Mitä #oikeusmusiikkiin merkitsee?

Ja se todella herätti: Muuttamassa tunnissa kampanjaa olivat jakaneet tuhannet ihmiset, maamme ykkösartisteista musiikin ystäviin ja se oli hetkessä tavoittanut yli miljoona suomalaista. Kampanjaa valmisteltiin intomielisessä ydintiimissä, johon kuuluivat allekirjoittaneen lisäksi Music Finlandin toimitusjohtaja Kaisa Rönkkö, Muusikkojen liiton Ahti Vänttinen, Suomen Musiikintekijöiden Markus Nordenstreng, muusikko Paula Vesala, LiveFINin Jenna Lahtinen sekä managerit Carla Ahokas ja Peppi Puljujärvi. Tästä porukasta löytyi viikossa riittävästi voimaa ja ymmärrystä näkemään sen, kuinka laaja musiikkialan ekosysteemi on – ja kutsua mukaan kaikki.

Miksi tällainen kampanja-ulostulo sitten tarvittiin? Tässä kolme pääsyytä

1. Alan oman henkisen kestävyyden takia. Vaikean vuoden jälkeen musiikkialalla työskentelevien ihmisten kyky venyä alkaa olla lopussa. Ne, jotka ovat musiikillaan tuottaneet muille lukemattomia ilon, onnen ja lohdutuksen hetkiä, alkoivat itse kipeästi kaivata uskoa ja lohdutusta. Kampanjan viesteissä onkin jaettu satoja riipaisevia tarinoita siitä, mitä koronavuosi ja töiden loppuminen on musiikkialan ihmisille tarkoittanut. Epäoikeuden kokemusta ovat lisänneet uutiset siitä, kuinka kokoontuminen sadoillakin henkilöillä on ollut sallittua esimerkiksi ravintoloissa ja kauppakeskuksissa, kunhan elävää musiikkia ei soiteta. Samaan aikaan alan sosiaaliturva on edelleen heikompi – esimerkiksi työttömyysturvan saamisessa on isoja haasteita  – ja yhä useampi joutuu tämän vuoksi vaihtamaan alaa.

2. Koska musiikkialan lukuja ei edelleenkään tunnusteta tai tunnisteta. Siitä huolimatta, että alalla työskentelee yli 30.000 ihmistä ja tuhansia toimijoita, joiden liikevaihto on tippunut jopa 80 %, musiikkia pidetään edelleen eräänlaisella harrasteluna. ”Menisit oikeisiin töihin” näille ihmisille sanotaan.  Se loukkaa syvästi ketä tahansa, joka on opetellut ammattiaan vuosia, perustanut yrityksen, riskeerannut omaisuutensa ja tulevaisuutensa, kehittänyt osaamistaan, palkannut työntekijöitä, huolehtinut velvoitteista ja tehnyt työryhmänsä kanssa töitä lähes yötä päivää. Kun pandemia sitten vetää maton kaiken alta, on vakava suhtautuminen tilanteeseen vähintä mitä voi toivoa. Kyse ei ole nappikaupasta: Elävän musiikin menetykset koronasta ovat toistaiseksi 360 miljoonaa euroa. Tekijänoikeustuloja katoaa pelkästään tänä vuonna 12,4 miljoonaa ja freelance-muusikoiden tulonmenetysten lasketaan olevan 72 miljoonaa euroa. Kun kokonainen elinkeino ja kymmenet tuhannet työpaikat ovat uhattuna, on ministeriön lupaaman tuen alalle oltava riittävän kattava ja pitkäjänteinen. Laastari ei auta, kun potilaan sydän uhkaa pysähtyä.

3. Koska on tärkeää rakentaa luottamusta musiikkialaan. Tarvitsemme sekä päättäjien että yleisön luottamusta musiikkialan osaamiseen hoitaa asiat oikein. Totta kai me ymmärrämme, että kyse on vakavasta pandemiasta eikä sen kanssa sovi leikkiä. Musiikkiala on tehnyt syksyn aikana kaikkensa järjestääkseen turvallisia tapahtumia, eikä tartuntoja ole konserteista tiettävästi liikkeelle lähtenyt. Opetus- ja kulttuuriministeriön perustama työryhmä kokoaa parhaillaan yhteen turvallisen tapahtuman yhteistä koodistoa. Toiveena onkin, että musiikkiala ei ole viime kesän tapaan viimeinen, joka vapautetaan rajoitteista vaan voidaan luoda paikallisia, todellisiin olosuhteisiin perustuvia mahdollisuuksia avata musiikkialaa hallitusti ja oikein ajoitetusti. Sitten, kun virus sen sallii.

Sillä kriisistä huolimatta – me uskomme musiikin voimaan. Musiikki on tuonut toivoa ihmisille tuhansien vuosien ajan. Ja niin se tekee tulevaisuudessakin. Musiikkialan ihmiset eivät ole tottuneet valittamaan, he ovat tottuneet pärjäämään ja tekemään töitä suurella sydämellä. Kuten muusikko ja lauluntekijä Chisu muotoili ” Mitään muuta emme toivo niin hartaasti, kuin että pääsemme pian takaisin elinkeinomme pariin”. Myös Club for Five -yhtyeen Tuukka Haapaniemi korostaa haastattelussa, että viime kädessä ala ei halua tukiaisia vaan mahdollisuuden tehdä työtään.

Nyt onkin ensisijaisen tärkeää pohtia, millä tavalla musiikkialalle annetaan mahdollisuus työhön: säveltämiseen, sanoittamiseen, esiintymiseen, soittamiseen, miksaamiseen, lipunmyyntiin, rakentamiseen, kuljettamiseen. Ja saada näkymä siihen, milloin voidaan järjestää tapahtumia vastuullisesti ja ammattitaitoisesti. Koska se tällä alalla osataan.

Loppuviimein kyse on siitä, että suomalaisten oikeus musiikkiin on turvattava – kansallisen jaksamisen vuoksi. Musiikki merkitsee meille niin paljon: yhteisöä, hyvinvointia, mielenterveyttä, kulttuuriperintöä, toimeentuloa, maakuvaa, työllisyyttä, bisnestä ja vientiä.  Siksi musiikkiala ansaitsee paitsi kattavan tuen, myös valtiovallan ennakoivan näkemyksen siitä, miten se voi elpyä koronan otteesta.

Musiikin voima auttaa kriisin yli. Ja siksi tarvitaan #oikeusmusiikkiin.

Vappu Aura
viestintä-, markkinointi- ja yhteiskuntasuhdejohtaja, Teosto

Tämän blogin yhteydessä olevia kuvia saa vapaasti käyttää, jos haluat jakaa oman kokemuksesi siitä, mitä musiikki sinulle merkitsee, mitä olet kaivannut koronavuoden aikana. Jaa tarinasi somessa tunnisteella #oikeusmusiikkiin.