24.04.2019 Teksti: Henna Hietamäki. Kuvat: AJ Savolainen

Color Dolor -yhtyeen Love-albumi venyttää popin rajoja. Teosto-palkinnon voittaneella levyllä pohditaan romantiikan sijaan rakkautta itseä, läheisiä ja ympäristöä kohtaan. Riisutut ja välittömät sovitukset syntyivät, kun duo päätti keskittyä olennaiseen.

Stina Koistinen ja Nicolas ”Leissi” Rehn ovat silmin nähden onnellisia ja hieman hämmästyneitä. Se on ymmärrettävää, sillä he ovat juuri saaneet tiedon, että heidän muodostamansa Color Dolor -yhtye on voittanut Teosto-palkinnon viime vuonna julkaistusta albumistaan nimeltä Love.

”Kun sain onnittelupuhelun, rupesin kirkumaan. Teoston edustajaa nauratti, kun en pystynyt lopettamaan huutamista”, Koistinen kertoo.

Teosto-palkinto on Pohjoismaiden suurin musiikkipalkinto ja verrattavissa esimerkiksi kirjallisuuden Finlandia-palkintoon.

”Onhan tämä aivan huikea juttu. Olen ollut tosi typertynyt ja onnellinen”, Koistinen kertoo.

Rehn kertoo olevansa yleensä hyvin kriittinen omaan tekemiseensä ja miettivänsä aina, mitä voisi tehdä paremmin.

”Kun sitten tulee tällainen tunnustus, se tukee paljon omaa uskoa löytämäänsä suuntaan”, Rehn toteaa.

Kohti omaa ilmaisua

Koistisen ja Rehnin polut kohtasivat Pop & Jazz Konservatoriossa kymmenisen vuotta sitten. Koistinen opiskeli laulua, Rehn kitaran soittoa.

Konservatorion jälkeen Rehn opiskeli vielä muusikon ammattikorkeakoulututkinnon. Koistinen on opiskellut Tampereen ammattikorkeakoulussa teatterimusiikkia ja Göteborgin yliopistossa improvisaatiota.

”Nautin paljon musiikin opinnoista ja teoriapohjan tunteminen auttaa työskentelyssä. Parhaita puolia on kuitenkin ollut se, että on tutustunut mahtaviin tyyppeihin, joiden kanssa on voinut tehdä yhteistyötä”, Koistinen kertoo.

Myös Color Dolor syntyi opiskelijakavereiden porukassa.

”Halusimme tehdä kaikenlaista erikoisempaa ja vähän kapinoida sitä koulutusta vastaan, astua pois raameista”, Rehn kertoo.

Color Dolorin ensimmäinen olomuoto syntyi vuonna 2011 Koistisen aloitteesta. Rehnin lisäksi bändiin otettiin rumpali ja trumpetisti, joka soitti myös syntetisaattoreita. Tällä porukalla julkaistiin ensimmäinen levy, jonka jälkeen miehistössä tapahtui vaihdoksia.

”Toista levyä tehdessä bändissä oli monta biisintekijää ja ulkopuolinen tuottaja. Siinä oli aika monta lusikkaa samassa sopassa. Levyssä oli paljon hyvää, mutta tekoprosessi oli raskas ja hajanainen”, Koistinen kertoo.

Kokemuksesta viisastuneena Koistinen ja Rehn päättivät tehdä seuraavan levyn uudella lähestymistavalla.

Ystävyyden voima

Sekavan levyntekoprosessin jälkeen tuntui luonnolliselta, että ystävykset keskittyisivät tekemään uusia kappaleita rauhassa kahdestaan.

Vuonna 2017 Koistinen ja Rehn leiriytyivät useaan otteeseen Koistisen perheen mökille äänityslaitteiden kanssa.

”Toin mökille demoja mahdollisista biiseistä. Niistä muodostui yhdessä työstäessä ihan erilaisia”, Rehn kertoo.

Alkuperäisistä versioista päädyttiin riisumaan kaikki ylimääräinen ja sovitukset kulkivat minimaalisempaan muotoon. Kaksikko kertoo etsineensä kappaleiden ydintä ja yrittäneensä keskittyä olennaiseen.

Levynteko mökillä kahdestaan oli rentoa ja nautinnollista.

”Soitimme, saunoimme ja söimme. Monet lauluraidat ovat syntyneet niin, että Stina on maannut sohvalla viiniä juoden ja olen antanut mikin hänelle spontaanisti käteen. Niistä on syntynyt luonnollisia, vapautuneita ottoja. Sellaista tunnelmaa on vaikea tehdä väkisin”, Rehn kertoo.

Levyn teema on rakkaus, mutta tekstien pääpaino on kaikessa muussa kuin romanttisessa intohimossa. Color Dolor pohtii, miten voisimme olla rakastavia ja lempeitä itsellemme, toisillemme ja ympäristöllemme.

”Pop-musiikissa lauletaan todella paljon romanttisesta rakkaudesta. Siis todella paljon”, Koistinen toteaa.

”Se on ihan ymmärrettävää, mutta toivoisin, että voitaisiin keskittyä myös toisiin asioihin. Elämässä ja maailmassa on kuitenkin niin paljon muutakin kaunista. Levyn teksteissä ylistetään esimerkiksi ystävyyttä ja sen voimaa”, Koistinen kertoo.

Pitkä ystävyys ja keskinäinen luottamus on mahdollistanut myös Koistinen ja Rehnin läheisen työskentelyn. Sävellysten lisäksi myös lyriikoita on kirjoitettu kahdestaan.

”Tuntuu todella henkilökohtaiselta antaa omia ajatuksiaan toisen työstettäväksi, mutta yhteistyöllä ne ovat hioutuneet paremmiksi”, Koistinen kertoo.

Kaivattua tukea

Ulkopuoliset tunnustukset eivät ole olleet Color Dolorille itsestäänselvyys.

”Täytyy tunnustaa, että olin levyn ilmestyttyä harmissani, sillä olimme tehneet mielestäni hienon levyn, mutta sitä ei noteerattu mediassa juuri lainkaan. Suomessa on aika pieni indie-musiikin skene ja vain rajatusti paikkoja huomiolle”, Koistinen kertoo.

Tästäkin syystä levyn saama tunnustus tuntuu nyt erityisen hyvältä.

Koistinen ja Rehn eivät ole tehneet Color Doloria kaupallisista lähtökohdista ja monesti musiikin parissa työskentely on syönyt enemmän rahaa kuin tuottanut.

20 000 euron suuruinen Teosto-palkinto tarjoaakin kaksikolle kaivattua taloudellista tukea musiikin parissa työskentelyyn. Koistinen kertoo, että haaveissa olisi esimerkiksi uusi työtila, jossa ei olisi sisäilmaongelmia. Haave kuulostaa kohtuulliselta.

Color Dolorin lisäksi molemmilla on myös toisia projekteja. Koistinen vaikuttaa Frank Frank Frank -yhtyeessä ja on julkaisemassa EP:n yhteistyössä Astrid Swanin ja kanadalaisen viulistin Owen Palletin kanssa. Myös oma soololevy on tekeillä: luvassa on kuulemma suomen kielistä pianomusiikkia.

Rehn työskentelee esitystaiteen parissa äänisuunnittelijana ja esiintyjänä ja kuuluu muun muassa Yonan ja Jesse Markinin bändeihin.

Mutta aikaa aiotaan varata myös uuden Color Dolor -albumin tekemiseen.

”Tuntuu, että olemme löytäneet jotain hyvää, mitä pitkää tutkia lisää”, Rehn toteaa.

Kuuntele Love-albumi Spotifyssa

Tutustu Teosto-palkittuihin edellisiltä vuosilta

Teosto-palkinto on yksi Pohjoismaiden suurimmista taidepalkinnoista, joka jaetaan vuosittain yhdelle tai useammalle kotimaiselle musiikkiteokselle. Teosto on jakanut tunnustuspalkintoa vuodesta 2003 lähtien edistääkseen kotimaista luovaa säveltaidetta.