Managerit tulevaisuuden ammatissa

Artistimanageri on erikoinen ammatti. Se on työ, joka vaatii lujaa ammattitaitoa mutta jota ei voi opetella etukäteen.

Se on työ, joka vaatii asioiden kokonaisvaltaista hallintaa, mutta jossa palapelin palaset muuttuvat jatkuvasti. Se on työ, joka näyttää ulospäin starojen kanssa bailaamiselta, mutta joka on todellisuudessa hotelleissa, takseissa ja keikkapaikoilla istumista ja säätämistä. Ja ennen kaikkea se on työ, jossa jokainen päivä on vähän stressaava, mutta silti palkitseva.

Muun muassa Michael Monroeta ja Von Hertzen Brothers’ia manageroiva Virpi Immonen kutsuu manageria isoksi rattaaksi koneiston keskellä. Jos ratas ei pyöri, silloin muukaan koneisto ei pyöri.

”Oikeastaan kaikki, mitä artistin ympärillä tapahtuu, kulkee meidän käsien kautta. Haemme yhteistyökumppanit, neuvottelemme sopimukset, aikataulutamme ja budjetoimme. Mietimme promo- ja markkinointisuunnitelmat agenttien kanssa, mietimme kiertuesuunnitelmat ja niiden markkinoinnit ja tiedotukset. Ylipäätään pidämme huolta siitä, että kaikki ovat kartalla kaikesta. Lisäksi täytyy olla ajan hermolla ja benchmarkata asioita myös maailmalta. Ja pitää osata olla digimurroksen aallonharjalla”, Immonen luettelee.

Kasmirin ja HeavyWeight Djs:n asioita hoitava Jussi Hautala korostaa, että nykyisin managerilta vaaditaan myös aiempaa enemmän luovuutta.

”Artistien tulot eivät enää tule vain levymyynnistä ja keikoista, vaan niiden oheen pitää keksiä uusia ratkaisuja. Meidän rooli on löytää niitä. Samalla pitää pyörittää artistin brändiä ja toisinaan myös artistin yhtiötä”, Hautala sanoo.

Kaksi reittiä manageriksi

Immonen ja Hautala päätyivät managereiksi eri reittejä. Immonen paiski pitkään töitä studiossa, levy-yhtiössä, kustannusyhtiössä, merchandise-firmassa ja ohjelmatoimistossa, kunnes tajusi eräänä päivänä tekevänsä kaikkia niitä hommia, joita managerikin tekee.

”Ennen sitä päivää en ollut edes ajatellut, että voisin olla manageri. Sitten kun Hanoi Rocks pyysi minua managerikseen, päädyin alalle vahingossa. Hanoin ohella aloin tekemään kaikkia managerointiin liittyviä osa-alueita omassa firmassani. Sitä kautta opin tähän työhön”, Immonen sanoo.

Hautala eroaa Immosesta siitä, että hän nimenomaan halusi manageriksi.

”Se lähti siitä, kun Kasmir oli tekemässä bändinsä kanssa ensimmäistä levytyssopimustaan yli 10 vuotta sitten. Soitin jonkin aikaa samoissa bändeissä, kunnes tajusin, etteivät omat lahjani ehkä ihan riitä muusikon hommiin. Silloin rupesin hoitamaan Kasmirin bändijuttuja yhteistyössä levy-yhtiön kanssa. Pian sen jälkeen tajusin, että haluan manageriksi”, Hautala sanoo.

Päätöksen tehtyään Hautala hakeutui lontoolaiseen Buckinghamshiren yliopistoon ja opiskeli siellä bachelor-tutkinnon music managementista. Sivuaineena oli artist development, mikä vastaa levy-yhtiön A&R- tai managerinpestiä.

”Eli tavallaan mä kävin yliopistossa kolme vuotta valmistavaa managerinkoulutusta. Mutta vaikka siellä käsiteltiin kaikki perusasiat, varsinainen oppi tuli opettajina toimivilta ison luokan managereilta ja levy-yhtiöiden sediltä ja tädeiltä”, Hautala tarkentaa.

Immonen ei väheksy koulutusta, mutta korostaa, että managerinhommissa ratkaisevinta on elämänkoulu.

”Koulussa voi oppia lakisääteisiä asioita, organisaatioita ja bisneksen lainalaisuuksia, mutta itse työtä ei voi oppia muuten kuin tekemällä. Ja se on ehkä suurin syy siihen, miksi meillä on tälläkin hetkellä aika vähän managereita Suomessa”, Immonen sanoo.

Tulevaisuuden ammatti

Viime vuosina managerin rooli on Suomessa korostunut. Tähän on vaikuttanut paitsi suomalaisen musiikkiviennin kasvu ja ammattimaistuminen, myös se, että artistit ovat alkaneet perustaa omia yrityksiä, joiden kautta he hallinnoivat oikeuksiaan. Tähän he tarvitsevat managerin apua.

Ennen vanhaan manageria tarvittiin pääasiassa maailmanvalloitukseen. Nykyisin heitä kaivataan kasvavassa määrin myös kotimaan markkinoille.

”Kasmirin kanssa me tehdään toistaiseksi tätä juttua suomeksi ja Suomeen. Roolini on kuitenkin erilainen eri asiakkaille. Esimerkiksi Axl’ille hoidan pelkät musiikkiin liittyvät asiat, HeavyWeighteille sopimusasiat ympäri maailmaa ja Kasmirille kotimaisen paketin”, Hautala sanoo.

Kesällä Hautala kiersi Kasmirin kanssa melkein kaikki keikat, koska halusi nähdä, mitä niillä tapahtuu.

”Managerin on tärkeä tietää, millainen porukka artistia fanittaa. Esimerkiksi Pori Jazzeilla teltta oli tupaten täynnä ja yleisödemografia oli erilainen kuin Kasmirin normikeikoilla”, Hautala sanoo.

Immosen mukaan Suomeen ja ulkomaille suuntautuvan manageroinnin suurin ero liittyy mittasuhteisiin. On eri juttu hoitaa asioita Suomessa kuin koordinoida niitä 27 eri maan agentin, pr-tiimin, levy-yhtiön ja mediaväen kanssa. Ulkomailla kilpailu on myös kovempaa ja esimerkiksi albumin julkaisuun liittyvät asiat pitää olla sovittuina jo puoli vuotta ennen h-hetkeä. Tähän päälle tulevat kielimuurit ja aikavyöhyke-erot.

Parhaillaan Virpi Immonen viimeistelee Michael Monroen lokakuussa alkavaa Euroopan kiertuetta. Siihen sisältyy tiedotuksen, markkinoimisen ja promoamisen lisäksi paljon muutakin säätöä.

”Tänään pitäisi vielä ehtiä hoitamaan bussitarjoukset. Lennot saatiin sentään jo lyötyä lukkoon. Monroen jengissä ihmiset tulevat viidestä eri maasta, mikä tuo oman lisähaasteensa. Lisäksi säädetään sosiaaliturvalomakkeita, joita tarvitaan esimerkiksi Ranskaan ja Italiaan, ja hoidetaan jenkkijäsenille työluvat Britteihin”, Immonen listaa.

Kuulostaa uuvuttavalta – ja sitä se toisinaan myös on. Silti Immonen ja Hautala vakuuttavat, etteivät haluaisi tehdä mitään muuta työtä.

”Jos on ollut tosi raskas päivä, olen monesti miettinyt toimistolta himaan kulkiessani, että olisiko siistiä olla töissä vaikka vaatekaupassa, vakuutusyhtiössä tai tarjoilijana”, Immonen paljastaa.

”Mutta sitten kun olen päässyt himaan asti, mulla on usein erittäin ok fiilis siitä, mitä mä teen.”