Mitä studioammattilaiset tekevät?

Joskus musiikkialan termit voivat olla epäselviä jopa piinkoville ammattilaisille. Näin kävi muusikko Pave Maijaselle, kun häntä pyydettiin Wigwamin Nuclear Nightclub -albumin tuottajaksi 1970-luvun puolivälissä.

”Mutta, ei mulla ole rahaa”, Maijanen parahti hädissään.

Maijanen suostui lopulta tuottajaksi ja lopputuloksena oli Wigwamin kansainvälinen menestyslevy, mutta ennen sitä hänelle täytyi vääntää rautalangasta, mitä tuottaja oikein tekee. Kyse ei ole taloudellisesta panostuksesta, vaan tuottajan harteilla on levyn taiteellinen päätösvalta.

Ääritapauksessa tuottaja tekee kappaleen kokonaan valmiiksi, minkä jälkeen solisti päästetään ääneen. Esimerkiksi Jori Roosberg (o.s. Sjöroos) sävelsi, soitti, tuotti ja äänitti PMMP:n kappaleet ennen kuin Paula Vesala ja Mira Luoti viimeistelivät lauluosuutensa. Kun toimenkuva on laajempi, puhutaan nykyään ”tracker-tuottajista”.

Studioammattilaisten työstä kertovat muun muassa J. Karjalaisen levyjä tuottanut Janne Haavisto, Finnvox-studioiden äänittäjä-miksaaja Risto Hemmi ja Virtalähde Masteringin masteroija Jaakko Viitalähde.

Tuotanto: Janne Haavisto, Finnvox Studiot

Mihin artisti tarvitsee tuottajaa?

Nuorempana luulin, että tuottaja vastaa levyn soundista, mutta se on vain osa työstä. Ensinnäkin tuottajaa tarvitaan eri ryhmien ja ihmisten väliseen kommunikaatioon, se on todella tärkeää. Bändin sisällä saattaa olla hyvinkin ristiriitaisia fiiliksiä siitä, mitä halutaan saavuttaa. Myös levy-yhtiöllä voi olla monimutkaisia näkemyksiä siitä, mitä ollaan tekemässä, millä aikataululla, kuinka isolla budjetilla ja missä. Jos kukaan ei ole setvimässä näitä näkemyksiä tavallaan puskurina osapuolten välissä, vastaan voi tulla ongelmia. Varsinkin bändituotannoissa on tärkeää, että ryhmän sisäinen fiilis pysyy eheänä. Kaikki eivät voi saada omaa tahtoaan läpi, joten studiossa on hyvä olla joku ulkopuolinen, johon luotetaan.

Tuottajia on hyvin monenlaisia. Yksi alalaji on niin sanottu Rick Rubin -tuottaja, joka toteaa, että kuulostaa hyvältä mutta tehkää vielä lisää, eli tuottaja ei sinänsä anna suoria ohjeita, mutta hän tietää, kun homma on valmis. Sitten on olemassa sovittavia tuottajia, jotka tuovat soittajille valmiit laput, joiden mukaan soitetaan. Siitä voidaan edetä siihen, että tuottaja tekee musiikin kokonaan valmiiksi, niin kuin nykyään aika usein on, ja niiden päälle räppäri tai laulaja käy laulamassa omat osuutensa.

Miten tuotantoprosessi etenee käytännössä?

Ensin keskustellaan ja pyritään löytämään yhteinen näkemys siitä, minkälaista levyä ollaan tekemässä, missä se olisi mukava tehdä ja kuka tulisi äänittäjäksi. Tuottajan tehtävänä on saada kaikki asiat toimimaan ja tehdä sellainen levy, johon sekä artisti että levy-yhtiö ovat tyytyväisiä. Tuottajan vastuulla on myös sessioiden pysyminen levy-yhtiön kanssa sovitussa budjetissa. Tuottaminen alkaa siitä, että valitaan biisit, joita levylle lähdetään tekemään. Jos kyseessä on artisti, mietimme yhdessä, ketkä levyllä soittaisivat sekä minkälaisia soittimia ja sävyjä halutaan.

Lähes poikkeuksetta asiat eivät mene niin kuin on ajateltu, minkä vuoksi tuottajan täytyy olla valmis mukautumaan täysin muuttuneeseen tilanteeseen. Joskus käy niin, että kappale ei vaan kuulosta hyvältä studiossa. Silloin toteuttamistapa täytyy kääntää kokonaan päälaelleen ja on keksittävä uusi lähestymiskulma. Tuottajan on myös osattava huomata asioita, joita ei ole suunniteltu, mutta jotka osoittautuvat tosi tärkeiksi. Virhe tai ohimenevä inspiraatio saattaa paljastua asiaksi, joka on biisin todellinen koukku. Siitä saattaa tulla se juttu, josta biisin välittömästi tunnistaa.

Tekeekö artisti vai tuottaja lopulliset päätökset?

Minun tekemissäni tuotannoissa ihan viimeinen sana on yleensä ollut artistilla tai bändillä. Olemme kuitenkin tekemässä hänen tai heidän levyään. Toki jos edessä on konstikas päätös, johon ei löydy ratkaisua, niin silloin tuottajan on sanottava, että tämä tehdään nyt näin, koska tilanteesta on pakko päästä eteenpäin.

Miten voi löytää itselleen sopivan tuottajan?

Valtaosa tuotannoistani on ollut sellaisia, että joku artisti tai bändi on tykännyt aikaisemmista töistäni. Jos jonkun tuottajan tuotoksia on kuunnellut paljon ja pitää niistä, silloin kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä. Jos taustalla on levytyssopimus, levy-yhtiölle kannattaa itse ehdottaa tuottajaa. Ja jos levy-yhtiö tarjoaa tuottajaa, jonka kädenjälkeä ei tunne ollenkaan oikeaksi, se kannattaa sanoa varhaisessa vaiheessa.

Kun prosessi on jo käynnissä, silloin on yleensä vaikea perääntyä. Pitäisin myös sitä hyvin olennaisena, että artisti tai bändi tutustuisivat tuottajaan ennen kuin lyödään kättä päälle. Taidehomma on sen verran herkkää, että jos persoonallisuudet eivät kohtaa, se voi olla vaikeaa. Kun artistin ja tuottajan välillä on luottamus, säästytään monelta murheelta.

Voiko artisti itse toimia tuottajana?

Tekisi mieli sanoa, että ei kannata tuottaa itse, mutta maailma on täynnä onnistuneita levyjä, jotka ovat itse tuotettuja. Jos tekijälle on niin vahva näkemys, että siihen ei kenenkään muu näkemys mahdu sekaan, niin miksei. Lähtökohtaisesti ajattelen silti, että mukana olisi parempi olla joku ulkopuolinen taho.

Miten voi ryhtyä tuottajaksi?

Tuottajaksi on suurin piirtein niin monta tietä kuin on alalle haluavia. Itse lähdin siitä, että oli sellaisia levyjä, joita halusin tehdä, mutta ne piti tehdä itse, koska rahaa ei ollut paljon käytettävissä ja kukaan muu ei tehnyt sellaista soundia. Nykyisinhän tuottajaksi voi myös kouluttautua, mutta suurin osa minun tuntemistani tekijöistä on ryhtynyt tuottamaan, koska heillä on ollut näkemystä ja halu tehdä.

Aika yleinen reitti on se, että pääsee ensin tekemään levyjä jonkun kanssa, joka osaa studiotekniikan. Silloin pitää vain pitää korvat ja silmät auki. Eduksi on, jos ymmärtää musiikkiteknologian ja -teorian päälle, mutta eniten kyse on siitä, että tuottajalla on näkemystä.

Äänitys ja miksaus: Risto Hemmi

Mikä on äänittäjän ja miksaajan rooli levyntekoprosessissa?

Äänittäjä ja miksaaja ovat vastuussa musiikkiteoksen teknistaiteellisesta toteutuksesta, mikä pitää sisällään musiikin taltioinnin ja miksaamisen lopulliseksi tuotteeksi. Äänittäjän ja miksaajan panos on tietysti aika iso siinä, miltä teos lopulta kuulostaa. Vastaamme sananmukaisesti laulujen, eri instrumenttien ja myös ohjelmointien äänittämisestä. Miksaustilanteessa sitten päätetään äänitettyjen raitojen lopullinen balanssi ja lisätään kaiut, viiveet ja muut efektit.

Voivatko äänittäjä ja miksaaja puuttua myös sisältöön?

Kun aloitin näissä hommissa 40 vuotta sitten, äänittäjän ja tuottajan roolit olivat selkeästi erillään. Nykyään roolit menevät hyvin paljon limittäin, ja moni äänittäjä tuottaa ja miksaa myös itse. Tai toisin päin. Nämä rajat ovat siinä suhteessa lieventyneet.

Missä vaiheessa kannattaa kääntyä ammattiäänittäjän puoleen?

Pieniä äänitystöitä, esimerkiksi yhden instrumentin tallentamista, voi tehdä pienissäkin studioissa ihan kotioloissa, mutta heti jos pitää äänittää isompaa orkesteria, tarvitaan enemmän kokemusta. Pelkästään rumpujen äänitys on niin haastavaa, että kunnon soundin saamiseksi pitää olla kunnollinen äänitystila ja ammattitaitoinen äänittäjä.

Myös lauluja äänitettäessä tilan täytyisi olla akustiikaltaan ja miljööltään hyvä, että saadaan paras lopputulos. Miksaus on tietysti sellainen prosessi, että siihen kannattaa palkata ihminen, joka osaa sen niin hyvin kuin mahdollista.

Miten artistin tai bändin kannattaa valmistautua äänityksiin?

Monesti keskustelemme yhdessä, miltä levyn pitäisi kuulostaa. Silloin äänittäjä pystyy valitsemaan esimerkiksi mikrofonit riippuen siitä, minkälaista soundia halutaan. Instrumentit voi äänittää hyvin monella tapaa.

Onko artistin syytä olla mukana miksauksessa?

Nykyään miksaaja tekee pääsääntöisesti työnsä itsekseen, minkä jälkeen miksaus lähetetään kuunneltavaksi ja kommentoitavaksi. Sen perusteella tehdään sitten muutoksia, ja tähän saattaa mennä muutama kierros. Sekin on mahdollista, että päättävät henkilöt ovat koko ajan mukana miksauksessa, jolloin vastaukset kysymyksiin saadaan heti. Miksauksessa tehtävät ratkaisut ovat nimenomaan makuasioita, joten kyse ei ole siitä, että joku tapa tehdä olisi oikein tai väärin.

Mistä kannattaa ryhtyä etsimään itselleen sopivaa äänittäjää?

Yleensä bändi edustaa jotain tyylisuuntaa ja joku äänittäjä tiedetään siinä tyylissä hyväksi. Siitä se lähtee. Lopputulos on aina kiinni äänittäjän ammattitaidosta ja hyvästä studiosta. Molemmat pitää valita tavoitteiden mukaan.

Miten alalle voi valmistua?

Nykyään on olemassa paljon oppilaitoksia, joissa tekniikkaa, äänittämistä, miksaamista ja tuottamista opetetaan hyvinkin korkeatasoisesti. Olen itsekin opettajana Taideyliopiston Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian aineryhmässä, ja esimerkiksi se on hyvä paikka opiskella näihin hommiin. Myös muutamissa ammattikorkeakouluissa voi opiskella alalle. Koulutus on selkeästi nostanut ammattitaitoa ja teknistaiteellista tasoa. Suomessa ollaan nykyään ihan kansainvälisellä tasolla, mitä ei välttämättä vielä 40 vuotta sitten oltu.

Masterointi: Jaakko Viitalähde, Virtalähde Mastering

Mihin tarvitaan masterointia?

Usein biisin tai albumin tuotantoprosessissa on ollut koko ajan sama jengi mukana, ja he ovat kuulleet biisit aika moneen kertaan. Masteroijalla taas on uudet korvat ja tuore näkemys. Koska en ole aiemmin kuullut kappaleita, minun on helpompi kuulla soundilliset ongelmat ja miten soundia voisi parantaa. Tavoitteena on saada kappaleet soimaan mahdollisimman hyvin eri kuunteluympäristöissä.

Mitä masteroinnissa käytännössä tehdään?

Kuuntelen nauhoitusta ja hahmotan, mitä biisi haluaa olla. Se on vähän niin kuin musiikkikappaleen uravalmennusta tai psykologiaa. Yritän löytää biisin parhaat puolet soundillisesti ja saada lopputuloksen tasapainoisen kuuloiseksi. Siihen käytetään ihan perustyökaluja: taajuuskorjausta, kompressointia, limitointia. Yleensä äänen tasoa nostetaan ylöspäin masteroinnissa.

 Jos nauhoituksessa on taajuusvirheitä tai jokin asia puskee liikaa pinnalle, sitä pystyy masteroinnilla vielä parantamaan. Kouluarvosanalla voisi sanoa, että saan seiskan miksauksesta kasiplussan masterin tehtyä, ehkä jopa ysimiinuksen.

Onko artistin tai bändin syytä olla läsnä masteroinnissa?

Se ei ole mitenkään pakollista, itse asiassa hyvin harvoin paikalla on muuta väkeä. Siitä on paljon apua, jos tekivät pystyvät etukäteen kertomaan, onko miksauksessa saavutettu se mitä haluttiin.

Kuinka paljon masteroinnissa merkitsee se, julkaistaanko äänite vinyylillä, cd:llä tai suoratoistopalveluissa?

Cd:tä ja digiä kohtelen samankaltaisina, mutta varsinkin vinyylin kohdalla sillä on merkitystä. Vinyyliä käsitellään hyvin toisella tavalla, ja loppujen lopuksi vinyylin kaivertaja pystyy siihen kunnolla puuttumaan. Aivan alusta asti vinyylimasteria ei tarvitse tehdä uusiksi, vaan digimasterista on mahdollisuus ottaa äänenvoimakkuudessa askel taaksepäin. Sillä pääsee jo pitkälle.

Miten masteroijaksi voi päätyä?

Varmaan se lähtee monilla siitä, että on ensiksi tehnyt kaikenlaista studiotyötä, miksausta ja muuta vastaavaa, ja sitten on päätynyt masteroimaan. Kuten millä tahansa alalla, ammattitaitoa kannattaa kehittää systemaattisesti. Myös kuunteluolosuhteisiin täytyy panostaa, kuten huoneakustiikkaan. Masteroijan kuuntelun ja huoneen tarvitsee olla merkittävästi parempi kuin tavalliset studiot.

Itse olen täysin itseoppinut, mutta toki olen ollut kollegoihin paljon yhteydessä ympäri maailman ja oppinut heiltä hirveän paljon. Kannustan ilman muuta tutustumaan näihin hommiin jonkun mentorin seurassa. Itse olen masteroinut 18 vuoden ajan ja tehnyt varmasti parituhatta albumia sekä lukemattomia sinkkuja. Tekemällä se kokemus vaan tulee. Päähän muodostuu kuva siitä, miltä musiikin tulisi kuulostaa ja miten asiat toimivat.

Musiikkialan ABC -juttusarja