Mitä hittibiisillä tienaa?

Kirjoitin viime vuoden marraskuussa kotisivuilleni blogipostauksen, jossa kerroin, millaisia tilityksiä Spotify maksaa artisteille. Käytin esimerkkinä Levoton tyttö -kappalettani, jonka hiukan yli miljoonasta soitosta olin tuolloin kuitannut 2 337 euroa.

Kirjoitus herätti paljon huomiota, mutta aiheen käsittely jäi kuitenkin hiukan torsoksi. Spotify on vain yksi pieni oksa siinä risukossa, jota meidän laulaja-lauluntekijöiden elannoksi kutsutaan. Niinpä päätin riisua Levottoman tytön yltä loputkin hunnut: tässä kirjoituksessa kerron, mitä isolla radiohitillä tienaa, kun mukaan ynnätään myös tekijänoikeustulot sekä kappaleen myynnistä saadut rojaltit. Raporttini kattaa vuoden 2013.

Motiivini tähän omien tulojeni avaamiseen on halu lisätä tietoutta näistä asioista. Liikkeellä on paljon vääriä käsityksiä ja faktoina esitettyjä olettamuksia. Uskon avoimuuteen ja haluan tarjota julkiseen keskusteluun tietoa, josta yleensä vaietaan. Sitä paitsi meidän julkisuuden henkilöiden tulot ja verotiedot ruoditaan joka tapauksessa vuosittain mediassa. Toivottavasti tämä avaus tuo edes hiukan konkretiaa lehtijutuissa esiintyvien summien taakse.

Streaming

Levoton tyttö kuunneltiin streaming-palveluissa vuoden 2013 aikana kaikkiaan 1 253 640 kertaa. Streaming-palveluita on Spotifyn lisäksi muitakin, mutta Spotify on niin ylivoimainen ykkönen, että käytännössä streamingistä puhuttaessa voidaan puhua Spotifysta.

Yli miljoonan Spotify-soiton rikkominen on suomalaiselle artistille jo selkeä kisakonekiskaisu, joten Levottoman tytön n. 1,3 miljoonaa kuuntelua on oikein hyvä lukema. Viime vuoden kuunnelluin suomihitti Spotifyssa oli Sini Sabotagen Levikset repee, jota on tähän mennessä kuunneltu n. 4,2 miljoonaa kertaa. Tuota suurempiin lukemiin on Suomessa erittäin vaikea päästä.

Spotifyn tarjoaman datan mukaan Levottoman tytön terävin yksittäinen kuuntelupiikki osui viime vuoden huhtikuulle, jolloin kappale pyöräytettiin soimaan parhaimmillaan 18 089 kertaa vuorokaudessa. Suurin kuunteluvyöry tasoittui kesän aikana ja tällä hetkellä Levoton tyttö soi Spotifyssa 200-300 kertaa vuorokaudessa.

Näistä kuunteluista minulle tilitettiin vuonna 2013 levy-yhtiön maksamina rojalteina 3 098 euroa (summa sisältää koko vuoden tilitykset, alkuperäisen Spotify-kirjoitukseni 2 337 euroa oli vuoden ensimmäisen puoliskon kertymä). Tämän lisäksi Teosto tilitti samoista kuunteluista tekijänoikeuskorvauksia 1 302 euroa. Tienasin siis Levottomalla tytöllä streaming-palveluista kaikkiaan 4 400 euroa.

Tämä tarkoittaa sitä, että yhdellä Levottoman tytön Spotify-soitolla kirstuuni kilahtaa keskimäärin 0,0035 euroa. Nykyisillä soittomäärillään kappale vaurastuttaa minua n. euron päivässä.

HUOM! Tuota 0,0035 euron keskiarvoa ei voida pitää nyrkkisääntönä Spotifyn maksamista korvauksista. Rojaltin suuruus riippuu levytyssopimuksesta. Itselläni on merkittävästi tavallista artistisopimusta suurempi rojaltiprosentti. Lisäksi saan Levottomasta tytöstä tilitetyn teostokorvauksen sataprosenttisena, sillä olen kappaleen ainoa tekijä.

Download-myynti

Download-myynnillä tarkoitetaan kappaleen ostamista iTunes Storen kaltaisista palveluista. Tämä on ehkä helpointa rinnastaa jurakauden aikaiseen sinkkumyyntiin. Levoton tyttö ostettiin vuonna 2013 erilaisista latauspalveluista 2 042 kertaa. Musiikin kuluttaminen ja ostaminen on viime vuosina mullistunut niin totaalisesti, ettei minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, onko tuo 2 042 yksittäistä ostoa paljon vai vähän.

Tiedän kuitenkin mitä näistä kaupoista tienasin: 931 euroa. Summa sisältää sekä levy-yhtiön maksamat rojaltit että Teoston tilittämät korvaukset

Radiosoitto

Levoton tyttö oli ennen kaikkea massiivinen radiohitti: se soi vuonna 2013 kaupallisilla kanavilla 5 530 kertaa ja YLEn kanavilla 659 kertaa. Nämä ovat jo todella kovia lukuja.

Radiosoitosta artisteille virtaa tuloja kahdesta eri lähteestä:

– Teosto tilittää kappaleen tekijöille (säveltäjät, sanoittajat ja sovittajat).
– Gramex tilittää kappaleen esittäjille ja äänitetuottajille (soittajat ja laulajat, sekä levy-yhtiö, joka tavallisesti kustantaa äänitteen tekemisen).

Teosto tilitti minulle Levottoman tytön vuoden 2013 radiosoitoista 37 769 euroa. Gramexilta tuli 20 944 euroa. Yhteensä Levoton tyttö jauhoi minulle radiossa 58 713 euroa.

Artistien tuloista keskusteltaessa törmään usein argumenttiin, jonka mukaan artistit tienaavat Spotifysta kuulijaa kohden laskettuna itse asiassa paremmin kuin radiosoitosta. Kaikenlaisia laskukaavoja voidaan toki vääntää, mutta lopulta se ratkaisee, mitä viivan alta löytyy. Radiosoitosta saamani tilitykset olivat viime vuonna yli 13-kertaiset Spotify-tilityksiin nähden.

Minulta kysytään silloin tällöin, että mitä yhdestä radiosoitosta saa? Yllä antamistani lukemista on tietysti helppoa laskea keskiarvo: n. kuusi euroa. Tämäkään ei kuitenkaan sovi sellaisenaan nyrkkisäännöksi, sillä eri radioilla on hyvin erilaisia tariffeja. YLEn kanavalta yhdestä soitosta saattaa saada yli 20 euroa siinä missä pienen paikallisradion soitosta tilitetään nelisenkymmentä senttiä. Myös vuorokaudenaika vaikuttaa: päivällä tienaa enemmän kuin yöllä.

Muut tilitykset

Teosto tilittää tekijöille myös keikoilla esitetyistä kappaleista. Vuonna 2013 Levoton tyttö kuului ohjelmistoon jokaisella keikallani, esitin sitä 686 euron edestä. Näissäkin konsertin koko ratkaisee: isolla festarikeikalla biisi on arvokkaampi kuin pienessä klubissa.

Tv-kanavat maksavat musiikin esittämisestä (konserttitaltioinnit, musiikkivideot) aivan samoin kuin radiotkin. Teosto tilitti minulle Levottoman tytön tv-esityksistä 8 071 euroa.

Lisäksi Teosto tilittää erilaisia tallennuslupamaksuja sekä ulkomailta tulevia radio- ja tv-soittoja. Näistä kertyi viime vuonna 2 893 euroa.

Yhteensä lisätilityksistä pamahti 11 650 euroa.

Kaiken summa

Kun koko potin laskee yhteen, niin tulos on kieltämättä vaikuttava: Levoton tyttö on tuottanut minulle 75 694 euroa. Summa on bruttoa, olen maksanut siitä viime ja kuluvan vuoden aikana veroina lähes puolet pois.

Levoton tyttö on ylittänyt kaikki odotukseni, myös rahalliset. Se on ollut lottovoitto tässä vaiheessa uraa. Isolla hitillä on luonnollisesti ollut myös piristävä vaikutuksensa keikka- ja levymyyntiin. Todellisuudessa en kuitenkaan voi tietää, kuinka monta keikkaa minulla olisi viime vuonna ollut ilman Levotonta tyttöä. Luultavasti keikkakalenterissa olisi ollut jonkin verran vähemmän kirjoitusta, mutta sillä on tässä yhteydessä turha spekuloida.

Iskusävelmän saldoa äimistellessä täytyy ottaa huomioon pari seikkaa:

En ole onnistunut tekemään kovinkaan usein tämän kaliiberin hittejä. Edellinen on vuodelta 2003, jolloin1972 räjäytti pankin. Välissä oli kymmenen vaisumpaa vuotta, jolloin en kovasta yrityksestä huolimatta onnistunut sohaisemaan kultasuoneen. Musiikkialalle tyypillistä onkin, että menestyspiikit tulevat yllättäen ja jyrkkinä: hetken aikaa rahaa äyskäröidään sisään ovista ja ikkunoista, kunnes saapuu taas pitkä hiljaisuus.

Toiseksi kannattaa pitää mielessä, että Levottoman tytön tulojen jakautuminen on hyvin epätavallinen: kaikki minulle. Olen säveltänyt, sanoittanut, sovittanut, tuottanut, äänittänyt, laulanut ja soittanut. Tavallisesti hittibiisistä saatavat tilitykset jaetaan useampaan osaan eri tekijöiden kesken, jolloin artistin viipale ohenee huomattavasti.

On myös hyvä muistaa, ettei yhdenkään hitintekijän onnistumisprosentti ole sata. Ne radion hyljeksimät biisitkin vaativat runsaasti työtä. Tein edellistä albumiani täysipäiväisesti yli kaksi vuotta. Äänitin 15 kappaletta, joista 10 julkaistiin levyllä. Levoton tyttö osui napakymppiin, mutta eivät ne 14 muutakaan biisiä tyhjästä ja ilmaiseksi syntyneet. Hiteillä rahoitetaan myös artistin muu tuotanto.

Musiikkialan murroksesta on mutistu kyllästymiseen asti. Ja tokihan kaikki onkin mullistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yksi asia on kuitenkin tukevasti ennallaan: radiosoitosta maksettavat tekijänoikeustulot mahdollistavat edelleen sen, että minun kaltaiseni artisti voi elättää musiikillaan itsensä ja perheensä. Pelkällä levymyynnillähän kukaan ei enää elä. Eikä digimyynnillä. Eikä oheistuotemyynnillä. Eikä Spotifylla. Keikkailulla voi ehkä nahkaisesti elää, kädestä suuhun. Monet artistit ammentavat vettä leiliinsä näistä useista pienistä puroista ja tulevat kitkutellen toimeen.

Levein leipä kuitenkin kelluu radioaalloilla. Sinä päivänä, kun ihmiset lakkaavat kuuntelemasta radiota, alkaa työvoimatoimistojen käytävillä näkyä tuttuja hahmoja.