Miltä näyttää konserttivuosi – paluuta juurille ja uusia innovaatioita?

”Festivaalien peruminen alkoi Oulun musiikkijuhlista, joka vedettiin keskeltä poikki”, Finland Festivalsin toiminnanjohtaja Kai Amberla muistelee. “Sitten alkoi siirtämiset, esimerkiksi April Jazz pidettiin verkossa.”

Konserttielämä kamppaili vuonna 2020 rajoitusten ja lupien välillä. Yksittäisille keikkamuusikoille peruutettu festivaalikesä merkitsi valtavia tappioita, joita on paikkailtu ylimääräisillä apurahahauilla pitkin vuotta.

Kaikki Finland Festivalsin jäsenjärjestöt näyttävät pysyneen pystyssä. Moni tapahtuma ehdittiin peruuttaa ajoissa ilman suuria tappioita, ja kaikki saivat erityistukien lisäksi pitää sekä valtion että kaupunkien myöntämät tuet.

“Kesällä rajoituksia myös höllennettiin. Tapahtumiin sai myydä lippuja vain 20-30 prosentin verran normaalista. Esimerkiksi Meidän Festivaali myi näillä ehdoilla konserttinsa loppuun, josta hatunnosto heille”, Amberla sanoo.

Moni sinfoniaorkesteri konsertoi tyhjille saleille verkkolähetyksinä, ja esimerkiksi Helsingin kaupunginorkesteri siirsi Kaija Saariahon odotetun kantaesityksen soittamalla sen tilalla hänen kamarimusiikkiaan. Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n toiminnanjohtaja Helena Värri kiittelee usean kunnan asennetta vaikeassa tilanteessa.

”Helsingissä päätettiin heti, että orkestereita ei lomauteta. Tampereella käytiin yt-neuvottelut, ja sen jälkeen lomautuksista luovuttiin”, Värri sanoo. Joissain paikoissa tilanne oli kuitenkin erittäin haastava. “Esimerkiksi Joensuussa lähdettiin lomauttamaan ja työvelvoitteen keskeyttämiseen säästösyihin vedoten. Kemissä keskusteltiin jopa orkesteritoiminnan lakkauttamisesta. ”

Poikkeusaikojen pitkä häntä

Syksyllä orkesterien toiminta jatkui korkeintaan puolikkaille saleille. Helsingin Musiikkitalossa vain neljäsosa katsomosta oli myynnissä. Ovilla tarjoiltiin käsidesiä, narikka oli kiinni, kasvomaski pakollinen, väliaikoja ei ollut. Harva uskalsi enää yskiä.

Kun virus sitten joskus julistetaan kuolleeksi, jotain siitä jäänee elämään niin normaali- kuin poikkeusoloja ajatellen. Tämä on tuskin viimeinen pandemia, joka panee pakan sekaisin.

Amberla pohtii, että järjestäjät joutuvat jatkossa miettimään hygieniakysymykset tarkemmin. Erityisesti klassisen musiikin yleisössä on paljon riskiryhmäläisiä.

“On mietittävä sisääntulo- ja poistumisväyliä sekä narikoita ja baaritiskejä, etteivät ne enää ruuhkaudu.”

Värri ounastelee, että orkesterien kiertueet suuntautuvat jatkossa lähialueille. Kotimaahan tai kotikaupunkiin. Ulkomaan kiertueita harkitaan tarkemmin. Väliaikojen tarpeellisuutta on mietittävä, vaikka sosiaalisuus on tähän saakka ollut monelle kuulijalle jopa tärkein osa konserttia.

“Nyt, kun konsertteja on pidetty ilman väliaikaa, on tullut myös myönteistä palautetta. Toisaalta kuppiloiden omistajillehan väliajat ovat elinehto”, Värri sanoo.

Tulevia tapahtumia odotetaan innolla

Kuluvan vuoden 2021 kohokohtia Värri ja Amberla ennakoivat kulttuurin etujärjestöjen edustajina varovaisesti. Pandemiakin on kaikkea muuta kuin ohi. Silti kumpikin odottaa tulevia tapahtumia innolla.

“Odotan orkesterien yhteistyökonsertteja, esimerkiksi Klaus Mäkelä johtaa Tapiola Sinfoniettaa ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesteria Beethovenin Yhdeksännessä”, Värri sanoo.

“Toivottavasti myös Kuopion kaupunginorkesterin ja Oulu Sinfonian viime vuonna peruuntunut Kevätuhri toteutuu nyt syksyllä. Malin Broman tuo uusia teoksia Keski-Pohjanmaan kamariorkesteriin, ja Lapin Kamariorkesterikin saa soittaa elävälle yleisölle.”

Kokkolassa kuultavia uutuuksia ovat esimerkiksi Carin Malmlöf-Forsslingin Release ja Britta Byströmin Im Freien sekä Jussi Lampelan Jousikvartetto nro 1. Lapin kamariorkesterin ohjelmassa on lukuisia klassikkoteosten kamarisovitusten kantaesityksiä, ja Kalevi Ahon uusi käyrätorvikvintetto kuullaan vappukonsertissa.

Värri uskoo, että pakon sanelemat ohjelmamuutokset näkyvät tulevaisuudessa monipuolisuutena.

“On ollut aikaa tutkia ohjelmistoja, ja kamarimusiikin soittaminen on varmasti tehnyt orkesterimuusikoille hyvää. Vaikka elävä musiikki on kaiken lähtökohta, digitaaliset innovaatiot jalostuvat osaksi toimintaa.”

Tapaamisia ja elämyksiä konserteissa

Amberla ennakoi teknologian tulevan yhä voimakkaammin osaksi kulttuuria. Esimerkkinä hän mainitsee Helsingin juhlaviikkojen viime kesänä kehittämän Taidelahjat-sovelluksen, josta voi tilata henkilökohtaisen esityksen kotipihalleen itselleen tai lahjaksi.

“Juhlaviikot jakoi lähes 300 taidelahjaa 20 taitelijan voimin yhden viikonlopun aikana, ja antoi samalla, avoimella koodilla toimivan sovelluksen ilmaiseksi kaikkien halukkaiden käyttöön. Ainakin Reykjavik Art Festival on jo toteuttanut samanlaisen kampanjan ja lisää on varmasti vielä tulossa.”

Amberla ennakoi sekä paluuta juurille että rohkeita uudistuksia.

“Uskon, että pienimuotoiset konsertit, kuten kamarimusiikki alkuperäisessä ideassaan pienessä tilassa pienelle yleisölle, pysyvät muodissa vielä pitkään pandemian jälkeen. Luulen silti, että palaamme 80-prosenttisesti vanhaan, mutta 20 prosenttia on uutta. Verkko ei voi korvata yhteisöllisyyttä. Rakastumiset, tapaamiset ja sattumat kuuluvat festivaaleille, ja klassinen musiikkihan on parhaimmillaan akustisessa tilassa, paikan päällä.”

“Historiasta tiedetään, että poikkeusaikana tulee ideoita”, Amberla sanoo. “Etenkin nuorille pitäisi antaa nyt vapauksia kokeilla uutta. Seuraan kiinnostuneena myös, mitä Piilaaksossa kehitellään, ja mitä vaikkapa ikinuori Esa-Pekka Salonen keksii, nyt kun hän aloittaa San Franciscon sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana. Näissä asioissahan festarit voivat olla joustavia.”