Mitä ohjelmatoimisto tekee?

Ensimmäinen keikka on aloittelevan artistin kenties odotetuin ja jännittävin hetki. Se on alkusysäys, joka voi laittaa rattaat liikkeelle matkalla kohti ammattimaista musiikkiuraa.

Usein ensiesiintyminen järjestyy koulubileissä, kavereiden avulla tai tuttavabändin lämmittelijänä. Kun haaveisiin tulevat isommat estradit ja kotipaikan ulkopuolella keikkailu, kuvio muuttuu hankalammaksi. Tarvitaan suhteita.

Tässä vaiheessa useat artistit lähtevät etsimään ammattilaisia, joilla on valmiit suhdeverkostot. Kuvaan astuu ohjelmatoimisto, jonka palkkalistoilla on keikkamyyjiä eli agentteja, tuotantoassistentteja ja talousosaajia.

Ohjelmatoimiston työstä kertovat keikkamyyjät Kari Pössi Piikkikasvista, Feniks Willamo All Day Agencystä ja Johanna Sauramäki Saura Booking Agencystä.

Mitä kaikkea keikkamyyjä tekee?

Feniks Willamo: ”Keikkamyyjä hoitaa esiintymisiin liittyvät järjestelyt, suunnittelee kiertueet ja hinnoittelee artistin. Seuraamme markkinoita, jotta tiedämme, mikä on artistin kiinnostavuus ja arvo. Nykymaailmassa keikkamyyjä myös suunnittelee artistin uraa yhteistyössä artistin, levy-yhtiön, mahdollisen managerin ja kaikkien bisneksessä toimivien instanssien kanssa.”

Johanna Sauramäki: ”Joskus keikkamyyjä vain myy esiintyjän, lukitsee kaupan ja tekee sopimuksen, minkä jälkeen joku muu hoitaa tapahtuman lopputuotannon. Toisaalta ainakin meillä maailmanmusiikin ja kansanmusiikin parissa yksi henkilö tekee käytännössä koko projektin. Meidän artisteillamme ei ole yleensä erikseen manageria, joten teemme jonkin verran myös niitä töitä. Meidän tapauksessamme agentti oikea sana, koska toimimme koko maailmassa ja päätyönä on etsiä uusia esiintymismahdollisuuksia. Tavoitteena on saada aikaan kunnon kiertueita ja välttää pistokeikkojen tekemistä. Ajamme artistin etua etsimällä hänelle esiintymisiä mahdollisimman monipuolisesti.”

Mikä on keikkamyyjän ja promoottorin ero?

Kari Pössi: ”Keikkamyyjä edustaa artistia ja promoottori edustaa esiintymispaikkaa.”

Feniks Willamo: ”Todella yksinkertaistettuna keikkamyyjä myy ja promoottori ostaa. Puhtaimmillaan agenttitoiminta on artistin myymistä ja välittämistä erilaisiin tapahtumiin, festareille ja klubeille. Näillä tahoilla on sitten promoottori, joka ostaa ohjelmiston, promotoi tapahtumia ja vastaa taiteellisesta sisällöstä.”

Voiko ohjelmatoimisto sekä myydä että järjestää keikkoja?

Kari Pössi: ”Monesti näin on. Kun vuokraamme esimerkiksi konserttitalon, areenan tai stadionin keikkaa varten, olemme silloin myös promoottoreita. Siinä vaiheessa käymme artistin kanssa neuvottelut, että mikä on meidän asemamme ja että rahaliikenne menee oikein.”

Feniks Willamo: ”Välillä raja vähän hämärtyy. Joskus agentti saattaa toimia myös itse promoottorina, kun esimerkiksi järjestämme omia tapahtumia tai buukkaamme ulkomaisia artisteja Suomeen keikalle. Jos teemme jonkin suuremman tapahtuman, vuokraamme monesti itse keikkapaikan ja ostamme sinne itse artistit.”

Johanna Sauramäki: ”Monet ohjelmatoimistot järjestävät itse tapahtumia ja festivaaleja, minkä lisäksi he myyvät omia artistejaan. Kaikkein isoimmilla toimistolla kaikki pyörii siinä samassa ympyrässä, mutta niin se on osin meilläkin. Järjestämme omaa Juuri Nyt Urban Folk -festivaalia, jossa noin puolet artisteista on omasta rosterista ja toinen puolikas on muita sopivia esiintyjiä.”

Miten uusi artisti voi löytää itselleen sopivan keikkamyyjän?

Kari Pössi:”Keikkamyyjää kannattaa lähteä etsimään, kun artisti tuntee olevansa valmis esiintymään yleisön edessä. Eniten kyse on siitä, että keikkamyyjä uskoo artistin mahdollisuuksiin. Levytyssopimusta ei tarvitse vielä olla, jos vain näemme artistissa potentiaalia. Yhteistyö levy-yhtiöiden ja ohjelmatoimistojen välillä toimii molempiin suuntiin ja briiffaamme toisiamme mielenkiintoisista artisteista.”

Johanna Sauramäki: ”Artistin on oltava siinä mielessä valmis, että perusasiat ovat kunnossa. Musiikin täytyy olla hyvää, persoonallista ja erityistä. Lisäksi artistin on osattava paketoida asiansa oikein. Autamme kyllä siitä eteenpäin, jos musiikki vaikuttaa siltä, että artisti on valmis lähtemään kansainvälisille areenoille.”

Feniks Willamo: ”Omalla aktiivisuudella on tietysti paljon merkitystä, mutta pelkästään soittelemalla tai sähköpostia lähettämällä asia ei välttämättä itsestään ratkea. Tärkeää on miettiä, millainen visio artistilla on ja mikä on tulevaisuudensuunnitelma. Silloin artistin on helpompi esitellä itsensä kiinnostuneille tahoille. Musakentällä saattaa olla sellainen harhakäsitys, että keikkamyyjän saamisen jälkeen kaikki on selvää ja unelmat tulevat toteen. Ei keikkamyyjä mikään ihmeidentekijä ole, vaan artistilla täytyy olla selkeä kuva tekemisistään ja sille täytyy olla kysyntää.”

Miten keikkamyyjän ja artistin yhteistyö toimii käytännössä?

Johanna Sauramäki: ”Keikkamyyjä ja artisti tekevät keskenään sopimuksen, johon kirjataan tarvittavat lainalaisuudet, jotka velvoittavat tai oikeuttavat keikkamyyjää työssään. Artisti määrittelee esimerkiksi minimitaksansa keikoille ja me määrittelemme meidän komissiomme. Sopimuksessa määritellään myös käytännön asiat, kuten majoitus ja matkakulut. Sopimuksesta riippuen artisti saa yleensä itse päättää, ottaako vastaan tarjotun keikan vai ei.”

Feniks Willamo: ”Oma lähtökohtani on se, että agentti on artistille töissä ja asioista sovitaan yhteistyössä. Olen pyrkinyt siihen, että ensin kirkastetaan se, minkälaista palvelua artisti haluaa. Sitä voidaan räätälöidä hyvin monella tapaa. Jotkut haluavat, että olemme mukana hyvin läheisesti päivittäin ideoimassa, miettimässä ja työstämässä. Toisaalta

Kari Pössi: ”Oikeasti se menee niin, että artisti päättää ehdot keikkailulle. Artistihan on meidän työnantaja, joka on palkannut meidät etsimään työtilaisuuksia. Pidämme tietysti yhdessä palavereja, joissa käydään läpi artistille sopivat ajankohdat keikkailuun. Monesti mukana ovat myös levy-yhtiö ja muut mahdolliset tekijät.”

Millaisiin tilaisuuksiin keikkamyyjä voi artistia tarjota?

Kari Pössi: ”Tarjolla on kaikkea pienistä trubaduurikeikoista isompiin keikkapaikkoihin ja festivaaleihin. Lisäksi ovat sattumanvaraiset keikat, kuten esimerkiksi yksityistilaisuudet, joita on aika paljon. Ilolla olen pannut merkille, että parin hiljaisemman vuoden jälkeen niitä on alkanut tullut ihan huomattava määrä ensi syksyyn. Usein kyse on yrityskeikoista, mutta viime aikoina myös yksityisten ihmisten syntymäpäiväjuhlat ovat lisääntyneet. Kymmenen vuotta sitten niitä ei ollut lainkaan, mutta ihmisten varakkuus on lisääntynyt ja nykyiselle vanhemmalle ikäluokalle saattaa olla hauskaa saada bändi soittamaan bailuihin.”

Onko ohjelmatoimistossa muita työntekijöitä kuin keikkamyyjiä?

Kari Pössi: ”Meillä on talouspuolen ihminen, joka hoitaa pelkästään rahaliikennettä kaikkiin suuntiin. Tuotantoassistentit hoitavat sitten keikkojen käytännönjärjestelyt. Kun sopimus on tehnyt, assistentit hoitavat jatkossa yhteydenpidon artistiin ja keikkapaikkoihin.”

Feniks Willamo: ”Keikkojen ja kiertueiden toteutumisen kannalta erittäin tärkeitä henkilöitä ovat myyjien lisäksi tuotantohenkilökunta, jonka tehtävä on sopia aikataulut, majoitukset, raiderit, autot, lennot, junat, tekniikka ja henkilökunta. He tavallaan vievät homman maaliin siihen asti, että keikka on soitettu ja kiertueelta on päästy kotiin. Lisäksi taloushallinto on hyvin tärkeä osanen. Kun keikoilta on saavuttu kotiin, joku lähettää keikkapaikalle laskun perään sekä kyselee yleisölukemat ja keikkojen fiilikset. Toimiva markkinointi on myös todella tärkeää, jotta viesti etenee ja artistit saavat apua. Joillain yrityksillä saattaa olla omasta takaa myös teknistä tuotantoa, mutta yleensä tekniikka, roudarit, kuskit ja kiertuemanagerit eivät ole ohjelmatoimiston hommissa. Me voimme toki ne järjestää artisteille, mutta yleensä he ovat alihankkijoita ja artistille töissä.”

Miten tullaan keikkamyyjäksi?

Kari Pössi: ”Vahingossa. Monet ovat olleet aikaisemmin promoottoreina tai tehneet muita keikkajuttuja. Perinteisesti alalle ovat ajautuneet epäonnistuneet muusikot. Itse olin vielä 1987 Kumikameli-yhtyeen miksaaja, mutta he ilmoittivat, että olen ihan paska miksaaja. Sen sijaan he olivat sitä mieltä, että keikat olin järjestänyt hyvin. He valitsivat minut heidän keikkamyyjäkseen ja siitä lähti oma ohjelmatoimisto. Luulen, että jokaisella keikkamyyjällä on oma reittinsä alalle. Jokin myyntikoulutus saattaisi olla hyvä, mutta lopulta kyse on paljon persoonabisneksestä. Pelkästään se ei riitä, että osaa myydä. On osattava tulla toimeen myös artistien, teknikoiden ja muiden kanssa. Suhteet pitää rakentaa itse. Muistan vieläkin sen juhlallisen hetken, kun Tavastian Juhani Merimaa vastasi ensimmäistä kertaa minun puheluuni.”

Feniks Willamo: ”Olen itsekin miettinyt, mistä saamme uusia hahmoja kentälle. Keikkamyyjille ei ole olemassa mitään koulua, kuten esimerkiksi kulttuurituottajille. Keikkamyyjäksi päätyminen on oikeastaan täysin omasta aktiivisuudesta ja kiinnostuksesta kiinni. Monilla on ollut omaa bänditoimintaa, minkä kautta on päätynyt järjestämään keikkoja itselleen ja kavereilleen. Sitä kautta he ovat tutustuneet musiikkialan tekijöihin ja uusiin artisteihin. Keikkamyyjällä täytyy olla kokemusta ja tietotaitoa musiikista ja livekentästä. Minkään yhden koulun tai tien kautta keikkamyyjäksi ei kuljeta.”

Johanna Sauramäki: ”Tärkeintä tässä työssä on verkostojen luominen. Toki myös alan lainalaisuudet on syytä opiskella käytännön kautta. Mitään erityistä koulua keikkamyyjäksi ei ole. Kun itse aloin tehdä tätä työtä kymmenen vuotta sitten, etsin ihmisiä, jotka osaisivat kertoa minulle, miten asiat tehdään ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon.”

MUSIIKKIALAN ABC -JUTTUSARJA