt paljon lauluja, pystyy hyväksymään sen, että jos niitä ei enää tule, niin sitten ei tule.”

Se on aika paljon sanottu. Tapio myöntää, että menestyksen hiipuminen pelottanee jokaista, joka sitä on saanut maistaa.

”Palkinnot ja suosio hivelevät egoa niin, että harva siitä vapaaehtoisesti luopuu. Mutta näkökulma siihenkin muuttuu. Olen ylpeä siitä, että uskalsin jäädä tälle pitkälle keikkatauolle, kun kaikki meni hyvin ja eteni. Se oli suuri päätös ja pelottava ajatus, mutta halusin todistaa itselleni osaavani olla kokonainen ihminen silloinkin, kun minulle ei hurrata.”

Tapio ei kuitenkaan ole kadonnut tutkasta: hän esiintyy viikoittain televisiossa suositun The Voice of Finlandin tähtivalmentajana. Julkisuus on hänelle työn kylkiäinen.

”Alussa pelkäsin, vierastin ja yritin vältellä julkisuutta. Nyt yritän asennoitua siihen neutraalisti. En hae sitä hakemalla, mutta minulle tarjotaan projekteja, joihin esillä oleminen liittyy.”

Julkisuuden pysyttävä rajatulla elämänalueella

”Se osa elämästä, johon tällä keikkatauollakin haluan keskittyä, ei kuulu julkisuuteen. Ehkä olen pystynyt välttämään julkisuuden kautta elämistä siksi, että minulla on vahva sisäinen elämä ja lujia ihmissuhteita.”

Erilaisilla tunnustuksilla, kuten nyt Iskelmä Gaalassa jaetulla Vuoden musiikintekijä -palkinnolla, on lauluntekijälle merkitystä.

”Tämän työn hienous on hetkissä, joita koetaan keikoilla, mutta niistä jää hirvittävän vähän mitään konkreettista muistoksi. Minulle tällaiset tunnustukset ovat vähän samanlainen asia kuin urheilijoille mitalit. Ne ovat muistoja ja todisteita hienoista ajoista.”

Tapio on julkaissut 20 vuodessa kaksitoista omaa albumia. Hän näkee uransa jatkumona, jossa on tavoiteltu koko ajan samaa ydintä.

”Tieni on tasaisuudessaan oikeastaan aika harvinaista laatua. Ei ole ollut aallonpohjia tai valtavia comebackejä, jotka muuten ovat nykyajalle tyypillisiä. Keskiössä on ollut biisien tekeminen.”

Juha Tapio julkaisi ensimmäisen albuminsa vähän yli kaksikymmentä vuotta sitten. Hän tahtoo uransa jatkuvan samaa rataa vähintään yhtä pitkään.

”Haluan tehdä musiikkia myös seuraavat kaksikymmentä vuotta. Tunnen yhä olevani jonkin oivalluksen äärellä. Olen edelleen vasta matkalla kohti sitä, mitä oma ilmaisuni on.”