Kuka tahansa voi julkaista omaa musiikkiaan — mutta ensin on tiedettävä, mikä on aggregaattori tai isrc-koodi

Musiikin julkaiseminen menee heti mutkikkaammaksi, jos kappale julkaistaan kaikissa suoratoistopalveluissa ja kuunteluista halutaan kerätä asianmukaiset korvaukset. Esimerkiksi Spotifyn ovelle omakustanneartistin on turha mennä itse koputtelemaan. Suoratoistopalvelut eivät tee julkaisusopimuksia yksittäisten tekijöiden tai edes pienten levy-yhtiöiden kanssa, minkä vuoksi avuksi tarvitaan edelleen välikäsi. Maailmalla heitä kutsutaan aggregaattoreiksi eli musiikin digitaalisiksi jakelijoiksi.

Musiikin digitaaliseen jakeluun erikoistuneet palvelut ovat tämän päivän tukkukauppiaita. Ne välittävät artisteilta saamansa musiikin, levykannet ja tekijätiedot suoratoistopalveluille, joiden kanssa niillä on sopimus ja valmiit julkaisukanavat.

Äänitteen julkaisijalle aggregaattorit tilittävät korvaukset kuuntelumäärien ja sopimuksen mukaan. Ennen julkaisua kannattaa olla yhteydessä myös tekijänoikeusjärjestöihin, kuten Teostoon ja Gramexiin, ja tehdä kappaleista teosilmoitukset. Ne takaavat korvaukset myös lauluntekijöille ja esiintyjille.

Yhdellä napin painalluksella ja muutamassa minuutissa tästä kaikesta ei enää selviä. Pelkästään julkaisuprosessiin on varattava kahdesta kolmeen viikkoon. Ohjesääntönä voi pitää sitä, että musiikin olisi syytä olla valmiina noin kuukausi ennen julkaisupäivää.

Sopimuksen kanssa on syytä olla tarkkana

Kaikki käynnistyy oikean jakelukanavan valitsemisesta. Vastassa on todellinen suo, sillä maailmalla aggregaattoreita toimii kymmenittäin. Suosituimpia ovat esimerkiksi CD Baby, United Screens, Distrokid, Record Union, Orchard, Tunecore ja Ditto.

Suomessakin digijakeluun on erikoistunut muutama yritys: helsinkiläinen Musiikin digitaalinen jakelu ja jyväskyläläinen Musakonttori. Molemmat toimivat yhteistyössä isomman ulkomaisen jakelijan kanssa.

Keskeistä jakelijan valinnassa on se, kuinka hyvin se tavoittaa erilaiset striimaus- ja latauspalvelut. Suomessa ylivoimainen markkinajohtaja on tällä hetkellä Spotify, ja perässä tulevat esimerkiksi YouTube, Apple Music ja Deezer. Optimaalisinta olisi tietysti, että jakelija tavoittaa kaikki palvelut, joita on kaikkiaan kuutisenkymmentä.

Monilla striimauspalveluilla on nettisivuillaan myös lista jakelijoista, joiden käyttöä he suosittelevat.

”Suurin osa aggregaattoreista on ihan hyviä, kun kohde on Spotify, Apple tai Deezer — niihin oikeastaan kaikki pystyvät tarjoamaan palveluja. Jos halutaan, että samalla löytyy myös YouTube, sitten valikoima alkaa vähän rajoittua”, Teoston Markus Kaarto arvioi.

”Kun kyseessä on palveluntarjoajan suosittelema jakelija, silloin on huomattavasti suurempi todennäköisyys, että kaikki tekijätiedot ovat kohdallaan ja korvaukset tulevat perille. Toisaalta on näitä pikkujakelijoita, joilla ei välttämättä ole edes suoraa sopimusta Spotifyn kanssa. Silloin voi olla riski, että kaikki tieto ei löydä perille.”

Tarkkana on oltava myös sen kanssa, minkälaisen sopimuksen haluaa. Jakelijat lohkaisevat oman siivunsa tuloista eri tavoin: osa ottaa kertamaksun, toiset vuosimaksun ja kolmannet keräävät osuutensa kuuntelumäärien mukaan.

Mikään vaihtoehdoista ei ole yksiselitteisesti paras. Jos kuuntelumääriä on odotettavissa runsaasti, kerta- tai vuosimaksu voi osoittautua edullisimmaksi. Pienillä kuuntelumäärillä tilanne voi taas olla päinvastoin.

Artistin vastuulla on materiaalin toimittaminen ja promootio

Suomessa toimivat Musiikin digitaalinen jakelu (MDJ) ja Musakonttori aloittivat toimintansa reilut kaksi vuotta sitten. Molemmat kertovat kilpailuvaltikseen sen, että ne pystyvät tarjoamaan jakelun suomalaisille musiikintekijöilleen suomeksi ja ovat helpommin tavoitettavissa kuin isot kansainväliset kilpailijat.

”Moni on sanonut siitä, että kasvottomiin digipalveluihin on niin vaikea saada yhteyttä ja niissä on usein hirveät jonot”, MDJ:n Toni Mynttinen sanoo. ”Meillä on se etu, että pystyn samoin tein katsomaan, mikä on ongelma ja korjaamaan sen. Se on meidän valtti ulkomaisia kilpailijoita vastaan.”

”Suomessa ei silloin tuntunut olevan toimijoita, jotka antaisivat suomenkielistä palvelua”, Musakonttorin Jani Antikainen perustelee jakelutoiminnan käynnistämistä. ”Yritämme tehdä palvelun helpoksi artistille, ettei heille jää niin paljon teknistä kikkailtavaa.”

Käytännössä yhteistyö musiikin tekijän ja jakelijan kesken toimii näin: Ensin tehdään sopimus, minkä jälkeen musiikin tekijä toimittaa eteenpäin musiikki- ja kansitiedostot sekä tekijätiedot. Jakelija huolehtii, että tiedostot ovat oikeassa formaatissa ja toimittaa kaiken eteenpäin musiikkipalveluihin. Jakelijat pystyvät luomaan kappaleille myös tarvittavat ISRC-, UPN-, ja EAN-koodit, joiden perusteella teos tunnistetaan digimaailmassa.

”Tekijän täytyy pitää huoli siitä, että materiaali on laadukasta ja oikein. Ja jos homman haluaa saada oikeasti pyörimään, kyllä siinä joutuu leikkimään myös promoottoria”, Mynttinen sanoo.

”Kappaleiden promootio jää artistin itsensä hommaksi, mutta olemme opastaneet esimerkiksi Spotify For Artists -palvelun käytössä. Siellä pystyy tarjoamaan Spotifyn editoreille biisejä soittolistausta varten, ja tosi iso osa striimauksesta tapahtuu juuri niiltä listoilta. Omakustanneartisteille sanoisin, että myös sosiaalinen media on tärkeä ja hyvä väylä kehittää omaa kuulijakuntaansa.”

Suomessa valtaosa äänitemarkkinoista on nykyään keskittynyt suurimmille levy-yhtiöille, mutta myös omillaan uraa tekeviä artisteja riittää. Musiikin digitaalisella jakelulla asiakkaita on parin vuoden aikana ollut kuutisensataa.

”Tarjontaa on ihan laidasta laitaan. Joukossa on lupaavia artisteja, joilla on potentiaalia kehittyä festariartisteiksi Suomessa, esimerkiksi sellainen nuori tekijä kuin Sexmane. Toisaalta esimerkiksi Hausmyllyn uudet biisit tuli meidän kautta”, Mynttinen kertoo.

”Siellä on joukossa artisteja, sanotaan 50-60 tyyppiä, joiden kohdalla mennään jo siedettävissä tilityksissä, osalla nelinumeroisissa luvuissa. Joillekin tulee isojakin potteja.”

Yhteinen kanava fanien kanssa

Tukholmassa pääkonttoriaan pitävällä United Screens Musicilla on edustus myös Suomessa. Yhtiön strategia on erilainen kuin useimmilla jakelijoilla, sillä he keskittyvät lähinnä YouTubeen ja muihin videopalveluihin.

”Sinun ei tarvitse olla saatavilla jokaisessa musiikkipalvelussa ja kaikkialla sosiaalisessa mediassa”, yhtiön edustaja Erik Gossas uskoo. ”Tärkeämpää on olla aktiivinen niissä palveluissa, jotka ovat merkityksellisimpiä sinulle ja faneillesi.”

United Screensin tavoitteena on myös auttaa artisteja rakentamaan kuulijoita kiinnostava YouTube-kanava sekä tarkkaan ajoitettu julkaisusuunnitelma.

”Jakelija voi auttaa myös promootiossa. Mitään taianomaista kaavaa menestykseen ei ole, vaan jokaisen artistin YouTube-strategia on mietittävä erikseen.”

”Nykyään on yleistä, että artistin ura rakennetaan soittolistojen varaan, mutta se on aina epävarmaa, koska olet muiden armoilla. Itse suosittelen aina oman alustan muodostamista, esimerkiksi YouTube-kanavaa, jossa voit olla suoraan tekemisissä faniesi kanssa.”

Teosilmoitukset syytä tehdä pian

Aggregaattipalvelut tilittävät musiikin kuuntelusta kertyvät tulot edustamilleen artisteille. Sen sijaan tekijänoikeustulot kulkevat suoraan striimauspalveluista tekijänoikeusjärjestöille, jotka jakavat ne edelleen oikeudenomistajille.

Mitä varhaisemmassa vaiheessa kappaleista on tehty teosilmoitus, sitä varmemmin myös korvaukset löytävät oikeaan osoitteeseen. Tekijän on julkaisun jälkeen asianmukaista myös tarkistaa, että kaikki tarvittava metadata on mennyt perille.

”Jokainen tekijä pystyy tarkistamaan, ovatko tiedot oikein siinä vaiheessa, kun teos on Spotifyssa ja muualla. Ainakin Spotifyn pöytäkoneversiossa saa kappaleen kohdalla klikkaamalla näkyville kaiken metadatan”, Markus Kaarto opastaa. ”Kun kappaleen tekijät ovat näkyvissä, sitä varmemmin tulot löytävät perille.”