Miten kaikki mukaan nykymusiikkiin?

Inkluusion määritelmiä on lie yhtä monta kuin on ulkopuolisuutta kokevia. Seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli, ikä, syntyperä ja uskonto voivat kaikki näyttäytyä seikkoina, jotka vaikuttavat kulttuurin ja myös nykymusiikin saavutettavuuteen. Musica novan paneelikeskustelu paneutui etenkin kulttuuriin ja syntyperään liittyvään eriarvoisuuteen.

Toimittaja, tietokirjailija Sonja Saarikosken luotsaamassa paneelissa aiheesta keskustelivat iranilaistaustainen muusikko Mehrnoosh Zolfaghari, romanialaistaustainen säveltäjä Matei Gheorghiu, Huddersfield Contemporary Music Festivalin taiteellinen johtaja Graham McKenzie sekä sopraano, Musica nova Helsingin taiteellinen johtaja Tuuli Lindeberg.

Onko nykymusiikin syrjivyys ajankohtainen ongelma?

Mehrnoosh Zolfaghari ja Matei Gheorghiu

Suomessa pian kolme vuotta asunut iranilaismuusikko Mehrnoosh Zolfaghari ja kaksikymmentä vuotta sitten Suomeen muuttanut säveltäjä Matei Gheorghiu ovat yhtä mieltä siitä, että Suomi on kulttuurina sisäänpäin lämpiävä, mutta hitaan alun jälkeen ulkomaalaiset otetaan ilolla vastaan.

”Kun saavuin Suomeen, tajusin, että minun on rakennettava itse yhteisöni. Aloin esiintyä ilmaiseksi, järjestää avoimia tapahtumia ja tehdä itseäni tunnetuksi. Lopulta minut kutsuttiin festivaaleille ja yhteistyöhön paikallisten muusikoiden kanssa” Zolfghari kertoo.

Yhteistyö klassisen musiikin instituutioiden, kuten orkestereiden, kanssa on silti ollut kankeaa.

”Lähetin lukuisia sähköposteja orkestereille yhteistyöehdotuksista, mutta en saanut vastauksia.”

”Kaikki eivät aina tunne kuuluvansa joukkoon. Maahanmuuttajana kesti pitkään ymmärtää, miten järjestelmä toimii ja löytää oma paikkani. Lopulta huomasin, ettei kyse ollut ilkeydestä. Monesti kyse on vain tiedon ja ymmärryksen puutteesta.”

Gheorghiu ei ollut koskaan ajatellut inkluusiota tai vastaavia asioita ennen Suomeen muuttamistaan.

"Romaniassa ei ollut juurikaan maahanmuuttajia, eikä tällaisia keskusteluja käyty. On paljon maahanmuuttajan omalla vastuulla integroitua, mutta myös yhteiskunnan täytyy osata ottaa ihmiset vastaan."

Onko nykymusiikin syrjivyys ajankohtainen ongelma?

Myös Mehrnoosh Zolfaghari on pohtinut kulttuurien välistä ymmärrystä ja sitä, kuinka tärkeää astua toisen saappaisiin. Zolfaghari kiitteleekin suomalaista yhteiskuntaa mahdollisuuksista, vaikka aluksi häntä varoiteltiinkin asenteista ulkomaalaisia kohtaan.

"Aloin miettiä, että jos joku teistä tulisi minun kotimaahani Iraniin, millaista teillä olisi siellä? Ymmärsin, että ensin täytyy rakentaa luottamus ja tutustua uuteen kulttuuriin.Olen ollut todella onnekas ja kiitollinen siitä, että yhteiskunta on antanut minulle mahdollisuuden esitellä musiikkiani ja taitojani. Ihmiset ovat todella avoimia.”

Englannin suurimman nykymusiikkifestivaalin, Huddersfield Contemporary Music Festivalin taiteellinen johtaja Graham MacKenzie toteaa myös, että monimuotoisuudesta on tullut yhä tärkeämpi osa hänen työtään kuluneen 20 vuoden aikana.

”Ennen ei ollut itsestään selvää, että festivaalilla olisi tasapuolisesti eri sukupuolia ja taustoja edustavia säveltäjiä. Nyt se on keskeinen osa työtämme.”

MacKenzien mukaan erityisesti sukupuolten tasa-arvon suhteen on tehty suuria muutoksia. Esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten käynnistyneen PRS Foundationin Keychange-hankkeen tavoitteena on ollut saavuttaa täysin tasa-arvoinen festivaalien sukupuolijakauma.

Gheorghiu huomauttaa, että inklusiivisuus tarkoittaa väkisinkin myös eksklusiivisuutta.

”Jos orkesteri esittää sata teosta, ja siitä halutaan tehdä monimuotoisempi, jostain on karsittava. Teoksia ei lisätä yhtäkkiä sataan viiteenkymmeneen. Minä olen neljäkymmentävuotias, mies, valkoinen, hetero ja kristitty. Voin sanoa, että karsinta tehdään tästä ryhmästä, koska mistä muustakaan?”

Taidemusiikin taakkana kolonialismin perintö

Osana länsimaisen musiikin kriittistä tarkastelua on puhuttu myös säveltäjien tavasta inspiroitua vieraista musiikkikulttuureista. Musiikintekijöitä on syytetty kulttuurisesta omimisesta, ja muista kulttuureista lainattujen melodioiden imitoimista on verrattu jopa kolonialismiin. Samoissa puheenvuoroissa taidemusiikkia on tosin myös syytetty liiallisesta itseriittoisuudesta.

Laulaja, Musica nova Helsingin taiteellinen johtaja Tuuli Lindeberg kokee, että länsimainen musiikkiperinne vaikuttaa negatiivisesti siihen, miten kuuntelijat ja järjestäjät suhtautuvat muihin musiikkikulttuureihin. Hän korostaa, että klassisen musiikin koulutuksen saaneet ihmiset eivät välttämättä edes huomaa, kuinka traditio sulkee ulkopuolelleen niin monia muita elementtejä.

”Olen huomannut yhä useammin, kuinka puolueellinen olen, kuinka sokea tai kuuro olen muille kulttuureille. Korvamme ovat herkistyneet tasavireisyydelle, ja se on tylsää."

Lindeberg kertoo, ettei häneltä odoteta länsimaisena laulajana esimerkiksi intialaisen klassisen musiikin tai kiinalaisen oopperan hallintaa.

"Mutta festivaalijohtajana minulta odotetaan kykyä arvioida muiden musiikkikulttuurien esteettistä substanssia. Tämä on valtava tehtävä, joka tekee minut nöyräksi.”

Iranilaissyntyinen Zolfaghari ei näe musiikkilainoja mustavalkoisesti kulttuurisena omimisena, vaan pitää kulttuurien välistä keskustelua luonnollisena osana taidetta. Hän toi esiin myös henkilökohtaisen kokemuksensa uusien soittotapojen kokeilemisesta perinteisellä iranilaisella instrumentilla santurilla.

”On tärkeää kunnioittaa omaa kulttuuriaan, mutta samalla olla avoin uusille asioille. Kun ensimmäistä kertaa käytin jousta santurin kielillä kokeellisessa musiikissa, mietin heti, mitä opettajani Iranissa ajattelisivat. Mutta samalla ymmärsin, että tämä on tapa kehittyä ja tuoda uusia ideoita perinteiseen soittimeen.”

”Opetan länsimaista musiikin teoriaa, ja jo se on nuorille vaikeaa. On mahdotonta kuvitellakaan, että sen lisäksi opettaisin vaikkapa persialaista ja afrikkalaista musiikkia. En pidä tavoiteltavana, että kaiken pitäisi olla osa kaikkea. Länsimainen musiikki on sitä, mitä Euroopassa tehdään, enkä usko, että muualla edes keskustellaan kulttuurien yhdistämisestä", Georghiu kertoo.

Myös Zolfaghari kokee, että oman kulttuurin vaaliminen on tärkeää.

”Kaikilla meillä on oma kielemme, oma perinteemme ja taustamme. Sitä on kunnioitettava ja pidettävä elossa.”

Uusia yleisöjä, vanhoja tapoja

Nykymusiikin ikuisuushaasteena on löytää yleisöjä perinteisten kuulijakuntien ulkopuolelta. Festivaalijohtajana Graham MacKenzie on tehnyt vuosikymmeniä töitä löytääkseen viisasten kiven ongelmaan, ja uskookin juurisyyn löytyvän luutuneista tavoista, jotka eivät mukaudu uusiin tarpeisiin. Hän on vienyt tapahtumia esimerkiksi pakolaiskeskuksiin, vankiloihin ja kouluihin.

”Moni ottaisi ilolla vastaan uusia yleisöjä tämänkaltaisista paikoista, mutta samalla he haluavat, että ne käyttäytyisivät kuin vanha yleisö. Uudet yleisöt saattavat kokea meidän rituaalimme hankalina, ja perinteinen yleisö harmittelee uuden yleisön käytöstä.”

Esimerkiksi hän kertoo tapauksesta, jossa konsertin kapellimestari kumarsi ensimmäisen teoksen jälkeen ja käveli takahuoneeseen. Yleisössä istuneet nuoret tulkitsivat tämän merkiksi siitä, että konsertti on ohi ja alkoivat tehdä lähtöä.

”Tietenkin, sehän on luonnollista. Konsertin jälkeen puhuimme järjestäjien kanssa, että miksi ihmeessä tätäkin rituaalia pitää vielä noudattaa.”

”He haluavat kuulla sitä, minkä he jo tuntevat. Mutta tiedän, että mitä useammin uudelle altistuu, sitä tutummaksi se tulee.”

Säveltäjänä Matei Gheorghiu kokee, että yleisön makua kannattaa kuunnella myös uutta musiikkia tehdessään.

”Yleisö on alamme polttavia kysymyksiä. Minua on aina häirinnyt ajatus norsunluutornista, jossa kirjoitamme älykästä musiikkia älykkäille ihmisille, ja jos et tykkää siitä, sinulla on ongelma. Sellaisia säveltäjiä on paljon. Arvostan heitä ja nautin heidän musiikistaan, mutta itse en voisi toimia niin. Haluan olla lähestyttävä. En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi tehdä musiikkia vain itsensä nautittavaksi.”

Myös Tuuli Lindeberg summaa, että musiikin tarkoitus on tulla jaetuksi esiintyjältä kuulijoille, ja että sen on oltava vuorovaikutuksessa nykyajan vaatimusten kanssa.

”Mehän elämme yleisöä varten. On silti löydettävä tasapaino sen välillä, että antaa yleisölle uutta ja yllättävää. Jotain sellaista, joka tarjoaa uusia tunteita, jopa epämiellyttäviä sellaisia.”