Mediajättien kanssa neuvottelu vaatii sinnikkyyttä, istumalihaksia ja sopivasti hulluutta
Kun suomalainen musiikki soi Spotifyssa, Apple Musicissa, YouTubessa, Instagramissa tai TikTokissa, musiikin säveltäjä, sanoittaja, sovittaja ja kustantaja saavat tekemästään työstä korvausta – kuten kuuluukin. Mutta mitä on pitänyt tehdä, jotta niin oikeasti tapahtuu? Millaista on neuvotella tekijänoikeuskorvauksista alustajättien kanssa? Teoston lisensointijohtaja Markus Kaarto avaa sopimusten taustoja ja neuvottelujen todellisuutta.
Marraskuussa 2017 Teoston lisensointijohtaja Markus Kaarto heräsi puhelimen pirinään. Aamutokkura karisi silmistä nopeasti, kun puhelun toisessa päässä toimittaja kysyi kommenttia päivän polttavaan uutiseen: ”Onko totta, että Teosto on estänyt musiikin käytön YouTubessa?”
Oli totta, että suomalainen musiikki oli poistettu hetkellisesti YouTubesta. Ei kuitenkaan ollut totta, että Teosto olisi ollut tempauksen takana.
”Me emme halua estää musiikin käyttöä. Sen kertoo jo Teoston slogan: ’Musiikki on voima – annetaan sen soida’”, Kaarto toteaa.
Päätöksen suomalaisen musiikin poistosta oli tehnyt YouTube, mutta valtaosan kritiikistä sai Teosto. Onneksi myös tukijoita löytyi edunvalvontatyölle.
Tasan eivät mene nallekarkit – eivätkä myöskään tieto ja valta
Teoston ja YouTuben välinen sopimus musiikin käytön korvauksesta valmistui lopulta alkuvuodesta 2018. Episodi oli kuitenkin hyvä osoitus siitä, miten mediajättien kanssa neuvotellessa valta-asetelma vaikeuttaa jopa sellaisista korvauksista sopimista, joille on selkeä juridinen perusta.
”YouTube on tietenkin vain yksi esimerkki, eikä meillä ole tarvetta nostaa sitä tikunnokkaan jotenkin huonona tai pahansuopana toimijana. YouTube sentään haluaa noudattaa tekijänoikeuksiin liittyviä sopimuksia”, Kaarto sanoo.
Edellinen sopimus YouTuben kanssa on tätä artikkelia kirjoittaessa ehtinyt vanhentua, ja uutta neuvotellaan – mutta nyt neuvottelijana ei olekaan Teosto, vaan Polaris Hub.
Polaris Hub on vuonna 2019 perustettu yhteenliittymä, jonka omistajina ovat Teoston lisäksi tanskalainen Koda ja norjalainen Tono.
Tarkoituksena on, että kolmen maan yhteenliittymällä on paremmat valmiudet neuvotella esimerkiksi YouTuben, Spotifyn, Applen, TikTokin sekä Facebookin ja Instagramin omistavan Metan kanssa. Kaarto istuu edelleen Polariksen lisensointikomiteassa, vaikkei varsinaisesti neuvotteluihin itse enää osallistukaan.
Asetelma ei pohjoismaisesta yhteistyöstä huolimatta ole täysin tasavahva, sillä alustajäteillä on edelleen tietoylivoima. Ne pystyvät laskemaan mahdollisten sopimusmuutosten vaikutukset kustannuksiin prikulleen auki oman datansa avulla, kun taas tekijänoikeustoimijat joutuvat tyytymään valistuneisiin arvioihin.
”En tietenkään voi kommentoida yksittäisiä sopimuksia, mutta on tavanomaista, että suuret toimijat yrittävät saada sopimuksiin poikkeuksia ja yksityiskohtaisia pykäliä, jotka vaikuttavat maksettaviin korvauksiin. Olemme jo panostaneet paljon data-analytiikkaan, jotta pystymme arvioimaan vaikutuksia luotettavasti, ja nämä panostukset luultavasti vain kasvavat tulevaisuudessa”, Kaarto kertoo.
Jotkut sosiaalisen median toimijat eivät halua luovuttaa omaa dataansa vapaaehtoisesti lainkaan – vaikka yhteishallintalaissa todetaan, että tekijänoikeustoimijoiden täytyy saada korvausten asianmukaiseen määrittelyyn tarvittavat tiedot.
”Jotkut tekijänoikeusjärjestöt ovat joutuneet käynnistämään juridisia prosesseja, ennen kuin tietyt toimijat ovat suostuneet toimimaan lain määrittämällä tavalla. Me emme ole vielä joutuneet turvautumaan oikeustoimiin, mutta olemme luonnollisesti valmistautuneet myös sellaiseen, jos tarvetta ilmenisi.”
Kun sopimus saadaan valmiiksi, alkaa uudelleenneuvottelu
Kun sopimus lopulta syntyy, allekirjoituksissa on tuskin ehtinyt muste kuivua, kun sopimusta aletaan neuvotella uusiksi. Tekijänoikeuskorvauksista tehtävät sopimukset ovat voimassa useimmiten vain pari vuotta. Lyhyeltä kuulostavalle kestolle on hyvät perusteet.
”Yksi alustajättien kanssa neuvottelemisen vaikeuksista on se, että erilaiset palvelut kehittyvät jatkuvasti, ja niihin tulee uusia toiminnallisuuksia. Näiden käyttötarkoitusten lisensointi on etukäteen lähes mahdotonta. Silti olisi musiikin tekijöiden kannalta reilua, että niissä käytettävästä musiikista maksettaisiin riittäviä korvauksia”, Kaarto kuvaa problematiikkaa.
Monella toimijalla on valitettavasti tapana vähätellä musiikin merkitystä palveluiden käytön kannalta. Käyttäjille päin palveluita saatetaan jopa markkinoida musiikilla, mutta kun on aika neuvotella korvauksista, kelkka kääntyy.
”Tämä korostuu etenkin video- ja somepalveluiden kanssa neuvotellessa. On vähintäänkin erikoista, miten korvauksista neuvotellessa musiikilla ei enää muka olekaan arvoa, vaikka sen merkitys on sekä ennen neuvotteluja että neuvottelujen jälkeen luultavasti kaikille osapuolille itsestään selvä.”
Musiikin merkitys on sopimuksen arvonmuodostuksen kannalta tärkeä kiistan kohde. Online-palveluiden osalta sopimuksissa neuvotellaan monista eri asioista.
”Sopimuksissa määritellään rojalti, eli se osuus palveluntarjoajan liikevaihdosta, joka kuuluu tekijänoikeuksien omistajille. Rojalti on useimmiten prosenttiosuus, mutta määritämme myös minimikorvaustason, joka maksetaan joka tapauksessa”, Kaarto selventää.
Minimikorvaukset voivat vaihdella käyttäjittäin ja tuotteittain, ja lisäksi useimmiten sopimuksiin määritetään takuukorvaus, eli summa, joka maksetaan vähintään oikeudenomistajille joka tapauksessa liikevaihdon suuruudesta riippumatta.
”Korvauksen suuruuden lisäksi neuvottelemme korvausten tuloutusajasta, eli siitä miten nopeasti saamme rahat niille, joille ne kuuluvat – sekä raportoinnista, jotta kerätyt korvaukset saadaan tilitettyä oikeille tahoille.”
Kun sopimukseen on päästy, pääosin tilitys ja raportointi sujuvat hyvässä yhteisymmärryksessä – ainakin länsimaisten toimijoiden osalta.
Joskus käy niin, että uutta sopimusta ei saada valmiiksi ennen kuin vanha päättyy. Tällöin on tavanomaista, että vanhaa sopimusta jatketaan. Tämä voi olla oikeudenomistajien kannalta joko hankala tai jopa hyvä asia.
”Me emme halua uusia sopimusta vain sopimuksen uusimisen vuoksi, vaan haluamme että oikeudenomistajien korvaukset seuraavat vaikkapa inflaation tai palveluiden hinnankorotusten trendiä. Etenkin näinä aikoina on reilua, että myös tekijöiden korvaukset kasvavat, kun kaikki tuntuu kallistuvan”, Kaarto toteaa.
Neuvotteluihin luvassa lisää muskelia
Myös vuonna 2024 on luvassa tiukkoja neuvotteluja, mutta onneksi niihin saadaan lisää voimaa rekrytointien muodossa.
”Polariksella aloittaa uusi data-analyytikko Lontoossa sekä uusi lakiasianhenkilö Tukholmassa. Näiden rekrytointien myötä saamme kaivattua lisätukea sekä juridiseen puoleen että datamassojen perkaamiseen”, Kaarto sanoo.
Hänen toiveensa on edelleen, että suomalainen musiikki voisi soida myös kansainvälisissä verkkopalveluissa.
”Toivon mukaan pääsemme yhteisymmärrykseen oikeudenmukaisesta korvaustasosta kaikkien toimijoiden kanssa – mielellään ilman käyttäjien kannalta harmillisia alasvetoja saati oikeustoimia. Oikeudenomistajien kuuluu kuitenkin saada oma osansa ja reilu korvaus tekemästään työstä.”
Polaris Hub on Teoston, Norjan tekijänoikeusjärjestö Tonon sekä Tanskan Kodan yhteisyritys. Hub-yhteenliittymän taustalla on vuonna 2014 annettu EU:n direktiivi ja myöhemmin voimaan tullut yhteishallinnointilaki, jonka tavoite on yksinkertaistaa internetissä toimivien yritysten musiikin lisensointia Euroopassa.
Polaris Hub on neuvotellut sopimukset muun muassa Metan (Facebook & Instagram), Applen, Spotifyn, Youtuben, SoundCloudin ja TikTokin kanssa. Yhteenliittymän toimitusjohtajana toimii norjalainen Erik Brataas.
