M:n Näytän missä asun -albumi Teosto-palkintoehdokkaana

Minja Koski eli M, millaisia ajatuksia Teosto-palkintoehdokkuus herättää?

Iloisia ja kiitollisia. Artistina se lämmittää mieltä, että taiteellinen työ huomioidaan näinkin kunniakkaan yhdistyksen taholta. On hienoa, että Teosto-palkintoraati valitsee tekijät ilman, että palkitsemisen perusteena on taloudellinen menestys. Teoksen rohkeus, innovatiivisuus ja omaperäisyys ratkaisevat. Sitä arvostan erityisesti tässä palkinnossa.

Millaisen musiikillisen ja sanoituksellisen kokonaisuuden halusit rakentaa?

Koska olen tehnyt lauluja jo kauan, niitä on päässyt kertymään pöytälaatikoihin, äänityslaitteisiin ja koneisiin. Eli oikeastaan kahden ensimmäisen albumikokonaisuuden tekeminen on ollut siihenastisen eletyn elämäni mittainen projekti.

Mietimme tuottajani Miikka Ahlmanin kanssa, mitkä kappaleeni toimisivat parhaiten kokonaisuutena ja millaisen kaaren ja tarinan teokset yhdessä rakentavat. Näin jälkeenpäin tuntuu aivan selvältä, että juuri tuon laulun kuuluu olla tällä ja tuon tuolla albumilla. Kokonaisuus elää ja muuttuu, mutta lopulta oikeat biisit sovituksineen ja tuotantoineen löytävät paikkansa.

Omassa päässäni Näytän missä asun -albumi oli jonkinlainen matka maalta kaupunkiin.

Omassa päässäni Näytän missä asun -albumi oli jonkinlainen matka maalta kaupunkiin, itsenäistymiseen ja visioihin, joista saa hetkeksi kiinni, mutta jotka jo seuraavassa sekunnissa katoavat.

Vastaako lopputulos ennakkoajatustasi?

Suhtaudun albumikokonaisuuden tekoon prosessina, joka on alati muuttuva ja monen asian summa. Ennakkoajatukset muuttuvat väkisinkin ja hyvä niin.

Millainen prosessi albumin tekeminen oli sinulle?

Ainakaan vaikeasta kakkosalbumista ei voi puhua. Sille päätyneet teokset on sävelletty 2013–2018 välisenä aikana. Kokonaisuus syntyi hyvin orgaanisesti.

Laulujen tekeminen on minulle luonnollinen ja jopa elintärkeä tapa selvittää itselleni mitä tajunnassani kulloinkin liikkuu.

Pääsin myös kurkistamaan hyvän ystäväni, kuvataiteilija Saija Kivikankaan tajunnanvirtaan hänen työpäiväkirjansa kautta. Siitä syntyi Vilisee-kappale. Jos tulen takaisin laulumelodia ja sanat taasen syntyivät yhdeltä istumalta, kun basistini Simo Saukkola lähetti minulle biisin pohjat. Nämä kaksi syntyivät siis toisen taiteilijan tekemisestä inspiroituneena.

Aloitus- ja lopetusbiisit selvisivät aikaisessa vaiheessa ja määrittelivät paljon muitten biisien sovituksellista ja tuotannollista maailmaa. Albumin aloitus- ja nimibiisin tein erään ravintolaillan seurauksena. Kuulin valomerkin jälkeen Torven edessä keskustelun, jossa eräs henkilö houkutteli toista kotiinsa testaamaan uutta kitaraansa. Mielessä oli selvästi muutakin kuin kitaransoitto. Kotimatkalla nauroin onnistuneelle iskuyritykselle ja biisi alkoi syntyä. Aamulla istuin pianon ääreen ja parin tunnin päästä kappale oli valmis. Viimeinen kappale Puolipilvistä säätä -kappaleen esikuvana taasen toimi Lahden kaupungintalo.

Oli upeaa saada äänityksiin vakkarimuusikoiden lisäksi Lumos-jousikvartetti, joka toi omalla soinnillaan ihanaa avaruutta. Sessioimme bändini kanssa pääosin kavereittemme mökeillä ja taloissa.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

Solina Records julkaisee kolmannen säveltämäni ja sanoittamani albumin syksyllä 2020, eli tulevaisuuteen kuuluu sen äänityksiä sekä sovittamista ja tuottamista yhdessä bändini kanssa.

Tuleva albumi poikkeaa aikaisemmista siinä, että olen säveltänyt sen kappaleet yhtä lukuun ottamatta verrattain lyhyen ajan sisällä. Minun mittakaavassani se tarkoittaa noin kahta vuotta.

Olen löytänyt työskentelyyni uusia työkaluja ja sävyjä. Uskon sen kuuluvan tulevalla albumilla. Teemallisesti olen leikitellyt ajatuksella reinkarnaatiosta sekä miettinyt identiteettiä; sen rakentumista, rakentamista ja siitä kokonaan luopumista.