Kulttuuripoliittinen selonteko voi olla vahva väline vaikuttaa – myös rahoitukseen 

Politiikan välineenä selonteko on yksi pitkäjänteisimmistä ja voimakkaimmista: parhaimmillaan se sitouttaa kaikki puolueet tietyn toimialan merkittävien edistysaskelten tueksi. Selontekojen kuninkaana voi pitää puolustusselontekoa, joiden avulla linjattiin aikanaan 10 miljardin euron hävittäjähankinnoista.  

Vastaavan tason vaikuttavuuteen ja pitkäjänteisyyteen on tietysti pyrittävä myös kulttuuripoliittisen selonteon kohdalla, vaikka se onkin haastavaa keskellä nykyhallituksen historiallisia kulttuurileikkauksia. Osittain haasteeksi saattaa muodostua myös se, että eduskuntaa ei kuultu selonteon valmistelun aikana juuri lainkaan, vaikka parlamentaarisuus edellyttää kaikkien eduskuntapuolueiden osallistumista ja sitoutumista. Kulttuurin kenttää kuitenkin kuultiin laajasti, mikä tuokin selontekoon moniäänisyyttä. Suomalaisen kulttuurin kannalta olisi tavoiteltavaa, että kaikki puolueet ottaisivat selonteon omakseen kaikista haasteista huolimatta. 

Musiikin luovan alkutuotannon tavoitteet kulttuuripoliittiselle selonteolle voi kiteyttää neljään nostoon.  

Luovalla työllä pitää tulla toimeen 

Selonteossa esitetään kulttuuripolitiikan visio, joka jakautuu neljään tavoitteeseen. Yksi näistä tavoitteista on se, että kulttuurin tekijät ja sisällöt ovat avainasemassa tulevaisuuden kulttuuripolitiikassa. Tähän ylätason tavoitteeseen on helppo yhtyä. 

Tarvitaan kuitenkin ylätason lausumia tarkempia linjauksia, jotta tekijöiden asema saadaan oikeasti turvattua. Luovalla työllä kuten musiikin tekemisellä pitää voida tulla toimeen. Tekijöille kuuluu siis reilu osuus siitä rahasta, jota musiikilla tehdään – syntyivät tulot sitten sosiaalisen median, striimauspalveluiden tai keikkojen kautta. Tämä ei onnistu ilman ajantasaista sääntelyä, sillä teknologia ja kansainväliset markkinat kehittyvät vauhdilla.  

Siksi onkin hyvä, että selonteossa on tunnistettu tekijänoikeuden asema ja merkitys luovan talouden kivijalkana. Se ottaa kantaa vahvasti myös sen puolesta, ettei teknologisen kehityksen ei tule syrjäyttää luovaa työtä ja että tekijöiden oikeudet ja ansaintamahdollisuudet tulee turvata myös tekoälyn aikakaudella. 

Kulttuuri kasvua rakentamaan 

On korkea aika nostaa luovat alat elinkeinopolitiikan ytimeen, sillä Suomen talouden tulevaisuus on monella tapaa kiinni luovien alojen menestyksestä. Vaikka selonteko mainitseekin, että kulttuurista on tullut arvostettua perusteollisuutta ja se tukee maamme elinkeinopoliittisia tavoitteita, lisää kunnianhimoa ja konkretiaa kaivataan.   

Kulttuurialalle tarvitaan vahva, riittävästi resursoitu kasvustrategia, jonka myötä valtio sitoutuu vauhdittamaan alan kasvua yhdessä yritysten ja koko muun yhteiskunnan kanssa.

Tämä työ onkin vihdoin pääsemässä käyntiin pitkän odotuksen jälkeen. Kasvustrategian suuntaviivat on viitoitettu hyvin jo monissa aiemmissa hankkeissa ja raporteissa, kuten viime vuonna julkaistuissa kasvusopimuksissa, , joissa luovan alan toimijat olivat laajasti mukana.  

Kulttuurin rahoitus ja rakenteet on korjattava 

Selonteon taustalla kytee syvä ristiriita: luonnoksessa listattuihin tavoitteisiin pääseminen ei onnistu ilman lisärahoitusta, mutta samalla hallitus toimii päinvastaisesti ja leikkaa kulttuurista historiallisen paljon. Mikä siis avuksi – mitä järkeä selonteossa edes on tässä tilanteessa? 

Rahoituksen osalta selonteon keskeinen tehtävä on turvata pidemmän aikavälin suunta. Vaikka tällä kaudella ei suuria lisäpanostuksia saataisi, pitkän aikavälin näkymistä voidaan linjata jo nyt.  

Kulttuuri hyötyy varmasti selonteossa useaan kertaan mainitusta yhteistyöstä kolmannen sektorin ja yksityisten toimijoiden kanssa. Niiden varaan ei kuitenkaan voida laskea kulttuuripolitiikan perustaa.

Valtion panostuksia tarvitaan, sillä mikään muu toimija ei pysty takaamaan riittävän pitkän aikavälin rahoitusnäkymiä. Tämä pitkäjänteisyys vauhdittaa myös yritysten, kuntien ja kolmannen sektorin panostuksia suomalaiseen kulttuuriin. 

Kulttuuripoliittisen selonteon yhteydessä tulisikin linjata julkisen rahoituksen tavoitetilasta sekä niistä toimenpiteistä, joilla Suomi nostaa taiteen ja kulttuurin rahoituksen ensin yhteen ja sitten EU-tavoitteiden mukaiseen kahteen prosenttiin valtion budjetista.  

Tällaista pitkän aikavälin rahoitusnäkymää ei selonteosta kuitenkaan toistaiseksi löydy, vaikka tavoitteesta ollaan eduskuntapuolueiden kesken laajasti samaa mieltä. Myös kulttuurin kentältä saatu kyselypalaute sekä useissa kuulemistilaisuuksissa käyty keskustelu nostivat rahoitustilanteen korjaamisen keskeisimmäksi tavoitteeksi.  

Kulttuurin tulevaisuus turvattava 

Suomalaisella taiteella ja kulttuurilla ei ole tulevaisuutta, ellei tämän päivän lapsilla ja nuorilla ole laajoja ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia harrastaa, opiskella ja tehdä taidetta. Tämä seikka onkin selonteon luonnoksessa kohtuullisen hyvin tunnistettu. 

Tulevien vuosien tärkeimpien edistysaskelten linjaaminen edellyttää priorisointia. Mitä selkeämmät tavoitteet kulttuuripoliittisella selonteolla on, sitä vahvemmin se sitouttaa puolueet tekemään taiteen ja kulttuurin asemaa parantavia päätöksiä. Siksi on hyvä, että selonteon lausunnoilla oleva luonnos on kohtuullisen maltillisen mittainen. Kirkastamisen varaa tosin on, jotta selonteosta saadaan linjakas. Näin saadaan vaikuttava selonteko, jolla on oikeasti väliä politiikan arjessa. 

Selonteolle luvataan laatia erillinen toimeenpanosuunnitelma mittareineen. Koska tavoitteita on paljon, tämä tuoneekin selontekoon tarvittavaa konkretiaa. Eteneminen askel askeleelta kohti tavoitetilaa on tarpeen erityisesti vaikeina aikoina.