Kalle Kalima tutkii musiikin maailmaa sähkökitaralla
Kalle Kalima ammentaa musiikkiaan niin jazzista, rockista kuin barokistakin. Ympäri maailmaa soittava Kalima on kuin yhdistelmä pienyrittäjää ja tutkimusmatkailijaa. ”Jos musiikkialalle haluaa, on oltava valmis sijoittamaan siihen kaikki aika ja energia. Se vaatii paljon, mutta myös antaa todella paljon.”
Elämä on kuljettanut berliiniläistyneen Kallen kauas varhaisilta pianotunneilta. Siirtyminen kitaran pariin 12-vuotiaana johdatti murkkuikäisen pojan tutkimusretkelle, jolla hän on vieläkin.
Niin Tony Allenin kuin Jazzanova-kollektiivinkin kanssa soittanut Kalle toteaa olevansa musiikin suhteen kaikkiruokainen. Mies kertoo juuri levyttäneensä Monteverdiä, mutta seuraavaksi toteaa kuunnelleensa hyvää suomalaista räppiä.
”Aloitin klassisen kitaran soiton musiikkiopistossa ja sähkökitaran Oulunkylän Pop & Jazz -konservatoriossa. Opettajani Tapio Kallio laittoi kuuntelemaan bluesia ja jazzia, mikä ei ollut ihan tavallista 80-luvun itä-helsinkiläiselle pojalle. Enemmistö meilläpäin kuunteli WASP:ia ja Iron Maidenia.”
”Konservatoriossa näin kuitenkin muitakin soittajia, kuten vanhemmissa Iiro Rantalan ja Manuel Dunkelin sekä nuoremmissa lahjakkaat Joel Melasniemen ja Antti Lehtisen.”
Vaikka teini-ikäinen Kalle olikin kiinnostunut rock-jazzista, hän jatkoi myös klassisen kitaran tunneilla. Kalle naurahtaa, että rock toimii hyvin kotibileissä ja sitä on aina hyvä osata soittaa.
”Klassinen kitara kappaleineen sopii paremmin yksin soittamiseen. Mutta nykyisin soitan sähkökitaraa kyllä soolona jo vaikka perhejuhlissa – viimeksi kastetilaisuudessa.”
”Suomesta tulee edelleen mielettömiä kitaristeja ja sähkökitara on vahvasti kytkeytynyt Suomessa myös iskelmään, jos miettii vaikka Rauli Badding Somerjoen musiikkia. Itse asiassa kitaralla ei ole niin tärkeää roolia jazzmusiikin kehityksessä, joka on enemmän esimerkiksi pianistien tai saksofonistien muovaamaa musiikkia.”
”Kouluaikoina tärkeitä juttuja olivat myös vaihtarivuosi Amerikassa, missä pääsin soittamaan big bandissa päivittäin. Samaten Sibelius-lukio, missä tapasin paljon muita muusikoksi aikovia.”
Berliini – musiikillisten mahdollisuuksien aarreaitta
Lukion jälkeen Kalle opiskeli Sibelius-Akatemiassa jazz-osastolla ja kouluttautui samalla oikeustieteellisessä juristiksi. Lakitoimistojen imu ei kuitenkaan ollut voimakas, vaan Kalle suuntasi Berliiniin jatkamaan musiikkiopintojaan.
”Olin kiinnostunut vaihtoehtoisemmasta musiikista ja ns. jazzmarkkinat näyttivät Suomessa haastavilta. Berliinissä oli todella paljon soittajia ja kohtuullisen edullista elää. Löysin juuri sellaisia kummallisia jazzbändejä, joista pidän.”
”Tutustuin myös muusikoihin, joiden parista on syntynyt useita pitkäikäisiä bändejä ja löysin maksettuja töitä musiikin parissa. Pääsin esim. Jazzanova-kollektiivin levytyksiin soittamaan kitaraa.”
Luovien projektien pienyrittäjä
Kitaristi-Kaliman diskografia näyttää mittavalta, sillä levyjä on ilmestynyt jo 18 kappaletta.
Kalle toteaa sen olevan yleistä jazzmaailmassa, missä musiikki perustuu improvisaatioon ja live-elämykseen. Taloudelliset mahdollisuudet pitkiin tuotantoihin eivät välttämättä ole myöskään niin laajat kuin pop-musiikin alueella. Näihin syihin liittyen Kaliman bändit ovat soittaneet levytettävää materiaalia pitkään konserteissa ennen levytystä.
”Ensimmäinen levyttävä kokoonpanoni oli Kalima Trio, Lasse Lindgrenin ja Mika Kallion kanssa. Saimme upean alun, sillä levylle tuli vierailijaksi myös ranskalainen avantgardekitaristi Marc Ducret ja levymme sai hyvää palautetta.”
Kalle kertoo, että jazzmusiikille tyypillisesti hänellä on useita kokoonpanoja ja produktioita aina käynnissä.
”Bisnesmielessä jazz on haastava alue. Yleisön kiinnostusta on pidettävä yllä uudenlaisilla virityksillä. Olen kuin pienyrittäjä, jonka on koko ajan mietittävä, miten olla aktiivinen ja edistää asioita.”
”Klima Kalima -bändille teen enemmän akustista musiikkia ja Johnny la Marama -bändini on elektronisempi.”
Jimi Tenorin kanssa Kalle soittanut vuosia ja nykyinen kokoonpano Tenors of Kalma esiintyy Suomessa syyskuussa.
”Uusin yhtyeeni on trio basisti Greg Cohenin kanssa. Cohen soittanut mm. Tom Waitsin, Ornette Colemanin ja Elvis Costellon yhtyeissä. Ensilevymme on tulossa tammikuussa.”
Kalle on tehnyt Berliinissä paljon myös teatterimusiikkia ja hänen soittokokemuksensa ovat kaiken kaikkiaan todella vaihtelevia. Joskus on tulkittava säveliksi oikukkaan teatteriohjaajan mielenliikkeitä tai ratsastettava hevosella musiikkifestivaalin esiintymislavalle. Toisinaan taas on mahdollisuus ottaa Mexico Cityn yleisö rocktähden elkein tai soittaa Teheranissa kansanlaulu liikuttuneelle yleisölle.
Tutkimusmatka jatkuu
Kalle kertoo seuraavansa läheisesti myös suomalaisten jazzmuusikoiden työskentelyä.
”Minulla on muutama bändi suomalaisten soittajien kanssa, mm. K-18 yhtye, jossa soittavat Mikko Innanen, Veli Kujala ja Teppo Hauta-aho. Yritän myös ajaa suomalaisen jazzin asemaa Saksassa, vaikka se onkin pienimuotoista.”
Musiikkimaailman murroksesta Kalle toteaa, ettei sure levymyynnin vähenemistä.
”Toistaiseksi uskon siihen, että albumeitakin kannattaa edelleen tehdä ja yksittäisten kappaleiden muodostava kokonaisuus voi olla kuulijalle kiinnostava. Ja se on hienoa, että ihmiset ostavat aika paljon cd- ja vinyylilevyjä keikoilta. Pääosin tuloni perustuvat kyllä kuitenkin keikka- ja konserttituloihin.”
Vaikkei jazz ole suurten massojen musiikkia, voimaa antaa hyvä palaute ja yleisön saamat elämykset musiikista.
”Kritiikkien osalta minulla on ollut onnea. Vaikka ei ole tullut kauheasti kaupallista menestystä, niin kriitikoilta on tullut ihan hyvää palautetta. Kiinnostavia kritiikkejä ovat esimerkiksi sellaiset, missä kerrotaan, millaisia fiiliksiä musiikki herätti.”
Vieläkö musiikki jaksaa innostaa?
”Kyllä, loputtomasti. Olen kiinnostunut orkestraatiosta ja kontrapunktista. Tein jousiorkesteri Jousia Ensemblelle tilaustyönä kappaleen Kata Heian Nidan, johon sain inspiraationi karatesta. Kappaletta esitti myös St Paul Chamber Orchestra Pekka Kuusiston johtamana Minnesotassa. Klassisille muusikoille säveltäminen on minulle vielä melko uusi alue ja kartutan siinä taitojani parhaani mukaan.”
”Musiikissa on parasta juuri se, että sitä voi opiskella aina lisää. Se polku ei lopu koskaan.”
