Miten musiikkialalle rakennetaan tasa-arvoinen tulevaisuus?

Teoston tilastojen mukaan vuonna 2023 vain 21 prosenttia Teoston asiakkaina olevista säveltäjistä, sanoittajista ja sovittajista oli sukupuoleltaan juridisesti naisia. Teoston vuoden 2023 tutkimuksessa paljastui, että lähes puolet naisista ja 76 prosenttia muunsukupuolisista koki sukupuolensa vaikuttaneen negatiivisesti urakehitykseen musiikkialalla. Tänä keväänä Teosto tutki musiikkialan ihmisten yhdenvertaisuuden kokemuksia laajemmalla haravalla. Kyselystä paljastui muun muassa, että alalla on paljon syrjintää ja epäasiallista käytöstä myös ikään tai etniseen taustaan liittyen.

Aalto-yliopiston muotoilun laitoksen tutkija Tomi Rantanen havahtui ongelmaan Teoston tutkimustulosten myötä. Rantasen pro gradu -tutkielma Equal Futures in Music: A proposal for a Transition Design-inspired approach to combat gender inequalities in the Finnish popular music sector näki päivänvalonsa aiemmin tänä keväänä.

Rantanen jatkaa nyt tutkimusta väitöskirjansa parissa. Hänen tavoitteenaan on kehittää alalle systeemisen muotoiluin keinoin tasa-arvoinen visio, aikajana tavoitteisiin sekä rypäs tasa-arvoa edistäviä ratkaisuja. Lue lisää hankkeen sivuilta.

Paneelissa aiheesta keskustelivat Ruisrockin promoottori Mikko Niemelä, Universal Music Finlandin entinen toimitusjohtaja Kimmo Valtanen, artisti ja musiikintekijä Titta Pihlajamaa alias Pihlaja, filosofian tohtori, tutkija ja kirjailija Tiina Käpylä sekä Taideyliopiston musiikin ja yhdenvertaisuuden tutkija Tuulikki Laes.

Polku musiikkialalle on täynnä pysähdyspaikkoja

Tomi Rantanen

Polku musiikkialan tekijyyteen ja artistiuteen on täynnä erilaisia täynnä erilaisia arvioinnin tai portinvartijuuden paikkoja, alkaen jo lapsuuden musiikkiharrastuksista. Ensimmäisellä portaalla esimerkiksi artistiuran alkuun ovat musiikin muodollinen koulutus tai itseoppiminen, erilaiset mentorit sekä sosiaaliset verkostot. Seuraavalla portaalla ovat levy-yhtiöt, kustantajat ja muut vastaavat toimijat.

”Vasta sitten päästään julkaisemaan musiikkia eri kanavissa. Esiintyjille tulevat kuvaan ohjelmatoimistot ja tapahtumajärjestäjät. Ja jossain välissä polkua mukaan astuvat myös sosiaalinen media, toimitettu media, radio ja niin edelleen”, Rantanen kertoo.

Näiden lisäksi musiikkialalla toimivat eri tekijänoikeusjärjestöt, tukiorganisaatiot ja ammattiyhdistykset, lainsäätäjiä unohtamatta. Kaikilla toimijoilla on omat agendansa, arvonsa, asenteensa, stereotypiansa, ennakkoluulonsa ja valta-asemansa artistien ja tekijöiden urakehitykseen. 

”Kaikki nämä toimijat vaikuttavat syrjinnän, häirinnän, vähättelyn ja ulos sulkemisen kokemuksiin sekä siihen, mihin vaikkapa rahalliset resurssit ohjataan.”

”Periaatteena on, että musiikkiala suunnittelisi ratkaisunsa yhdenvertaisuuden edistämiseksi itse. Uudenlaiset toimintatavat voisivat ajan kanssa kumuloituessaan johtaa muutokseen. Prosessin voisi toistaa niin monta kertaa, kuin tarvitsee. ”

Estääkö kaupallinen kilpailu tasa-arvon?

Equal Futures -paneeli veti yleisöä sekä paikan päälle Musiikin Satamaan että linjojen taakse etänä.

Lähes 20 vuotta Ruisrockin promoottorina työskennellyt Mikko Niemelä sekä Universalin toimitusjohtajana pitkään toiminut Kimmo Valtanen kertoivat paneelikeskustelussa, etteivät musiikkialan tasa-arvoasiat olleet puheenaihe heidän uransa alkuaikoina.  Systemaattista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä on tehty kunnolla vasta viime vuosina. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteivätkö naiset olisi olleet läsnä alalla.

”Sukupuolten tasa-arvo musiikkialalla on ilman muuta tärkeää. Itse rekrytoin levy-yhtiöurani aikana varmasti myös enemmän naisia kuin miehiä”, Valtanen kertoo.

Valtasen mielestä levy-yhtiöiden toimintaan kuuluu kuitenkin kaupallisuus ja kilpailu, jossa pääosin raha ratkaisee. Hänen mielestään menestyminen musiikkialalla ei vaadi erityisesti jotakin tiettyä sukupuolta, sillä ”musiikki ei ole voimalaji”, ja kaupallisesta näkökulmasta vain parhaat pääsevät pinnalle.

”Menestykseen vaikuttaa hirveän paljon se, onko artistilla yleisöä. Se, mitä itse haluaisin viedä eteenpäin, on pyrkiä nostamaan tietoisuutta musiikin eri osa-alueiden kilpailusta, ja luoda eväät menestykselle – sukupuolesta tai muusta taustasta riippumatta. Monella naisella on varmasti paremmat eväät menestyä kuin usealla miehellä. Kilpailu täytyy kuitenkin tiedostaa.”

Diversiteetin edistäminen on myös hyvää bisnestä

Kimmo Valtanen, Pihlaja ja Tuulikki Laes

Taideyliopistossa musiikin yhdenvertaisuutta tutkiva Tuulikki Laes kertoo kasvaneensa lapsena ympäristössä, jossa Paula Vesalan hitin sanoin ”tytöt ei soittaneet kitaraa”. Laes oli mukana Taideyliopiston vuosina 2015–21 toimineessa ArtsEqual-hankkeessa. Kymmenen vuoden aikana musiikkialalla on Laeksen mielestä kuitenkin tapahtunut valtava muutos yhdenvertaisuuden edistämiseen sitoutumisessa. Tämä ei tarkoita, etteikö tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä kannattaisi jatkaa.

”On sivistyneen yhteiskunnan merkki, että asiasta keskustellaan ja tasa-arvoa edelleen tavoitellaan. Asia ei tule koskaan valmiiksi.”  

”Se, miten ihmiset näkevät mahdollisia tulevaisuuksia itselleen, on kiinni representaatiosta.  Kun on esikuvia ja ymmärrystä portaista, miten alalle voi päästä ja että ylipäätään voi nähdä itsensä siellä, se vaatii esikuvia, joihin voi samaistua. Representaation voima pätee erityisesti vähemmistöryhmiin", Tiina Käpylä sanoo.

Pihlaja kertoo havahtuneensa yhdenvertaisuusasioihin vasta koronan jälkeen, kun Teoston tutkimukset ilmestyivät.

”Puhtaasti taiteen näkökulmasta ajattelen alan diversiteetin olevan hyväksi yleisölle, joka on myös monimuotoinen. Kun erilaiset taiteilijat tekevät meille taidetta, löydämme paremmin niitä kohtia, mihin voimme samaistua ja saada voimaa."

”Olen samaa mieltä siinä, että mitä enemmän erilaisia ihmisiä saadaan tekemään entistä parempaa sisältöä tai tulemaan mukaan liiketoimintaan, niin se on ehdottomasti kaikkien etu”, Kimmo Valtanen komppaa.

Niemelän mielestä on parempi tehdä tapahtumia monimuotoisemmalla työyhteisöllä kuin poteroissa samanmielisten, mahdollisesti tunkkaiset ajatukset jakavan porukan kanssa.

”Väitän, että menestyvät tapahtumat osaavat kuunnella nykyisin aika laajalla kirjolla eri kohderyhmiä. Ruisrock pyrkii tavoittamaan nuoria, niin me myös kuuntelemme nuoria. Ja koska yli puolet yleisöstä kertoo olevansa naisia, olisi outoa, jos lavalla olisi vain miehiä.”

Tie kohti tasa-arvoisempaa musiikkialaa herättää mielipiteitä

Pihlaja, Tuulikki Laes ja keskustelun vetäjä, Teoston Vappu Aura

Millainen olisi tasa-arvoinen tai yhdenvertainen musiikkiala vuonna 2040? Tomi Rantasen mielestä puhetta kilpailusta ja kamppailusta voisi ylipäätään tasa-arvoisessa maailmassa olla vähemmän. Samaa mieltä on myös Pihlaja.

”Tosi tärkeää olisi se, että se turha kilpailu loppuisi tai sitä jotenkin rajoitettaisiin ainakin niin, että siihen kilpailuun olisi mahdollista laajemman joukon ihmisiä lähteä. Ja kysymys siitä, mikä on kellekin hyvää musiikkia: itse henkilökohtaisesti ajattelen, että mitä monipuolisempi musiikkiala, niin sitä parempaa musaa”, Pihlaja sanoo.

”Se ei ole mahdoton ajatus, mutta puhuisin mieluummin tasa-arvoisemmasta musiikkialasta – aivan kuten puhumme turvallisemmista tiloista täysin turvallisten tilojen sijaan", Tiina Käpylä toteaa.

Mikko Niemelä suhtautuu positiivisesti Rantasen kehitteillä olevaan malliin musiikkialan toimijoiden prosessityöskentelystä.

”Musiikkialalla ei ole kyse salaliitoista, vaan tietämättömyydestä, ajattelemattomuudesta ja joskus ehkä välinpitämättömyydestä. Olisi siis hyvä, että jotain kautta saataisiin ihmiset vaihtamaan ajatuksia", hän arvelee.

”Itse uskon, että mitä enemmän keskustellaan, sitä nopeampi on prosessi. Työpajamallissa voisin artistina tulla keskustelemaan ilman, että on tietty valta-asetelma verrattuna siihen, että ottaisin kantaa artistina julkisuuden kautta. Silloinhan joutuisin miettimään, miten tietyistä asioista puhuminen vaikuttaa artistibrändiini”, Pihlaja sanoo.

”Osallistuttaminen on hyvä, mutta en usko valtavaan päätöksenteon komiteaan, joka saisi sisältä tai ulkopuolelta niin paljon aikaan. Eri ryhmiksi polarisoituminen on myös ongelma. Jos toinen puoli vetäytyy, se tappaa keskustelun", Valtanen pohtii.

Tiina Käpylän mielestä paneeleiden, tutkimusten ja juhlapuheiden sijaan tasa-arvoa taidealalla on vienyt silti viime vuosina eniten eteenpäin aktivismi.

”Me too- ja Punks too -liikkeet veivät musiikkialan tasa-arvoa eteenpäin yhtäkkiä enemmän kuin mikään muu sitä ennen.”

Tuulikki Laeksen mielestä osallistavan työpajamallin käyttö voisi kuitenkin mahdollistaa useampien, myös esimerkiksi nuorten äänten kuulemisen.

”Minusta olisi myös tärkeää, että aiheesta tärkeää tietoa tuottaisivat muutkin kuin itseni kaltaiset keski-ikäiset naistutkijat. Tasa-arvon edistäminen on ihan kaikkien asia.”