Liisa Akimof ja Tommy Lindgren – ovatko toiset urat musiikin tekijälle haitta vai etu?

Toukokuussa 2024 Iisa Pajula ilmoitti lopettavansa sooloartistin uransa. Pajula kertoi, että ellei hän irrottaudu kaupallisista ja tietynlaisen toiminnan ylläpitämisen odotuksista, hänellä ei pian ole enää mitään musiikillista annettavaa. Syyskuussa taas Laura Sippola kertoi Helsingin Sanomille musiikkibisneksen muuttuneen niin raskaaksi ja ahtaaksi, ettei siinä toimiminen enää tuonut iloa. Myös Sippola oli päättänyt lopettaa soolouransa.

Pajulan ja Sippolan uutiset ovat saaneet monet miettimään, kannattaako musiikkia tehdä työkseen, ja mitä on musiikin tekemisen suhde muusikon ja musiikin tekijän muihin työuriin. Ovatko toiset urat haitta vai etu? Asiasta keskustelevat musiikkia ja paljon muutakin tehneet Liisa Akimof ja Tommy Lindgren. 

Musiikki tulee ja menee, mutta ei katoa

Liisa Akimofin ensimmäinen tunnettu bändi oli Tavaramarkkinat. Hän on tehnyt muun uransa päätyökseen tv-tuotantoja. Akimof kertoo päätyneensä media-alalle nimenomaan yhtyeen kautta.

”Bändi teki selväksi, että uskalsin kohdata yleisön ja puhua mikrofoniin. Siksi päädyin radioon juontamaan ja tekemään haastatteluja ja sen jälkeen televisioon.”

Akimof teki musiikki- ja mediatöitä rinta rinnan, kunnes aika loppui kesken. Hän lakkasi tekemästä soololevyjä suunnilleen silloin, kun perusti Production House -tuotantoyhtiönsä. Ajoitus ei ollut sattuma. Tietyn pisteen jälkeen tekemiset oli järjesteltävä eri tavalla.

”Yrittäjäksi alkaminen oli niin hyytävää hommaa, että vuorokauden tunnit eivät riittäneet. En voinut olla samaan aikaan suorassa tv-lähetyksessä ja keikalla. Lisäksi oli perhettä.”

Vaikka musiikkityön tekeminen ei ollut enää mahdollista entiseen tapaan, Akimof ei luopunut musiikista kokonaan.

”Jätin vain artistin uran rakentamisen ja parrasvaloissa paistattelun, en musiikkia. Sävelsin edelleen esimerkiksi mediajuttuihin. Matti Mikkola tuotti albumillisen biisejäni Harvoin tarjolla -sarjaan.”

Aika aikaa kutakin. Nyt Liisa Akimof on jälleen esillä laulajana ja lauluntekijänä: hän julkaisi tammikuussa 2024 uuden Kaikenlaista uutta tulossa -albuminsa peräti 27 vuoden tauon jälkeen.

Työelämässä voi olla monta polkua

Muusikko Tommy Lindgren tunnetaan kokoonpanoista Don Johnson Big Band, GG Caravan ja Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana. Viimeisimmäksi hän julkaisi DJBB:n kanssa kiitetyn Midnight Movement -levyn huhtikuussa 2024. Musiikin tekemisen lisäksi hän on työskennellyt kansalaisjärjestöissä ja media-alalla.

”Aloitin siviilipalveluksen Amnestyssä ja musiikin tekemisen Don Johnson Big Bandissa suunnilleen samaan aikaan. Sivarin jälkeen jäin seitsemäksi vuodeksi tiedotustöihin Amnestylle.”

Kun DJBB:n toiminta muuttui ammattimaisemmaksi, Lindgren joutui jättämään työnsä Amnestylla – aika ei riittänyt sekä siihen että aktiiviseen keikkailuun. Bändin toiminnan seestyessä hän on työskennellyt eri medioille.

”Teimme Lindgren & Sihvonen -radio-ohjelmaa yli seitsemän vuoden ajan. Tykkäsin siitä tosi paljon. Telkkarin paneeliohjelmiin päädyin, koska minun tiedettiin pitävän urheilusta puhumisesta ja koska minulla oli kokemusta esiintymisestä ja journalistisesta työstä. Ajatus tv-viihteen tekemisestä nosti ensin niskakarvat pystyyn, mutta sekin opetti paljon.”

Nykyisin Lindgren työskentelee musiikkihommien ohella osa-aikaisesti Ihmisoikeusliitossa.

Harrastusta ja työtä on vaikea erottaa

Liisa Akimof ja Tommy Lindgren ovat kumpikin opiskelleet Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Akimof teki itselleen 50-vuotislahjaksi sosiologian gradun ja valmistui valtiotieteiden maisteriksi.

”Oli hillittömän kivaa palata nuorison pariin ja nähdä, mikä kaikki yliopistolla oli muuttunut”, Akimof sanoo.

Lindgrenin poliittisen historian opinnot ovat toistaiseksi kesken.

”Olin kouluaikoina aikamoinen suorittaja, mutta yliopistossa pänttäämisen himo hiipui. Mutta vielähän tässä olisi aikaa ryhdistäytyä ja valmistua”, Lindgren sanoo

”En ole koskaan erotellut harrastamista ja työntekoa. Minä vain teen kaikenlaisia asioita. Joistakin saan rahaa, joistakin en”, Akimof sanoo.

Lindgren naurahtaa, että se tuli kuin hänen suustaan.

”Koen vaikeaksi erottaa työt ja harrastukset. Pyrin käyttämään aikaani asioihin, jotka ovat minusta kivoja. On toinen asia, tuleeko niistä tuloja. Olen tehnyt paljon asioita pelkästään siksi, että olen halunnut.”

Erilaiset urapolut tukevat toisiaan

Niin sanottujen päivätöiden ajatellaan usein olevan musiikin tekemisen ja luovuuden tiellä. Tommy Lindgren kuitenkin sanoo, että hänelle ne ovat avanneet toisenlaisia näkökulmia musiikkialaan.

”Ihmisoikeusliitossa työskennellessäni olen oppinut, millaista on kuulua järjestelmään, joka huomioi ihmiset ja heidän hyvinvointinsa. Musapuolella työhyvinvoinnin ja työsuojelun näkökulmia ei valitettavasti ymmärretä yhtä hyvin. Musiikissa suuri osa työstä perustuu vapaaehtoisuuteen eivätkä vastuut ja velvollisuudet ole yhtä selkeitä. Mutta sekin puoli kehittyy. Nykyisin ymmärretään, että musiikki on ihan oikea duuni.”

”Kun tapaan uusia ihmisiä bisneskuvioissa, he aavistavat heti, etten ole ihan tavanomainen Excel-henkilö. Minusta huomaa, etten ole byrokraatti. Minussa on hulluutta ja rohkeutta altistaa itseni häpeälle. Se on hyvä lähtökohta käsikirjoittajien ja muiden luovien ihmisten kanssa työskentelemiselle.”

Lindgren lisää, että bändissä olemisesta ja esiintymisestä on ollut hänelle hyötyä työelämän eri tilanteissa.

”Kun menen puhumaan julkisesti, minua jännittää aina, mutta samaan aikaan tiedän, että pystyn ottamaan tilanteen haltuun. Bänditoiminta on myös opettanut sosiaalisia taitoja, koska se on samaan aikaan perhe- ja työelämää.”

Työelämä voi olla lankojen sykerö

Ura on hyvä sana kuvaamaan etenemistä tietyllä alalla. Siihen kuitenkin sisältyy pyrkimisen ja putkinäköisyyden mielikuvia, joita sekä Tommy Lindgren että Liisa Akimof vierastavat.

”Ura tuo mieleen ojan kaivamisen. En ajattele olevani uralla. En ole koskaan tehnyt urasuunnittelua. Olen vain tehnyt asioita, jotka ovat johtaneet toisiin”, Akimof sanoo.

Lindgren sanoo puhuneensa työpaikkansa viimeisimmässä kehityskeskustelussa siitä, ettei osaa ajatella elämää puolta vuotta pidemmälle. Rakenna nyt siinä uraa sitten.

”Suunnitelmallisuus ei ole suurin vahvuuteni. Yritän varmistaa, etten jumiudu kaivamaan yhtä ojaa liian pitkäksi aikaa. Olen kiinnostunut monista asioista ja haluan tehdä monenlaisia juttuja. Sen vuoksi en ole koskaan keskittynyt pitkään vain yhteen asiaan. Aina välillä mieleeni pulpahtaa, että tuotakin olisi kiva tehdä.”

”Kenenkään langat eivät ole täysin omissa käsissä. Se, mitä kaikkea päätyy elämässään tekemään, on paljon kiinni sattumanvaraisista kohtaamisista. Mulla on ollut onni päästä mukaan juttuihin, joihin joku on vain tajunnut minua pyytää. Keskellä tätä sekamelskaa olen toisinaan tosi onnellinen ja intoa täynnä."

Akimof huomauttaa, että mahdollisuuksista puhuessa on otettava huomioon aluepoliittinen näkökulma. Kaikkialla ei ole yhtä paljon lankoja, joihin tarttua.

”Etelä-Suomessa on paljon pöhinää ja ihmisiä. Höljäkän kylällä niitä on vähemmän. Siellä onnekkaita sattumia ei voi tulla kohdalle yhtä usein.”

Työidentiteetin kannattaa antaa joustaa

Musiikin tekemiseen liittyy usein paloa ja rakkautta lajiin. Sellaisten tunteiden pyörteissä voi tuntua vaikealta edes ajatella muiden töiden tekemistä. Intohimoala ja tulonhankkimisen realiteetit eivät aina kohtaa, ja moni musiikin tekijä kipuilee erilaisten työpolkujen ja elannon ansaitsemisen kanssa.

Lindgren sanoo, että on huono neuvomaan ketään.

”Jokainen musiikin parissa työskennellyt tietää, ettei sille alalle lähdetä rahanteon motiivilla, vaan kyseessä on suuri intohimo. Näen elämän yhdistelmänä omien intohimon kohteiden löytämistä ja toimeentulon hankkimista.”

”On hyvä tiedostaa, että ihmisellä voi olla erilaisia taitoja ja kiinnostuksen kohteita, ja että asioilla voi olla oma kaarensa. Muusikolle saattaa koittaa aika miettiä, minkä oven seuraavaksi avaisi. Toisaalta on ihmisiä, jotka satsaavat kaikkensa vaikkapa yhteen instrumenttiin. Se vaatii monomaanista suhtautumista, joka ei jätä aikaa varasuunnitelmille”, Lindgren pohtii.

Liisa Akimof huomauttaa, että aikoinaan ammatteihin ja uriin ei suhtauduttu yhtä kankeasti kuin nykyisin. Sellaisessa identiteetin joustavuudessa voisi olla nykyihmisellä opittavaa.

”Entisaikaan kalastettiin, kaivettiin ojia ja viljeltiin, hoidettiin eläimiä ja heitettiin kylällä saarnashow. Islannissa näyttää olevan vieläkin selvää, että ihmisellä voi olla monia ammatteja. Siellä voi olla samaan aikaan mikrobiologi ja eräopas. Se on minusta kiva ajatus.”

”Ihminen on myös oppivainen otus. Ei pitäisi ajatella, että jokin työ on toista hienompi", Akimof kannustaa.

Lindgren huomauttaa, että muu elämä ei vie taiteelta mitään pois.

”Musiikin tekijä on aina tarkkailija, joka katselee ympäröivää maailmaa ja yrittää löytää siitä tolkkua. Kaikki muu tekeminen tukee ja innoittaa musiikin tekemistä ja ruokkii luovuutta”, hän painottaa.