Kulttuuribudjetin korotus osaksi kulttuuripoliittista selontekoa 

Selonteko on politiikan väline, joka parhaimmillaan sitouttaa eduskunnan kaikki puolueet tietyn toimialan merkittävien edistysaskelten tueksi. Selontekojen kuninkaana voi pitää puolustusselontekoa, joiden avulla linjattiin aikanaan 10 miljardin euron hävittäjähankinnoista. Vastaavan tason vaikuttavuuteen ja pitkäjänteisyyteen on tietysti pyrittävä myös tulevan kulttuuripoliittisen selonteon kohdalla.  

Tulevien vuosien tärkeimpien edistysaskelten linjaaminen edellyttää priorisointia. Mitä selkeämmät tavoitteet kulttuuripoliittisella selonteolla on, sitä vahvemmin se sitouttaa puolueet tekemään taiteen ja kulttuurin asemaa parantavia päätöksiä.  Selkeys taas sumenee herkästi, mikäli tavoitteita on liikaa eikä niistä synny yhtenäistä kokonaiskuvaa.

Kärkenä kulttuurin rahoituksen ja rakenteiden korjaaminen 

Mikä sitten on kaikkein tärkeintä? Tätä kysyttiin taide- ja kulttuurialalta jo viime marraskuussa ennen selontekotyön aloitusta. Vastaukset eivät varsinaisesti yllättäneet: tärkeimmiksi tavoitteiksi kenttä nosti kulttuurin rahoituksen ja rakenteiden korjaamisen sekä kulttuurin saavutettavuuden edistämisen.  Samalla nykyhallitus kuitenkin alleviivaa, ettei lisäpanostuksia kulttuuriin ole valtiolta tulossa. Mikä siis avuksi?  

Vaikka tällä kaudella ei suuria lisäpanostuksia saataisi, pitkän aikavälin näkymistä voidaan linjata jo nyt. Kulttuuripoliittisen selonteon yhteydessä kannattaakin päättää suunnitelmasta, jonka avulla Suomi nostaa taiteen ja kulttuurin rahoituksen yhteen prosenttiin valtion budjetista. 

Korotus sopii osaksi puoluerajat ylittävää selontekoa, sillä se nauttii laajaa tukea: kevään 2023 vaalien yhteydessä tehdyn kyselyn mukaan kulttuuribudjetin nostamista prosenttiin kannattavat kaikki eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuunottamatta.

Vuonna 2023 Suomen kulttuurin osuus valtion budjetista oli noin 0,8 prosenttia, millä sijoitumme EU-maiden häntäpäähän. Prosentin tavoitteeseen pääseminen edellyttäisi ainoastaan 0,2 prosenttiyksikön korotusta. Kyse on siis melko pienistä mutta merkittävistä arvovalinnoista. Vaadittu summa on suunnilleen sama kuin tuore polttoaineveron alennus, jonka myötä polttoaineiden hinta alenee muutamalla sentillä per litra. 

Parhaassa tapauksessa korotuksia voitaisiin tehdä jo tämän kauden aikana. Tällaisia korjauksia teki mm. Sipilän hallitus, kun talouden liikkumavara kasvoi hallituskauden loppua kohden. Selontekoon kirjattu suunnitelma kulttuuribudjetin nostamisesta auttaisi sekä Orpon hallitusta, että seuraavaa kokoonpanoa kohdentamaan nämä lisäeurot niin, että niistä on suurin mahdollinen hyöty suomalaiselle taiteelle ja kulttuurille. 

Kulttuuri kasvua rakentamaan 

Valtion panostuksia tarvitaan, sillä mikään muu toimija ei pysty takaamaan taide- ja kultturialalle pitkän aikavälin rahoitusnäkymiä. Tämä pitkäjänteisyys taas vauhdittaa yritysten, kuntien ja kolmannen sektorin panostuksia suomalaiseen kulttuuriin, kun ne voivat luottaa valtion hoitavan oman osuutensa suunnitelmallisesti ja ennakoitavasti. 

Samalla kulttuurialalle tarvitaan vahva, riittävästi resursoitu kasvustrategia, jonka myötä valtio sitoutuu edistämään alan kasvua yhdessä yritysten ja koko muun yhteiskunnan kanssa. Tärkeintä on, ettei valtio omilla toimillaan hidasta tai estä kasvua vaan tukee sitä alan tarpeisiin sopivilla instrumenteilla ja palveluilla. Hyvä esimerkki konkreettisista toimenpiteistä ovat luovan alan kasvusopimukset, joiden potentiaali kannattaa huomioida myös kulttuurin kasvustrategiassa.  

Rahoituksen lisäksi tarvitaan laadukasta ja järkevää sääntelyä, jonka on pysyttävä mukana maailman alati kiihtyvässä kehityksessä, puhuttiin sitten teknologisesta kehityksestä tai työelämän murroksesta. 

Jos haluamme nauttia esimerkiksi suomalaisesta musiikista myös jatkossa, on musiikin tekijöiden saatava työstään säällinen korvaus. Suurten somejättien osalta vahvin vaikuttamiskeino on EU-tason sääntely, sillä kulttuuriala on luonteeltaan ylirajainen. Kansallisvaltiot ovat pieniä pelaajia suhteessa nopeasti kasvaviin sosiaalisen median yrityksiin sekä muihin markkinoita nopeasti valtaaviin yhtiöihin.  

Kotimaassa voimme kuitenkin huolehtia siitä, että EU-sääntely otetaan käyttöön tehokkaasti ja nopeasti myös kotimarkkinoilla. Varmistamalla kulttuurialalla työskentelevien sosiaali- ja työttömyysturvan ja reilut työehdot taataan, että alalle koulutettujen on mahdollista tehdä osaamistaan vastaava työtä.  

Nopeasti muuttuvassa maailmassa on entistäkin tärkeämpää, että valtio ja puolueet sitoutuvat puolustamaan taidetta ja kulttuuria. Paras sitoumus olisi vahva kulttuuripoliittinen selonteko, jonka myötä kulttuuribudjetti päätettäisiin nostaa prosenttiin valtion budjetista. 

Musiikin luovan alkutuotannon muodostavat suomalaiset säveltäjät, sanoittajat, sovittajat ja musiikkikustantajat. Teosto, Suomen Musiikintekijät, Suomen Säveltäjät ja Suomen Musiikkikustantajat työskentelevät yhdessä alan toimintaedellytysten parantamiseksi.