Minna Koivisto – tuottaja osana luovaa tiimiä
Minna Koivistoa voi hyvällä syyllä kuvailla musiikin monitoiminaiseksi. Hän soittaa Robinin bändissä bassoa ja vastaa musiikin sovituksista keikoilla. Rumpuja hän soittaa toisessa bändissä, mutta tekee myös house-musiikkia tuottajaduossa KOI. ”Tuottaminen ja biisinkirjoitus ovat intohimoni, ja oma ura artistina unelmani.”
Muutama vuosi sitten Robin oli 13-vuotias nouseva tähti, ja hänelle haluttiin tuoreista kyvyistä koostuva taustabändi. Sopivia soittajia haettiin muun muassa Sibelius-lukiosta, missä Minna Koivisto (s.1993) tuolloin opiskeli abivuottaan.
”Minusta tuli bändin basisti, enkä olisi arvannut, että soitan Robinin bändissä edelleen. On ollut hienoa nähdä, kuinka hän on kasvanut artistina ja ihmisenä näiden vuosien aikana. Basistin työn lisäksi teen Robinin keikkojen sovitukset eli olen musical director.”
Koivisto toteaa Robinin olevan valovoimainen ja pystyvän ottamaan haltuun mitä vain.
”Uskon Robiniin artistina. Meillä on ollut siistiä yhdessä! Olen saanut myös mahdollisuuksia tavata ihmisiä, joita en muuten olisi päässyt tapaamaan”, Koivisto sanoo.
Hän arvioi käyttäneensä saamansa mahdollisuudet hyvin ja tehneensä töitä saadakseen monipuolisesti kokemuksia alalta. Leipätyöstä puolet muodostuu livemusiikin esittämisestä ja sovittamisesta ja toinen puoli studiotyöstä.
”Tavoitteeni on lisätä studiota ja vähentää liveä. Tuottaminen ja biisinkirjoitus ovat intohimoni, ja oma ura artistina unelmani. Nyt teen arkipäivät studiohommia ja viikonloput häärin keikoilla. En ajattele olevani basisti. Soitan musiikkia, en bassoa. Ensimmäinen instrumenttini olikin piano ja nykyään soitan basson ja rumpujen lisäksi paljon kosketinsoittimia.”
Verkosto tuo työtä
Sibelius-lukio oli jo sinänsä hyvä paikka verkostoitua oman ikäpolven suomalaisten musiikintekijöiden kanssa. Robin-yhteistyö toi mukanaan lisää verkostoja.
”Aloin soittaa bassoa tosissani lukiossa ja siellä syntyi myös ajatus muusikon ammatista. Samaan aikaan Sibelius-lukiossa olivat esimerkiksi Sanni, Tiisun pojat ja Vilma Alina, joka tuli myöhemmin Robinin kosketinsoittajaksi minun kauttani. Vilma aloitti puolestaan oman uransa laulaja-lauluntekijänä ja halusi minut soittamaan bändiinsä. Nykyään olen myös musical director hänen live-keikoillaan. Lisäksi Tiisun Antin ja Henkan kanssa meillä on Beetlehem-bändi, jossa soitan rumpuja.”
Kaiku Entertainment kustantaa Vilmaa ja Pekka Ruuska valmensi häntä.
”Sitä kautta tapasin Pekan, ja hän tarjosi minulle heti kustannussopimusta. Kaiulla tapasin pari vuotta sitten myös tuottaja Tido Nguyenin, jonka kanssa muodostamme nykyään KOI-yhtyeen. Näin se pyörä lähtee pyörimään, kun ensin saa yhden ison duunin”, Koivisto kertoo.
Voisi sanoa, että hän on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
”Välillä kärsin huijarisyndroomasta. Ajattelen, että minulla on ollut vain hyvä tuuri, ja kohta kaikki huomaavat, etten osaakaan mitään. Tiedän kuitenkin, että verkosto ei yksin riitä, vaan sitä pitää aktiivisesti käyttää. Kun tapaan kiinnostavan musiikintekijän, lähetän viestiä perään, että olen kiinnostunut kokeilemaan yhteistyötä. Kun teen oman osuuteni hyvin, minua pyydetään mukaan seuraavaankin juttuun.”
Oppia kokeneemmilta tuottajilta
Koivisto opiskeli musiikkia vähän aikaa, mutta opinnot eivät tuntuneet vastaavan työelämää.
”Olin jonkin aikaa Pop & Jazz Konservatoriossa ja Metropoliassa heti lukion jälkeen puolitoista vuotta. Töitä oli kuitenkin niin paljon, että koulu tuntui rasitteelta. Olin myös todella nuori, enkä antanut koululle mahdollisuutta. Koulussa keskityttiin bändimusiikin tekemiseen ja tuottamiseen, eikä siitä ollut apua elektronisen musiikin tuottamisessa. Tuntui, että koulussa oltiin vielä 1980-luvulla. Tuottamisen opetus oli pääosin äänittämistä ja miksaamista. Mikään koulu ei ole opettanut minulle yhtä paljon kuin itse työn tekeminen.”
Hän sanoo oppineensa tuottamisesta eniten toisilta, kokeneemmilta tuottajilta.
”Kisälli–mestari-tyylillä olen oppinut yhteistyössä erityisesti Tidon, Jurekin ja Jonas Olssonin kanssa. Tuottajan pitää hallita tietysti tekniikka.”
”Biisinkirjoitussessioissa tuottajan duuni on kuitenkin ennen muuta pitää homma koossa. Siinä on oltava sosiaalista silmää ja pitää kyetä lukemaan ihmisiä ja fiiliksiä. Muuten ihmiset sulkeutuvat.”
”Tuottajan ei tarvitse kuitenkaan itse olla ekstrovertti tai viedä paljon tilaa. Elektronista musiikkia tehtäessä tuottajan työ on hyvin luovaa, ja hän on tasa-arvoinen musiikintekijä muiden kanssa. Tämä näkyy myös osuuksissa eli ne pannaan yleensä tasan. Olen tuottanut musiikkia hyvin erilaisille artisteille, mutta perusasiat ovat samanlaisia aina”, Koivisto toteaa.
Tuottajaduo KOI uudistaa housea
Koivisto muodostaa Tido Nguyenin kanssa tuottajaduon KOI, joka tekee elektronista tanssimusiikkia, pääasiassa housemusiikkia.
”Meillä on Tidon kanssa niin monta yhteistä kiinnostuksen kohdetta, että mietimme pitkään, mitä haluaisimme yhdessä tehdä. Suomessa tehdään vain vähän housea, vaikka on jo nähtävissä jonkinlainen uusi house-buumi.”
”Laajemminkin 1990-luvun ravemusa tekee paluuta, mutta uudistuneena. Otamme elementtejä housen kaanonista, mutta emme matki autenttista soundia. Rytmi, tanssittavuus ja toisaalta hyvä melodia ovat tärkeitä. Yhteistyömme pelaa hyvin. Tido yleensä aloittaa tekemällä biittiä, ja minä alan hakea sointuja”, Koivisto kertoo.
KOI:n kuulijakunta löytyy nyt läheltä.
”Tuomme marginaalimusan elementtejä valtavirtaan ja tarjoamme sitä klubeissa käyville, meidän ikäisille nuorille aikuisille. On hienoa, että Suomessa, erityisesti Helsingissä on hienoja klubeja ja tänne tuodaan maailmanluokan DJ:tä. Kansainvälinen urakin kiinnostaa, mutta ensin pitää tehdä täällä työt hyvin”, Koivisto toteaa.
