Miten sävellystilaukset syntyvät?
Teosto järjesti 10.3.2023 Musica nova Helsinki -festivaalin yhteydessä tilaisuuden, jossa aiheena olivat erityisesti taidemusiikin säveltäjille tärkeät sävellystilaukset. Säveltäjä Riikka Talvitien vetämässä paneelissa keskustelivat Radion sinfoniaorkesterin intendentti Tuula Sarotie, Zagros Ensemblen puheenjohtaja ja taiteellinen johtaja Petri Komulainen, muusikko Petri Kumela ja säveltäjä Tytti Arola.
Miten sävellystilaukset syntyvät? -paneelissa pohdittiin, miten nykytaidemusiikin tilaussävellykset syntyvät: millaisen prosessin kautta kantaesityksiä säveltäjiltä tilataan, miten tilaukset rahoitetaan ja miten sinfoniaorkesterien ja pienten vapaan kentän toimijoiden roolit eroavat sävellysten tilaajina.
Tie sinfoniaorkesterin ohjelmistoon voi kestää vuosia
Intendentti Tuula Sarotie on työskennellyt Radion sinfoniaorkesterissa jo 21 vuotta ja tilannut tänä aikana suuren määrän nykymusiikin tilaussävellyksiä. Sarotien mukaan RSO:n ensimmäiset tilaussävellysmerkinnät ovat jo 1930-luvulta ja tilattuja sävellyksiä yli 600.
”Olemme tilanneet valtavan suuren määrän myös suomalaisen musiikin klassikkoja, kuten Joonas Kokkosen kaikki neljä sinfoniaa ja paljon Uuno Klamia. Aina kun RSO tilaa, se on samalla Yleisradion tilaus”, Sarotie kertoo.
Sarotien mukaan impulssi sävellystilauksiin voi tulla monelta taholta. Keskeisessä asemassa on kapellimestari, joka haluaa johtaa uuden musiikin kantaesityksen.
”Ylikapellimestarimme ovat olleet aina aktiivisia. Myös nykyinen ylikapellimestarimme Nicholas Collon on selannut partituuripinoja, joita hänelle toimitetaan. Aika usein menee niin, että solisti tai joku orkesterimuusikoistamme tulee juttelemaan, että häntä kiinnostaisi tilata teos tietyltä säveltäjältä. On monta tapaa, joista se kipinä syttyy. Jos joku on innoissaan, otamme selvää.”
Koska säveltäminen on tunnetusti hidasta työtä, orkesteritilaukset tehdään hyvissä ajoin – usein jopa kolmea vuotta ennen suunniteltua kantaesitystä.
Kun tiedetään, keneltä sävellys halutaan tilata, Sarotie puhuu säveltäjän kanssa sävellyksen muodosta. Sen jälkeen sovitaan sävellyspalkkiosta, mietitään teoksen kesto ja kokoonpano sekä laaditaan sopimus. Sopimus ei vielä tässä vaiheessa sisällä teemaa, vaan säveltäjällä on taiteellinen vapaus.
”Kun tiedän, mihin konserttikokonaisuuteen jokin tilaussävellys tulee, kerron kokonaisuuden säveltäjälle. Näin säveltäjä voi vaikuttaa työskennellessään siihen, millainen sävellyksestä tulee ja miten se palvelee konsertin kokonaisuutta.”
Kannattaako säveltäjän olla itse aktiivinen sinfoniaorkesterien suuntaan? Tuula Sarotie kertoo, että säveltäjät ovat sitä jo, ja valintojen tekeminen on siksi vaikeaa.
RSO toimii lisäksi osana Musiikkitalon orkesteriakatemiaa, jossa RSO soittaa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian sävellyksenopiskelijoiden teoksia. Opiskelijat saavat samalla palautetta teoksistaan sekä neuvoja eri soittimille kirjoittamiseen.
”Sävellystarjontaa on enemmän kuin mitä voimme ottaa vastaan. Usein tilaamme teoksia tunnetuilta säveltäjiltä, mutta pyrimme myös ottamaan sävellyksiä uusilta tekijöiltä. Joskus kipinä sävellystilauksiin on lähtenyt syntymään yhteistyöstämme Sibelius-Akatemian sävellysopiskelijoiden kanssa.”
Esa-Pekka Salosen tai Kaija Saariahon kaltaisten maailmantähtien kohdalla sävellysten tilaajia voi olla jopa viidestä kuuteen orkesteria ympäri maailmaa. Tällöin säveltäjien kustantaja ottaa yhteyttä orkestereihin ja säveltäjän palkkio jakaantuu orkestereiden kesken niin, että kantaesityksen saava taho maksaa teoksesta eniten.
Uutta kamari- tai pienyhtyemusiikkia ei synny ilman apurahoja
Kapellimestarina ja käyrätorvitaiteilijana toimiva Petri Komulainen on tilannut uutta musiikkia niin Zagros Ensemblelle kuin pienemmillekin kokoonpanoille, esimerkiksi itsensä ja urkutaiteilija Jan Lehtolan muodostamalle duolle. Zagros Ensemble on koko olemassaolonsa ajan uutta musiikkia ilman taustainstituution tukea tai apua.
”Joko me olemme hakeneet apurahoja tai sitten säveltäjä tai solisti on hakenut. Joskus säveltäjä on ehdottanut, että hänellä on apuraha ja haluaisi säveltää meille. Malleja on ollut erilaisia.”
Komulainen kertoo, että hän tekee usein aiesopimuksen, jossa määritellään teoksen kesto ja kokoonpano. Jos rahoitus järjestyy, hän tilaa sävellyksen.
Zagros Ensemblellä aikajänne tilaukselle on aika pitkä: prosessi tilauksesta kantaesitykseen voi kestää useamman vuoden. Jos sävellys on valmiina, tie kantaesitysvaiheeseen on lyhyempi.
”Kaikessa on aina takana raha. Pystyn aina perumaan konsertin, mutta sävellystä en pysty tilaamaan ennen varmuutta rahasta”, Komulainen kertoo.
Kitarataiteilija Petri Kumela on tilannut sävellyksiä miniatyyrikappaleista isompiin teoksiin pääosin suomalaisilta ja jonkin verran myös ulkomaisilta säveltäjiltä aina 2000-luvun alusta lähtien.
”Meidän systeemimme suosii kuitenkin lyhyempiä sävellyksiä. Säätiöistä on turha hakea sellaisia summia, mitä etabloitunut säveltäjä pyytäisi konserttomittaisesta teoksesta.”
Onko Suomessa tilaussävellyksiä rahoittavia yksityishenkilöitä?
Maailmalla on yleistä, että yksityishenkilöt rahoittavat uutta nykymusiikkia. Suomessa tämä on panelistien mukaan harvinaisempaa, mutta joitakin esimerkkejä Suomestakin löytyy.
”En mainitse vielä nimiä, mutta täysin yllättäen RSO:llakin on ensi kaudella yksi yksityishenkilön osin rahoittama sävellystilaus. Hän ilmoitti, että haluaa rahoittaa sävellystilausta, jos lähdemme toisena osapuolena mukaan. Hän halusi puhtaasti tehdä kulttuuriteon”, Tuula Sarotie kertoo.
Petri Komulaisen mukaan kansallissäveltäjämme Jean Sibelius vietti aikaa suomalaisen talouseliitin kanssa, jolloin nämä toimivat mesenaatteina Sibeliuksen uusille sävellyksille.
”He saattoivat istua iltaa keskenään ja nämä teollisuuspamput tilasivat Sibeliukselta uusia teoksia. Nykyajan teollisuuspamput ovat ehkä kuntosalilla tai ampumassa riistaa Afrikassa, kulttuuri on sillä lailla muuttunut. Olisi upeaa, jos nykyajan johtajat olisivat kiinnostuneita kulttuurista ja tilaisivat uutta nykymusiikkia.”
Tytti Arolan mielestä yksityishenkilön mesenointi on mahdollista, jos kantaesitys saadaan tuotettua esimerkiksi yhdessä olemassa olevan festivaalin kanssa.
”On kyseenalaista ottaa säveltäjänä tilauksia rahaa vastaan, ellei kantaesitystä ole tiedossa eivätkä ne tapahdu. Esitys ja konkretia täytyy olla, eli missä ja milloin tapahtuu ja sävellys esitetään”, Arola sanoo.
Uusin sävellyksiin myönnetään vuosittain tukea muun muassa Suomen Säveltäjät ry:n hallinnoimien Madetoja-säätiön ja Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahaston sekä Teoston sävellystilausten tuen kautta. Sävellyksiin voi saada tukea myös erilaisina työskentely-, kohde- tai hankeapurahoina esimerkiksi Taiteen edistämiskeskuksen, Suomen kulttuurirahaston ja Koneen säätiön kautta.
Paneelissa arvioitiin, että suomalaista taidemusiikkia tuetaan säätiöiden kautta vuosittain muutamilla sadoilla tuhansilla euroilla. Valtaosa sävellystilauksista on yksittäisten muusikoiden tekemiä.
Lue lisää:
