22.11.2019 Teksti: Markku Kaskela. Kuvat: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Teoston hallituksen varapuheenjohtajalla säveltäjä Kimmo Hakolalla on monen vuosikymmenen kokemus niin taiteen teosta kuin järjestötyöstäkin. ”Nykypäivänä musiikinlajit keskustelevat vilkkaasti toistensa kanssa, mikä on hienoa musiikin monimuotoisuudelle. Enää ei ole lajikarsinoita”, Hakola sanoo.

Millaista on työskentely Teoston hallituksessa?

Minusta työskentely hallituksessa on vastuullista ja tärkeää. Teosto on aatteellinen yhdistys. Sen toiminnan perusidea on yksinkertainen: kerätä oikeudenomistajien lainmukaiset korvaukset, pidättää työstä kulu ja jakaa sitten korvaukset oikeudenomistajille.

Hallituksessa työnämme on valvoa Teoston operatiivista toimintaa, sparrrata strategian toteuttamisessa ja valvoa että se jalkautuu. Hallitustyön vaativuuden tähden olen kouluttanut itseäni, olen nähnyt tähdelliseksi ajantasaistaa itseäni tuon tuosta muun muassa lainsäädännössä ja hallitustyöskentelyssä Kauppakamarin koulutuksissa.

Teoston tehtävä on olla myös aktiivinen edunvalvoja. Eräs tärkeä osa-alue on vaikuttaa regulaatioon. Nykypäivänä ei EU-direktiivejä säädetä kuulematta järjestöjä. Viimeksi työn alla ollut tekijänoikeusdirektiivi sisälsi laajan kuulemisen, missä meitä kuultiin. Näin toteutetaan EU:n harmonisointia, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Ei nykypäivänä voi, eikä saa jäädä rakenteisiin mitään salamyhkäistä.

Mikä musiikkialalla askarruttaa tällä hetkellä?

Osallistuin hiljattain kansainväliseen musiikintekijöiden konferenssiin Unkarissa. Siellä isona puheenaiheena olivat buy-out-sopimukset, jotka ovat yleistyneet viime aikoina ympäri maailman. Buy-out-sopimuksella toimija ostaa tekijältä kertakorvauksella jonkin teoksen kaikki oikeudet.

Tekijä on usein näissä tilanteissa heikossa asemassa. Tarjotaan kerralla tuntuvaa summaa, ja se hämärtää tosiseikan, että hyväksyttyään tarjouksen tekijä menettää kaikki oikeudet myymäänsä materiaaliin ikiajoiksi.

Pitää muistaa, ettei ostava osapuoli tee tällaista tarjousta, ellei tiedä, että ostamallaan materiaalilla tulee olemaan käyttöarvoa. Se ei kuitenkaan maksa käyttöarvosta tekijälle kuin sen ainokaisen kerran.

Tekijänoikeuden kollektiivihallinnon aatteellisuus tulee olemaan kovassa koettelemuksessa lähiaikoina.

Tekijänoikeuden kollektiivihallinnon aatteellisuus tulee olemaan kovassa koettelemuksessa lähiaikoina. Aiemmin kun tekijä antoi Teostolle valtakirjan, niin järjestö valvoi tekijänoikeutta, ei tarvinnut olla huolissaan. Nykyään jokainen tekijä, joka huomaa hillopurkin lähellään, voi ottaa oikeudet itse hallintaan ja hoitaa sopimusneuvottelut omin päin. Meillä on sopimusvapaus, se on tietysti oikein.

Jos esimerkiksi itse ottaisin jonkin sinfoniani itsehallintaani, niin minun pitäisi kytätä koko ajan missä päin maailmaa sitä soitetaan, kuka soittaa ja kenelle lähetetään lasku. Ja tietää kenen kanssa ylipäätään siitä neuvotellaan ja millä tariffeilla siinä maassa. Nyt kun järjestelmä sisältää vastavuoroisuussopimukset ja kustantajilla on alikustantajat, niin jokainen valtuutettu taho valvoo sopimuksensa mukaisia etuja.

Kun lähtee omille teilleen kohti hillopurkkia, ei ehkä ymmärrä, miten paljon vastuuta ja työtä silloin ottaa itselleen. Jo pelkästään laskuttaminen on mittava projekti.

Millaisia yleisöjä taidemusiikilla on nykypäivänä?

Nykypäivänä musiikinlajit keskustelevat vilkkaasti toistensa kanssa, mikä on hienoa musiikin monimuotoisuudelle. Enää ei ole musiikin lajikarsinoita. On sen sijaan ilahduttavaa rajattomuutta - se tekee musiikin mielenkiintoiseksi. Avaintekijänä minusta tässä ovat nuoret sukupolvet; he ovat avoimia ja ennakkoluulottomia.

En usko, että musiikin merkitys on vähentynyt, vaikka levymyynti on romahtanut. Sen tilalle on tullut striimausmaailma, joka on avartanut musiikin monipuolisuutta entisestään. Tunnustan kyllä taidemusiikin edustajana, että kun musiikin lajeja tarkastellaan musiikin tuottajien tilastoista, niin taidemusiikin osuus löytyy sijoilta 8-10.

Pitää muistaa, että tämä on myös ikäpolviasia. Taidemusiikkia kuuntelevat runsaasti minua vanhemmat ikäpolvet, jotka muun muassa ostavat yhä ne viimeiset fyysiset cd:t, kuuntelevat radiota eivätkä ole välttämättä älykännykän käyttäjiä. Tarvitaan kymmenisen vuotta lisää, niin osuus lajeissa tulee muuttumaan.

Kiinnostavaa on taidemusiikin, oopperan ja klassisen musiikin, nouseva kulutus Aasiassa. 

Kiinnostavaa on myös taidemusiikin, oopperan ja klassisen musiikin nouseva kulutus Aasiassa. Tämä on painottunut etenkin Kiinaan ja Etelä-Koreaan, missä taidemusiikki on nykyään neljänneksi kuunnelluin musiikinlaji.

Mihin omaan teokseesi sinulla on erityinen suhde ja miksi?

Jos pitää nostaa esille jokin työ, niin ehkäpä tällä kertaa oratorio Le sacrifice, josta sain Teosto-palkinnon vuonna 2003. Oratorio perustuu Andrei Tarkovskin elokuvaan Uhri. Oratorio on laaja, puolentoistatunnin mittainen teos. Tein sitä Pariisissa Ircamin musiikintutkimuslaitoksessa. Instituutti sijaitsee Pompidou-keskuksen yhteydessä, paljolti maan alla. Tuohon aikaan 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa teoksen tietokoneavusteinen maailma, joka perustui ihmisäänen mallintamiseen, oli aika lailla toista kuin nykyään, monin verroin työläämpää. Muistan, että hyvinkin huomaamatta instituutin tiloissa maan alla saattoi kulua viisi tuntia etsien esimerkiksi jotakin bugia. Ja kun työpäivä oli ohi, putkahti jälleen maan päälle ja hämmästeli, oliko aamu vai ilta.

Kun sattui vielä olemaan joulun aika, hätkähdin sitä, että instituutin tiloissa askaroi laillani omissa töissään ja tutkimuksissaan melkoinen määrä väkeä.

Luova työ on uppoutumista. Näin vanhemmiten en välttämättä jaksaisi tehdä vastaavanlaisia työrupeamia, mutta nuorempana asioihin suhtautui ehkä hieman intohimoisemmin, työtunteja ei laskettu.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää nuorille, jotka harkitsevat musiikkialaa?

Jos on intohimo tekemiseen, ja se muodostaa keskeisen osan henkilön sisäisestä elämästä ja jos ei noudata tätä kutsumusta, tekee itselleen vahinkoa. Musiikki on siitä hieno ala ja taidemuoto, että siinä voi antautua kutsumukselleen jo nuoresta pitäen. Se tietenkin on toinen juttu, pärjääkö siinä ja, ennen muuta, elääkö sillä, mutta tämä kaikki myöhemmin.

Tärkeää myös on, että meillä Suomessa on hyvät turvarakenteet, apurahajärjestelmät ja toimivat, aktiiviset järjestöt. On myös vertaisarvioinnit ja kollegat. Ei tämä ala kuitenkaan niin kateellinen ole, kollegiaalisuutta löytyy. Monet vanhemmat kollegat haluavat löytää työn jatkajia ja löytää lahjakkuuksia. Ja kun osallistuu vertaisarviointiin, niin siinä jo syntyy tällainen mentorirooli.

Lue lisää:

Teoston hallituksen puheenjohtaja Kim Kuusi: musiikin ammattilaisten osaamista pitäisi hyödyntää enemmän

Haastattelussa Teoston hallituksen jäsen Jussi Chydenius

Kaija Kärkinen: Töitä on tehtävä, olipa kuinka lahjakas tahansa