Jurek Reunamäki – Valokeilasta taustapiruksi
Vuonna 2013 keväisen aamuyön tunteina Reunamäki istui Kaiku Entertainmentin studiossa työstämässä kolmatta sinkkuaan. Kaksi edellistä sinkkua, Ennen kuin me kadotaan ja Elina olivat nousseet lupaavaan suosioon.
Kolmannen sinkun oli määrä olla kesähitti ja valmiin levyn piti ilmestyä syksyllä 2013. Epäuskon hetkellä, kolmannen sinkkunsa tekstejä tehdessään Reunamäki kuunteli edellisen sinkkunsa, Elinan Spotifysta. Tarkoitus oli saada tsemppiä uuden kappaleen valmiiksi saattamiseen. Toisin kuitenkin kävi.
– Siitä tuli vain todella paska fiilis. Tajusin Elinaa silloin kuunnellessani, ettei se musiikki ollut sellaista, jota halusin tehdä. Silloin ymmärsin myös, että kaikki biisit, joita olin itselleni tehnyt oli tehty hitin kaavalla – niin, että ne saisivat radiosoittoa.
– Käsitin, että minulta puuttui omasta tekemisestäni – itselleni musiikin tekemisestä – intohimo täysin. Rakastan biisien tekemistä, mutta en itselleni. Elina-kappaleeni kuulosti täysin tyhjältä. Tunsin itseni feikiksi, Reunamäki kertoo.
Samana keväisenä iltana Reunamäki poisti liki valmiin levynsä kaikki materiaalit tietokoneeltaan ja kaikilta mahdollisilta kovalevyiltä. Siitä piti päästä eroon.
– En ollut sillä levyllä läheskään valmis. Tein sitä, mitä piti, mutta se ei tuntunut oikealta eikä omalta. Päätin vetää koko roskan pöntöstä alas, Reunamäki tiivistää.
Lisäymmärrystä tekstien tekoon Tuomas Holopaiselta
Reunamäki näyttää pillifarkuissaan ja nahkatakissaan artistilta ja puhuu biisien tekstien tekemisestä kuin ammattikokki yksinkertaisen munakkaan valmistamisesta.
Reunamäki tietää hitin ainekset. Hänen hyppysissään on hioutunut muiden muassa Voice of Finland –kilpailijoiden, Antti Tuiskun ja Robinin musiikkia.
Reunamäki kirjoitti Tuomas Holopaisen ja Jare Tiihosen kanssa Uusi Lastensairaala 2017 -keräystä varten levytetyn Lohtu-kappaleen. Silloin hän kertoo tajunneensa, kuinka laulujen tekstejä tehdään.
– Holopaisen kanssa tekstin tekeminen on älytön etuoikeus ja opetti paljon. Projekti itsessään oli uskomaton ja sitä oli todella palkitsevaa olla tekemässä, Reunamäki sanoo.
Tanssin maailmasta sanoitusten äärelle
Reunamäen tie musiikin tekemiseen alkaa kaukaa, 1990-luvun puolivälin Kuopiosta. Myrkynvihreisiin college-housuihin aina pukeutunut rillipäinen pieni poika harrasti shakkikerhoa ja hänen unelmansa oli olla tanssija. Steppi ja nykytanssi veivät tuon pienen pojan Rio de Janeiroon ja Itävaltaan esiintymään, kun hän oli vasta 10-vuotias.
Tanssimisesta tie musiikkilukion penkille ei ollut pitkä. Matkaa auttoivat Radiohead ja ystävät, jotka saivat murrosikäisen nuoren miehen kiinnostumaan lyriikan tärkeydestä musiikin kokemisessa.
– Teksteistä tuli olennaisempia. Aiemmin en kiinnittänyt lauluteksteihin mitään huomiota. Nyttemmin olen tajunnut, että maailma on täynnä hyvää musiikkia, mutta monien biisien teksteistä puuttuu hyvä tarina, Reunamäki sanoo.
Käännekohtana biisileiri
Kaiku Entertainmentille ja Pekka Ruuskan oppiin Reunamäki päätyi opiskellessaan Stadin Ammattiopistossa elokuvaääntä. Reunamäki lähetti Ruuskalle pyynnön työharjoitteluun pääsemisestä ja alkuun Reunamäki keitti studioilla vain kahvia ja kääri piuhoja.
– Jossain kohtaa Pekka otti minut mukaan biisileirille ja innostui biisi-ideoistani. Lopulta vain puoli vuotta työharjoitteluni aloittamisen jälkeen allekirjoitin levytyssopimuksen. Olin jo lukion jälkeen luopunut täysin kaikista musahaaveistani, mutta siinä minä olin, Reunamäki kertoo.
Levytyssopimus oli ja meni, mutta musiikin tekeminen pysyi. Biisien tekeminen on Reunamäelle merkityksellistä ja suurta. Ammatissaan tuottajana ja säveltäjänä Kaiku Entertainmentilla Reunamäki pääsee tekemään erilaisten artistien kanssa yhteistyötä.
– Tässä roolissa pääsee seuraamaan sivusta, millaista julkisen eläimen roolissa eläminen on. Se ei ollut minua varten. Nautin takapirun roolista enemmän, Reunamäki toteaa.
Vuonna 2012 levytyssopimuksen allekirjoitettuaan Reunamäki luuli elävänsä unelmaansa – hänelle oli tapahtumassa kaikki se, mistä lukiossa oli haaveiltu. Silloin Reunamäki kuitenkin tajusi, ettei se ollut häntä varten.
– Silloin ne saivat eteensä epävarman artistin, enkä minä halunnut valokeilaan. Vaikka en halunnut itse artistiksi, on elämäni suola tehdä musiikkia ja biisitekstejä, Reunamäki sanoo.
Reunamäki istuu Kaiku Entertainmentin tiloissa omassa työhuoneessaan, sivelee eteensä levittyvää miksauspöytää ja näyttää kaikin puolin varsin tyytyväiseltä.
– Koko tämä ala elää epätodennäköisyyksillä. Itse olin luovuttanut oman musiikkialani suhteen heti lukion jälkeen, mutta jotenkin minä päädyin tänne ja istun nyt tässä. Epätodennäköisyyksiin on luotettava ja niitä on pidettävä aitoina. Mitä vain voi tapahtua, Reunamäki sanoo, katsoo pitkään silmiin ja hymyilee.