trap, musiikki, Alma, darude, Teosto, YleX, Särre, Martin Linnankoski
07.01.2019 Teksti: Mervi Vuorela. Kuvat: Anne Lainton kuva: Jussi Helttunen

Teostory kysyi kolmelta suomalaiselta musiikkivaikuttajalta, millaisena he näkevät popvuoden 2019. Jatkuuko hiphopin voittokulku? Pitääkö melankolinen iskelmäpop pintansa? Onko 1990-luvun nostalgia jo läpikäyty? 

Kysymyksiin vastasivat hiphop-artisti ja Rutilus-musiikkimediayhtiön pomo Miika ”Särre” Särmäkari, YleX:n Uuden musiikin X -ohjelmaa toimittava Anne Lainto ja Martin Linnankoski, joka on mm. Vestaa julkaisseen Vild Music -yhtiön perustaja.

Mitä veikkaatte suomalaisessa popmusiikissa tapahtuvan vuonna 2019?

Martin Linnankoski: ”Uskon, että tulemme kuulemaan enemmän crossover-artisteja, jotka sekoittavat musiikissaan pelottomasti eri tyylilajeja. Suomen valtavirrassa iskelmäpop pitää varmasti pintansa, ja eiköhän lattarirytmejäkin kuulla lisää. Kitaramusiikkia ja yleisesti bändimusiikkia kuulisin mielelläni lisää, mutta 2019 tuskin tulee olemaan sen comeback-vuosi.”

Miika Särmäkari (kuvassa): ”Luulen, että biisien tuotantoarvon taso jatkaa viime vuosien tapaan nousuaan. Esimerkiksi Ruotsissa listapopmusiikki on jo niin täydellistä ja saippuanmakuista, että sinne kaipaisi jo vähän ilmaa väliin. Uskon, että kaiho, melankolia ja saatanallinen suru, jotka kuuluvat jopa yökerhodiskomusiikissa, saavat rinnalleen positiivisia ja pirteämpiä sävyjä erityisesti modernin rytmimusiikin kautta. Kansan syvät rivit kuitenkin tanssivat ikävän puolesta vielä pitkään.”

Anne Lainto: ”Uskon, että hiphopin vaikutus kasvaa entisestään ja tulemme kuulemaan enemmän monipuolisia räp-artisteja. Rock ei tee paluuta ainakaan perinteisessä muodossa, vaan sen vaikutus kuuluu enemmän esimerkiksi hiphop-musiikissa. Genrerajat tasoittuvat entisestään. Musiikin kertakäyttökulttuurin rinnalle nousee entistä enemmän taiteellisempia ja haastavampia artisteja ja biisejä. K-pop tulee kasvattamaan suosiotaan entisestään.”

Tuleeko Suomeen lisää Alman kaltaisia, englanniksi laulavia ja ulkomaille tähtääviä poppareita, vai jatkaako suomenkielinen musiikki voittokulkuaan?

Anne Lainto: ”Suomessa ei vieläkään panosteta tarpeeksi artistien breikkaamiseen Suomen rajojen ulkopuolella. Jos artisti haluaa tehdä uraa ulkomailla, hänen täytyy lähteä pois Suomesta, kuten Alma ja Lxandra. Myös Erika Sirola on tehnyt näin ja julkaissut jo musiikkia Kaskaden ja Robin Schultzin kanssa. Hänen soundillaan breikkaus saattaisi tapahtua Suomen rajojen ulkopuolella, mutta uskon, että Suomessa pärjää isosti edelleen suomenkielisellä musiikilla.”

Martin Linnankoski: ”Valitettavasti yleinen ilmapiiri alalla on se, ettei aloittelevia artisteja kannusteta tähtäämään kansainväliselle uralle. Jos haluat menestyä, niin tee suomeksi. Toivon, että Alman kaltaiset artistit rohkaisevat aloittelevia artisteja kansainväliselle uralle ja luovat kannustavampaa ilmapiiriä. Muutamia lupaavia tapauksia meillä jo onkin, mutta isossa kuvassa suomenkielinen musiikki tulee varmasti hallitsemaan vielä pitkään kotimaisia markkinoita.”

Miika Särmäkari: ”Englanninkieliselle musiikille on pakko olla tilaa jatkossa, koska on niin paljon pirstoutuneita pikkugenrejä, joissa meiltä löytyy osaamisen kärkeä. Poppareiden kohdalla pidän Almaa omana ilmiönä ja tapauksenaan, enkä usko, että esikuvamaisuuden lisäksi suoranaista jatkumoa nähdään ainakaan lähitulevaisuudessa.”

Jatkuuko hiphopin suosio, ja jos jatkuu, niin mihin suuntaan?

Miika Särmäkari: ”Hiphop on jo niin paljon enemmän fiilistä kuin sanoja, että näen siinä tosi paljon hybridikielisiä crossover-mahdollisuuksia, kuten Amerikkaan breikanneet Aasian trap-musan nimet ovat osoittaneet. Soundillisesti räppi tulee varmaan yhä olemaan meillä vähän iskelmää, vähän edm:ää, vähän diskoa, vähän modernia trappia ja vähän ruotsalaista hittikonepoppia sulassa sovussa ja omissa karsinoissaan samankaltaisten soundien kanssa kilpaillen. Soundien ulkopuolella uskon, että pian tulevat lyömään läpi vahvat äänet ilmaisijoina. Erottuville ilmiöille on suuri kysyntä ja näen, että pari voimakasta yleisöä magnetisoivaa nuorta tulkkia kaivattaisiin tunteillaan kommentoimaan tämän hetken maailmaa. Musa on yhä myös syvää yhteyttä.”

Anne: ”Räp on tällä hetkellä maailman suosituin musiikkityyli, ja sen sateenvarjon alle mahtuvat myös kaikki muut musiikkityylit. Trap-vaikutteet ovat olleet pinnalla jo pitkään, ja odotan kauhulla, koska kuulemme ensimmäistä kertaa trap-vaikutteista iskelmää – tekeehän Almakin jo trap- ja country-vaikutteista poppia. Uskon, että afrobeatit tulevat kuulumaan musiikissa enemmän lattarisoundien rinnalla.”

...odotan kauhulla, koska kuulemme ensimmäistä kertaa trap-vaikutteista iskelmää.

Martin Linnankoski: ”En ole niin vihkiytynyt hiphopin eri alagenreihin, että osaisin antaa valistunutta arvausta jonkin tietyn tyylilajin noususta. Henkilökohtaisesti koen kiinnostavimmaksi artistit, jotka yhdistelevät musiikissaan elementtejä muista musiikkityyleistä ja tuovat perinteisten biittien sijaan mukaan sävelletympää pohjaa. En olisi yllättynyt, jos tämä trendi näkyisi vahvemmin lähitulevaisuudessa.”

Miten 1990-luvun ja 2000-luvun alun nostalgia näkyvät musiikissa? Tekevätkö esimerkiksi grunge ja nu metal paluun?

Miika Särmäkari: ”Tavallaan ne tekivät jo. Limp Bizkit esiintyy Provinssissa, ja Post Malone on jo valtavirtaistanut grunge-flirttailun räpissä. Veikkaan, että paluuta meillä tekee myös Gorillaz-tyylisten yhtyeiden estetiikka; Nuspirit Helsinki -meno, mikä meillä oli 2000-luvun taitteessa. Jengi haluaa nörtätä ja tehdä vaihtoehtojuttuja, kun maailma on taas auki ja kotimainen kärki liian kapea. Eli tavallaan näkisin musassa enemmän 2000-luvun kuin 1990-luvun nostalgiaa. Mutta puhun nyt lähinnä kotimaisen rytmimusiikin segmentistä, enkä kaikista genreistä.”

Veikkaan, että paluuta meillä tekee myös Gorillaz-tyylisten yhtyeiden estetiikka; Nuspirit Helsinki -meno, mikä meillä oli 2000-luvun taitteessa.

Anne Lainto: ”Uskon, että 2000-luvun alku tulee kuulumaan musiikissa entistä enemmän. Grunge ja nu metal ovat jo kuuluneet hiphop-skenessä kuluneen vuoden aikana, ja niitä kuullaan varmasti lisää ainakin soundeissa. Sanoitusten synkissä pohjamudissa pyöriskely tulee varmasti vahvistumaan myös ensi vuonna. 2000-luvun alun melodinen pop-r&b saisi kuulua kotimaisessa popmusiikissa jo enemmän.”

Martin Linnankoski: ”On kuvaavaa, että venäläisestä Little Bigistä on tullut massiivinen netti-ilmiö. Kyse on pitkälti samasta asiasta kuin mitä ysärin scatmanit ja dr. bombayt edustivat, mutta asteen verran rajummalla otteella, nykyajan tyyliin.”

 

Breikkaavatko elektronisen musiikin genret tai r'n'b-naiset Suomessa? Onko näköpiirissä uutta Darudea?

Anne Lainto: ”Toivoisin, että tämän vuoden kansainvälinen r'n'b-buumi rantautuisi Suomeen ja erityisesti naiset löytäisivät oman äänensä selkeässä r'n'b-skenessä. Tästä ei ole vielä mitään näyttöä, mutta toivon, että kuulemme pian paikallista SZA:ta, Ella Maita tai Teyana Tayloria. Ulkomailla suomalainen elektroninen musiikki pärjää hyvin, kuten vaikka tänä vuonna upean albumin julkaissut Yotto, mutta Suomessa genre on ajautumassa pikkuhiljaa lähemmäs marginaalia. Suurin edm-villitys on pikkuhiljaa hiipumassa, vaikkei se toki kuollut vielä olekaan.”

Martin Linnankoski: ”Voi olla, ettei isoja kotimaisia läpimurtoja nähdä ainakaan vielä tämän vuoden aikana. Uuden Daruden sijaan toivoisin, että vanha Darude räjäyttäisi pankin uudestaan!”

Uuden Daruden sijaan toivoisin, että vanha Darude räjäyttäisi pankin uudestaan!

Miika Särmäkari: ”Uskon elektronisen musiikin genreihin ja koen, että naiset erityisesti ilmaisijoina ja räppäreinä sekä indie-laulajina rytmipuolella saavat jälleen enemmän jalansijaa. En usko uuteen Cheekiin tai Darudeen, mutta joku Gangnam style -tyylinen oikku on aina mahdollinen. Yleisesti uskon, että musiikin taso ja laatu vahvistuvat ja kasvavat tasaisemmin ja laaja-alaisesti.”

Ketä artistia ja/tai biisintekijää suosittelisitte pitämään silmällä vuonna 2019?

Martin Linnankoski: ”Vaikka vähän jäävi olenkin sanomaan, niin Jesse Markinia kannattaa pitää silmällä.”

Anne Lainto: ”Uskon, että Ruusut löytää ensi vuonna isot massat. Etta tulee näyttämään, että naiset mahtuvat suomiräpin mainstream-kentälle miesten sekaan, ja Eetusta on muodostumassa yksi Suomen taitavimmista hittinikkareista.”

Miika Särmäkari: ”En halua sanoa ketään omia Rutilus-artisteja tai ensi vuoden yhteistyökuvioita, mutta niiden ulkopuolelta esimerkiksi Cavallini & Shrty on kova, samoin Hassan Maikal.”

LUE MYÖS:

"Oon töis mut en duunis" - Musiikista tuli Cledokselle työ

Antti Riihimäki - popin ja räpin ristitulessa