Kymmenien miljoonien striimien Behm: ”Viisi vuotta sitten olin lahtelainen nobody”
Behm haali itse säveltämällään ja sanoittamallaan esikoisalbumilla seitsemän Emmaa ja kymmeniä miljoonia striimejä. Vajaa viisi vuotta sitten, kun toimittaja Janne Flinkkilä haastatteli Behmiä ensimmäisen kerran, tämä vasta harrasteli biisien tekemistä. Nyt he kohtasivat uudelleen ja keskustelivat, mitä välissä tapahtui. Ja mitä Behm on äkkimenestyksestään oppinut?
Syksyllä 2016 lahtelainen Rita Behm näki mainoksen Apulannan ja Veikkauksen biisileiristä.
”Hitto, miksi ei!” Behm ajatteli ja haki biisileirille ensimmäisellä kappaleella, jonka hän oli ikinä tehnyt valmiiksi asti. Tekstin hän oli keksinyt kesken Tinder-treffien. Biisin nimeksi tuli Suudelmankestävää.
Pianoa Behm oli soittanut kuusivuotiaasta asti ja teini-ikäisenä alkanut sävellellä biisejä omaksi ilokseen, mutta sanoituspuoli oli aina tökkinyt. Samana syksynä, 21-vuotiaana, hän keksi ostaa kitaran ja sai oivalluksen: miksei hän voisi kirjoittaa suomeksi. Koulussa äidinkieli oli kuitenkin ollut musiikin ohella hänen lempiaineensa, ja suomirockin klassikkoja hän oli kuunnellut pikkutytöstä lähtien. Se oli käänteentekevä oivallus. Oma tyyli löytyi heti.
Rohkeus palkittiin: leirille valittiin yhdeksän nuorta biisintekijää, ja Behm oli yksi heistä. Siitä aukesi poikkeuksellisen joutuisa urapolku: pian leirin jälkeen harrastuksesta tuli työ, ja muutamassa vuodessa työnteko palkittiin vertaansa vailla olevalla äkkimenestyksellä.
Biisileirin jälkeen tein Behmistä tiettävästi ensimmäisen ikinä julkaistun haastattelun. Nyt ympyrä sulkeutuu ja kohtaamme ensimmäistä kertaa sen jälkeen. On kulunut neljä ja puoli vuotta, eikä vastassa enää olekaan biisintekoa harrasteleva lahtelainen Rita, vaan seitsemän Emmaa itse säveltämällään ja sanoittamallaan albumilla kahmaloinut poptähti Behm. Draaman kaari viehättää, kuten hänen debyyttinsä nimi kuuluu.
Mitä tässä välissä oikein tapahtui?
”Mä tein vähän musaa. Hah!” Behm hihkaisee. ”Tässä välissä on tapahtunut nimenomaan konkreettista tekemistä. Oon vain tehnyt ja etsinyt musiikillista minääni. Ei siinä kauhean kauan mennyt, kunnes se alkoi löytyä.”
Huipulle ilman suunnitelmaa
Se ei riittänyt, että Behmin musiikillinen minä oppi tekemään biisejä, joissa kuuluu hänen oma äänensä. Hänen piti pystyä kasvattamaan myös monta sivupersoonaa: uskottava poplaulaja, itsevarma esiintyvä artisti ja tinkimätön bisnesnainen. Nyt yritämme selvittää, miten ihmeessä se onnistui muutamassa vuodessa.
Piti pystyä kasvattamaan myös monta sivupersoonaa: uskottava poplaulaja, itsevarma esiintyvä artisti ja tinkimätön bisnesnainen.
Tammikuun alussa 2017 heitin Rita Behmille klassisen työpaikkahaastattelukysymyksen: missä näet itsesi viiden vuoden päästä. Vastausta ei julkaistu, mutta nyt luen sen Behmille ääneen: ”Toivon hartaasti, että oon jossain vetämässä mun omia biisejä ja saan tehdä tätä täyspäiväisesti.”
”No sehän meni ihan hyvin! Eikä mennyt edes viittä vuotta”, Behm naurahtaa.
Jälkikäteen askeleet urapolulla näyttävät määrätietoisilta: duoesiintyminen Uuden musiikin kilpailun yhteydessä, kustannussopimus Henri ”MGI” Lanzin M-Eazy Musicin kanssa, nimi tunnetuksi Pikku G:n paluusinkulla, levytyssopimus Warner Musicille, yhteistyötä tuottajien Kalle Mäkipellon ja Sakke Aallon kanssa, kolme singleä ja esikoisalbumi.
Vaikka näyttäisi, että Behmillä oli bisnestietoisen managerin kanssa sorvattu viisivuotissuunnitelma, jota hän lähti tavoitteellisesti toteuttamaan, hänen itsensä mukaan totuus on aivan muuta. Ei hän edes tähdännyt artistiksi, vaan ajatteli ensisijaisesti tekevänsä biisejä muille. Eikä hän lähtenyt raivaamaan tietoisesti tietään suomipopin huipulle, vaan asiat ovat ainoastaan ”soljuneet eteenpäin”.
”Jotain mä oon varmaankin tehnyt oikein, mutten itsekään tiedä mitä. Eihän mulla ollut edes mitään kontakteja tai suhteita. Olin lahtelainen nobody, joka alkoi tehdä biisejä, ja sitten ne vain löysivät perille. On hienoa, että kaiken takana on vain se pelkkä musa. Hittihakuinen mä en ole: ilmeisesti vain satun tekemään niitä.”
Matkimatta paras
Behm sanoo yksinkertaisesti tekevänsä musiikkia, jota itse haluaisi kuunnella. Siinä vilpittömyydessä voi hänestä olla myös suosion selitys. Biisit koskettavat, koska ne on tehty puhtain motiivein. Hän ei tuijota Spotify-mittareita ja mieti, miten voisi maksimoida kuulijaluvut, vaan keskittyy ilmaisemaan itseään.
Muusikkona Behm on pikkutyttövuosien pianotunteja lukuun ottamatta itseoppinut. Hän ei osaa nuotteja eikä tunne teoriaa, minkä hän kokee vapauttavana – ”kuin olisi leikkikentällä, jolla ei ole aitoja”. Hän vain luottaa korvaansa: jos se sanoo, että melodia tai biisi on hyvä, sillä mennään.
Behm on pitänyt musiikkinsa puhtaana myös tietoisilta vaikutteilta. Hän sanoo ihailevansa monenlaisia tekijöitä, muttei osaa nimetä selkeitä esikuvia.
”Oon aina kuunnellut näitä perinteisiä suomalaisia: Juicea, Eppuja, Göstaa, J. Karjalaista. Toisaalta oon kuunnellut tosi paljon räppiä. Sitten mä rakastan indiefolkia, mutta kuuntelen myös Rammsteinia. Ja mun mielestä parhaat biisit on tehty 60-luvulla. Ehkä mun musa on kaiken mahdollisen fuusio.”
Toisin sanoen Behm ei halua matkia ketään – ja kehottaa muitakin olemaan matkimatta.
”Et voi olla ikinä paras, jos yrität olla yhtä hyvä kuin joku muu. Moni voi ajatella, että miten voisin tehdä samanlaista musaa kuin vaikka Billie Eilish. Hei, sehän tekee sitä musaa jo! Mikset tee sellaista musaa kuin sinä teet? Tee omaa juttua ja katso, mitä siitä tulee.”
Ensisijaisesti tekijä eikä laulaja
Apulannan rumpalin Sipe Santapukin mukaan Behm ei puhunut itsestään biisileirille tullessaan lainkaan laulajana. Hän vain totesi, että on tullut kirjoiteltua sanoituksia pöytälaatikkoon ja tehtyä niihin sävelmiä. Ensivaikutelma kuitenkin yllätti: Santapukkiin vaikutuksen teki nimenomaan Behmin laulaminen.
Edelleenkään Behm ei haluaisi kutsua itseään laulajaksi. Hän myöntää kursailematta, että se on hänelle vieras identiteetti.
”Mä en ole käynyt laulutunneilla, minkä aivan varmasti kuulee, koska mun tekninen osaaminen on paska. Se on ihan ookoo ja oon sen hyväksynyt, mutta oon aina ensisijaisesti tekijä. Mä teen biisit ja sitten laulan ne. Niin päin se mun mielessäni menee.”
Alkuun Behm ajattelikin tekevänsä biisejä lähinnä muiden esitettäväksi. Hänen itsensä ei ollut tarkoitus astua valokeilaan. Sitten kävi kohtalokas vahinko.
”Olin tehnyt jonkin biisin, josta mulle sanottiin, että me ei oikein tiedetä, kuka tämän voisi vetää. Mä vaan sanoin, että okei, vedän sitten itse. Siitä lähti rakentumaan tämä… Behm.”
Suoraan suurennuslasin alle
Kun Behmin laulut lähtivät leviämään maailmalle, seuraavaksi oli aika astua yleisön eteen. Hänen ensiesiintymisensä sooloartistina nähtiin maaliskuussa 2020 suorassa tv-lähetyksessä UMK:n lavalla. Se oli armoton paikka.
”Totta kai mua jännitti. Ei se esiintyminen ollut hirveän ammattimaista. En esimerkiksi osannut laulaa korvamonitorien kanssa.”
Esiintymisen opettelusta teki vielä oudompaa, että esikoisalbumi putkahti ulos keskelle pandemiaa. Valtaosa vuoden keikoista peruttiin, ja syyskuussa julkaisujuhlissa Tavastialla yleisö oli eristetty karsinoihin.
”Ihan kamalaahan se oli mennä sinne kylmiltään. Heitetään susille, että yritä selvitä! Yleisökin oli vähän sillä fiiliksellä, että saadaankohan me olla täällä, kun on tää pandemia. Yritin vain mielessäni asennoitua siihen, että hyvin tää ainakin teknisesti menee, kun tätä on niin paljon bändin kanssa treenattu. Ja kyllähän mä siitä selvisin!”
Haastatteluviikolla kesäkuussa 2021 Behmillä on ollut kolme keikkaa Helsingin Allas Sea Poolilla. Ne menivät ”älyttömän hyvin”. Nyt kun koronarajoituksia on vihdoin purettu, edessä on intensiivinen festariputki.
Tykkään ihmisistä, mulla on keikoilla hirveän kivaa ja kommunikoin paljon yleisön kanssa.
”Täytyy vain totutella, että täällä nyt ollaan. Oon tehnyt tosi paljon töitä sen eteen, että pystyn käsittelemään sen. Tykkään ihmisistä, mulla on keikoilla hirveän kivaa ja kommunikoin paljon yleisön kanssa. Ei se enää ahdista.”
Bisneksessä pärjääminen vaatii itseluottamusta
Yhtä kylmiltään Behm joutui hyppäämään myös musiikkibisnekseen. ”Lahtelainen nobody” ei tuntenut alan ihmisiä ja käytäntöjä, joten hän joutui ”pläräämään kaiken itse”.
Heti biisintekotaipaleensa alussa Behm tajusi tarvitsevansa kustannussopimuksen, jotta saisi musiikkiaan levy-yhtiöiden kuultavaksi. Sopimukset M-Eazy Musicin ja HMC Publishingin kanssa hän teki kuitenkin määräaikaisena. Nykyisin hänen biisiensä oikeudet omistaa oma Behmin Bisnekset Oy.
”Totta kai kustantajasta oli aluksi hyötyä, koska jos joku nuori lahtelaistyttönen olisi lähettänyt levy-yhtiöille biisejään, eihän kukaan ois edes avannut niitä meilejä. Sitten kun aloin kirjoittaa vain itselleni, koin etten tarvitse kustantajaa. Biisintekosessiotkin voin sopia itse. Jos multa halutaan biisejä muille, uskon, että oikeat tahot kyllä tietävät, mitä osaan tehdä, ja osaavat ottaa yhteyttä.”
Liekö lahtelaisen mentaliteetin peruja, mutta itseluottamusta Behmillä on piisannut alusta lähtien. Kun hän marssi uransa alkuvaiheessa levy-yhtiöön soittamaan demoja, vastaanotto ei ollut kovin innostunut. Se ei kuitenkaan artistinalkua nujertanut.
”Soitin mun silloiselle A&R:lleni kolme biisiä. Hän sanoi, että musta sun pitäisi tehdä vähän lisää biisejä. Sitten pitäisi myös keksiä jokin brändi. Sanoin, etten halua keksiä mitään brändiä. Musa on mun brändi. Nää biisit on se juttu, eikä se, miltä mä näytän, että käytänkö vaikka jotain silmälappua.”
Behm piti päänsä. Nuo kolme biisiä olivat Hei rakas, Tivolit ja Frida. Niitä on kuunneltu Spotifysta yli 21 miljoonaa, yli 10 miljoonaa ja yli 14 miljoonaa kertaa. Nykyisin hän on itse itsensä A&R.
”Jossain vaiheessa täytyy varmasti laittaa stoppi, että otetaan myös apua vastaan, mutta nyt tuntuu siltä, että mitä enemmän pystyy pitämään lankoja omissa käsissä, sitä parempi. Siksi aion myös tuottaa puolet seuraavasta levystä.”
Oikeuksia ei saa, ellei niistä pidä kiinni
Aluksi Behm teki biisinsä tietämättä, mikä levy-yhtiö ne julkaisisi. Ensimmäiset singlet ja esikoisalbumin julkaisi lopulta Warner, yksi kolmesta suuresta monikansallisesta yhtiöstä. Julkaisija ei kuitenkaan Behmin mukaan vaikuta hänen musiikkinsa sisältöön.
”Mä jopa menin ja masteroin levyni valmiiksi ennen kuin edes soitin sitä levy-yhtiölle, ettei kukaan voi enää puuttua siihen. Tää musan tekeminen on mun juttu, ja on kivaa, että joku muu osaa hoitaa loput. Kaikki kaupalliset asiat jätän heille. Se on heidän työnsä.”
Behm sai varoituksen alan armottomuudesta aloittelijoita kohtaan heti uransa ensimetreillä. Loppuvuodesta 2017, vain vuosi Behmin biisileirin jälkeen, Pikku G julkaisi paluusinglensä Solmussa. Sen kertosäe oli peräisin yhdeltä ensimmäistä demoista, joita Behm oli kustantajalleen lähettänyt. Biisi päätyi Pikku G:n esitettäväksi ja Behm lauloi tekemänsä kertosäkeen.
”Sain kuulla, että tää biisi on nyt menossa sinkuksi ja tässä on sun lauluraidat. Otin itse yhteyttä ja kysyin, että tuleeko siihen mun nimi. Vastaus oli, että me oltiin mietitty näin, ettei tule. Mä vastasin, että eiku mä oon sitä mieltä, että siinä voisi lukea mun nimi, kun mä laulan siinä ja oon tehnyt sen.”
Onneksi nuori biisintekijä pysyi lujana: single oli neljä viikkoa listaykkösenä ja nosti ensimmäistä kertaa Behmin nimen laajan yleisön tietoisuuteen.
Behm ei halua missään nimessä väittää, että levy-yhtiöt käyttäisivät hyväksi aloittelijoiden tietämättömyyttä. Hän uskoo, etteivät ammattilaiset vain tule ajatelleeksi, miten vähän hänen kaltaisensa tulokkaat asioista ymmärtävät.
”Toivoisin, että aloittelevia tekijöitä ja artisteja opastettaisiin eikä oletettaisi, että he tietävät, saati tehtäisi päätöksiä heidän puolestaan.”
Lisää arvostusta tekijöille!
Behm tietää, etteivät uudet artistit ja tekijät usein uskalla nousta vastarintaan ja pitää kiinni oikeuksistaan. Nyt hänen sanaansa kuitenkin kuunnellaan, sillä enää hän ei ole ”lahtelainen nobody” tai kulisseissa biisintekijä, vaan listaennätyksiä rikkonut poptähti. Siksi hän kokee velvollisuudekseen pitää epäkohdista meteliä muidenkin puolesta.
”Miten tämän nyt sanoisi nätisti. Jos musa-ala on vaikka tää sohva, säveltäjät ja sanoittajat on toi matto sen alla. Artistit on nää kivat sohvatyynyt. Tuottajat myös.”
Kömpelö vertaus alkaa naurattaa, mutta viesti on selvä: Behmin mielestä biisintekijöiden ammattikuntaa ei kohdella heidän ansaitsemallaan tavalla. Arvostuksen puute näkyy hänestä kaikessa, myös tulonjaossa. Biisintekijöiden pitäisi olla samalla viivalla kuin tuottajienkin.
”Mutta eivät ole. Se on höhlää. Ennen oli käsite ’levylaulajat’. Radiossa sanottiin, että nyt tulee tämän ja tämän säveltämä kappale, jonka esittää meille Olavi Virta. Nykyisin tuntuu, että artistit saavat kaiken kunnian, eikä ketään kiinnosta, kuka ne biisit tekee. Se on surullista.”
Vielä on pakko esittää yksi kysymys.
Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
”Toivon, että oon vakiinnuttanut asemani tekijänä. Ei tarvitse olla paras, mutta riittää, että on olemassa.”
