Kokemukset Kotiteollisuuden striimikeikoista

Koronakevään ja -kesän aikana lähes puoli miljoonaa suomalaista katsoi ensimmäistä kertaa elämässään livestriimatun keikan. Kaksi miljoonaa taas jätti väliin yhden tai useamman ”oikean” livekonsertin. Näin kertoo elokuussa 2020 tehty Teoston ja Musiikkituottajat IFPI Finlandin Musiikinkuuntelu Suomessa -tutkimus. Sen otsikko on Kummajaisvuosi.

Vuosi on ollut artisteille yhtä kummallinen kuin yleisölle. Kun maaliskuun puolivälissä keikkailu loppui kuin seinään, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi esiintyä verkon välityksellä. Yhtäkkiä samassa tilanteessa olivat niin vuosikymmeniä keikkailleet konkarit kuin tiktok-sukupolven tulokkaat.

Myös vuonna 1996 esikoisalbuminsa julkaissut lappeenrantalainen Kotiteollisuus (debyytin aikaan vielä nimeltään Hullu Ukko & Kotiteollisuus) joutui keksimään keikkailun uudestaan. Miten vanhat keikkajyrät omaksuivat ”uuden normaalin”? Mitä kokemuksia striimikeikoista on kertynyt – ja ennen kaikkea: mitä kollegat voivat niistä oppia?

Eka kerta

Kotiteollisuuden laulaja-kitaristi ja biisintekijä Jouni Hynynen, 50, oli pyöritellyt ajatusta striimikeikasta jo ennen pandemiaa. Ideana oli soittaa vaikkapa Tavastialla keikka, joka samalla striimattaisiin Facebookiin. Lappeenrantaan olisi sitten järjestetty keikankatseluiltamat yhtyeen omaan Hullu Ukko -baariin. Suunnitelmaa ei ehditty toteuttaa, mutta kun kevään 2020 keikat peruuntuivat ja klubit sulkivat ovensa, idea heräsi henkiin.

”Kelasimme, että täytyyhän soittokuntoa jotenkin pitää yllä. Kulttuuritila Nuijamies Lappeenrannassa ehdotti, että tulkaa soittamaan: tehdään siitä striimi ja yritetään kasata jonkinlainen potti, jotta Nuijamies pysyisi pystyssä”, Hynynen kertoo.

Bändi lähti rakentamaan striimikeikkaansa puhtaalta pöydältä. Hynynen ei katsonut sitä ennen referenssiksi mitään striimikeikkaa – eikä ole katsonut sen jälkeenkään. Hän luonnehtii sitä ammatin varjopuoleksi: musiikkikiintiö tulee täyteen ihan omilla tekemisillä. Keikkaan valmistauduttiin vain ”pienellä käsikirjoittamisella”.

”Itse tajusin vasta treenivaiheessa samana päivänä, mitä koko striimaus tarkoittaa ja miten se tehdään. Toki kelasimme etukäteen, mitä muuta striimauksessa voisi tapahtua kuin pelkkä keikka. Päätimme lopulta ottaa mukaan juontajat (näyttelijä Mari Perankoski ja Stam1na-yhtyeen Antti Hyyrynen) sekä muita bändejä. Rakensimme siitä ikään kuin tapahtuman miettien tarkkaan, miten monta ihmistä missäkin tilassa saa kerrallaan olla.”

Huhtikuun 10. päivänä 2020 oli Kotiteollisuuden striimidebyytin aika. Hynynen tunnustaa, että tyhjälle salille esiintyminen tuntui aluksi hölmöltä, mutta kun ruutuun alkoi sadella palautetta, ”oikea” keikkatunnelma alkoi nousta.

”Tajusin, että, perkele, tätähän katsotaan ihan oikeasti, pakko skarpata vähän. Viimeistään siinä vaiheessa, kun meille ilmoitettiin lennossa, että kymmenentuhannen katsojan raja meni rikki, oli jo täysi rähinä päällä.”

Pääosin vapaaehtoisten voimin pyörivä Kulttuuritila Nuijamies ry oli hankkinut Kotiteollisuuden striimikeikkaa varten rahankeräysluvan. Katsojilla oli mahdollisuus joko ostaa vapaaehtoinen lippu tai lahjoittaa rahaa suoraan tilisiirtona. Lopullinen potti jaettiin Hynysen mukaan keikkapaikan, striimauksen tuotantotiimin ja bändin teknikkojen kesken.

Onko järkee vai ei?

Elokuuhun 2020 mennessä Musiikinkuuntelu Suomessa -tutkimuksen vastaajista 23 prosenttia oli seurannut livestriimattua konserttia, mutta tästä joukosta vain noin joka viides oli maksanut katsomastaan striimikeikasta. Suhdeluku heijastelee ikävää totuutta: striimikeikat eivät ainakaan toistaiseksi ole artistille keikkailuun verrattava tulonlähde.

Nuijamiehen pelastamiseksi tehdyn hyväntekeväisyyskeikan jälkeen Kotiteollisuus on soittanut muutaman striimikeikan lisää. Konsepti on vaihdellut keikasta riippuen: esimerkiksi heinäkuun Ruutu Live -keikka lähetettiin maksullisen suoratoistopalvelun kautta, mutta useimmilla keikoilla maksaminen on ollut vapaaehtoista. Hynynen toteaa, että soittajien kannalta taloudellinen hyöty striimikeikoista on ollut aika pieni.

”Meillä on sen verran paljon porukkaa tekniikassa, että heidän palkkojensa jälkeen me katsotaan, mitä meille soittajille jää. No, jotain on onneksi jäänyt, mistä katsojille kiitos, liput on maksettu.”

Miten ansaintalogiikkaa sitten saisi kehitettyä niin, että striimikeikoissa olisi artisteille enemmän taloudellista järkeä? Hynynen vastaa, että hänen mielestään ei mitenkään: riskillä mennään aina. Esimerkiksi teknikkoja tarvitaan striimikeikoilla siinä missä perinteisilläkin keikoilla.

Kotiteollisuuden kohdalla kakun jakajista on pudonnut ainoastaan keikkamyyjä. Hynynen harmittelee yhteistyökumppaninsa tilannetta, sillä kun ei pääse tekemään töitä, ei myöskään saa tuloja.

Fanit viihtyvät

Vaikka artisti ei saisi striimikeikoista suoraa taloudellista hyötyä, ainakin ne palvelevat yleisöä ja sitouttavat faneja. Toukokuun 23. päivänä Kotiteollisuus soitti Hullu Ukko -baarissaan oheisohjelmalla ja haastattelupätkillä höystetyn keikan, joka striimattiin yhtyeen Facebook-sivulle. Lokakuun lopussa videolla on katselukertoja noin 37 000 ja kommentteja liki 1 600.

Palaute kaikista striimikeikoista on ollut Hynysen mukaan ”helvetin hyvää”.

”Jengi tuntuu olevan ihan liekeissä, ja kun tutkimme keikan aikana ruutuun tulevaa suoraa palautetta, se tuntuu olevan myös aika humalaista. Eli jengi vetää keittoa olohuoneissaan ja katselee ja kuuntelee suomalaista rokkia aika fiiliksissä myös tv:n tai tietokoneen välityksellä. Tai mitä näitä nykyajan vempeleitä nyt onkaan.”

Hynysen mukaan ruutupalautteen perusteella vaikuttaa siltä, että ydinyleisö on sama kuin keikoilla. Striimikeikat ovat siis todistettavasti tapa pitää omistautuneimmat fanit mukana kyydissä myös pakollisen keikkatauon aikana.

”Kaikkien nimiä en tietenkään voi tietää, mutta kovimmat kommentoijat tiedän kyllä. Ne ovat sitä porukkaa, joka normaalikeikoilla kansoittaa kolme ensimmäistä riviä.”

Pitääkö liven olla live?

Esimerkiksi metallifestivaali Tuska on jalostanut striimikeikan konseptia keikkataltiointisarjaksi. Marraskuun 13. päivänä Turmion Kätilöiden keikalla alkavassa Tuska Utopia -sarjassa bändit esiintyvät erilaisissa näyttävissä lokaatioissa ympäri Suomea. Keikat on kuvattu etukäteen, mutta ne lähetetään maksullisena striiminä, jolla on 48 tunnin katseluoikeus.

Hynynen pitäytyy mieluummin perusasioissa. Hän on sitä mieltä, että live on aina live, vaikka kyse olisi nettivideolla esiintymisestä. Jos vastakkain ovat ”suoran lähetyksen magia” ja jälkituotannon mahdollisuudet, Kotiteollisuuden kohdalla ensimmäinen voittaa.

”Liven aikana on aina mokailun mahdollisuus, joka tuo hommaan vaarantunnetta niin yleisölle kuin bändillekin. Se kuuluu tähän hommaan miun mielestä aika oleellisesti. Eli meidän osaltamme ei mitään jälkituotantohommia striimauskuvioon.”

Kesäkuun 27. päivänä Kotiteollisuus nähtiin striimikeikalla, jolle otettiin mukaan myös 30 hengen liveyleisö. Jo kourallinen faneja lavanedustalla teki tunnelmasta autenttisemman. Tyhjille saleille soitetuilla striimikeikoilla fyysistä vuorovaikutusta ei ole. Silloin välihuutelutkin täytyy hoitaa kommenttikentissä.

Voisiko striimikeikan konseptia kehittää vielä pidemmälle, jotta kokemus olisi vuorovaikutteisempi? Hynynen ei lämpene ajatukselle – hänestä he ovat jo nähneet tarpeeksi vaivaa asian eteen.

”Kunhan silloin tällöin biisien välissä käy tsekkaamassa palautteet ja kommentoi niitä jotenkin, jos siltä tuntuu.”

Hynysen mielestä pääasia on pitää yleisö tyytyväisenä, mutta myös saada heidät ylös sohvilta, kun livekeikkailu toivottavasti joskus lähtee jälleen käyntiin. Siksi hän ei oikeastaan edes halua, että yleisö liikaa rakastuisi striimikeikkoihin.

”Tavallaanhan me ollaan viety homma jo aika tappiin tekemällä striimauksesta ikään kuin tapahtuman, jossa on muutakin ohjelmaa, josta osa kuvataan jo etukäteen ja isketään sitten keikan väleihin. En tosiaan tiedä, miten muut bändit ja artistit ovat homman hoitaneet, mutta me tehdään se noin.”

Tulevaisuudessakin striimataan

Kotiteollisuuden seuraava albumi julkaistaan helmikuussa 2021. Sen jälkeen pitäisi perinteiseen tyyliin lähteä levynjulkaisukiertueelle. Entä jos pandemia jyllää yhä ja rajoitustoimet ovat voimassa?

”Jos keikkailu ei onnistu, striimejä tehdään varmasti. Suunnitelmissa olisi tehdä striimi levyn julkkareista joka tapauksessa, toteutuu kiertue tai ei. Helvetilliset bileet pystyyn, sählinki päälle ja perään keikka, jossa vedetään uuden levyn biisejä.”

Kävi miten kävi, tulevaisuudessakin siis striimataan. Kysytään siksi vielä Hynysen ammatilliset terveiset kollegoille: millaisia vinkkejä hän antaa artisteille, joilla ensimmäinen striimikeikka on vasta edessä?

”Ei muuta kuin pitkä päätyyn ja perään. Tietysti täytyy etukäteen varmistaa, että kuva- ja äänihommat ovat ammattilaisten hallussa. Myös kontakti yleisöön on tärkeä. Vaikka keikan rytmi saattaakin häiriintyä ruudun kommentteja tutkiessa ja niihin vastatessa, se kuuluu tähän hommaan. Toisaalta: ei välttämättä. Nyt puhun vain Kotiteollisuuden puolesta. Voihan homman hoitaa tylystikin vain soittamalla. Tämähän riippuu ihan bändistä.”