Mun biisi: Valehtelisin jos väittäisin
Joistain klassikkobiiseistä voi kiittää musiikintekijän vanhempia. Tämän tietää myös Pauli Hanhiniemi, joka käveli vuonna 1989 lapsuudenkotinsa olohuoneeseen ja alkoi soittaa pianoa. Lopputuloksena syntyi Valehtelisin jos väittäisin – valkoisen miehen bluesia huokuva slovari, joka soi radioissa, televisiossa ja keikoilla vielä neljännesvuosisata myöhemminkin.
”Se, että kulttuurikotiin aikanaan hankittiin piano, taisi osoittautua ihan järkeväksi”, Hanhiniemi naurahtaa ja jatkaa: ”Mutta jos olisin silloin tiennyt, että joudun 25 vuoden päästä palaamaan aiheeseen, olisin todennäköisesti mennyt shokkiin, ja koko biisi olisi jäänyt tekemättä.”
Kun 25-vuotias Pauli Hanhiniemi alkoi säveltää Kolmannen Naisen tulevaa hittikappaletta, hän joutui vastatusten Tom Waitsin kanssa.
”Jouduin oikein taistelemaan sitä vastaan, ettei biisin melodia käänny yhteen Waitsin biisiin, joka pyöri päässäni”, Hanhiniemi muistelee. ”Piti pysyä lujana.”
Päivät kuluu hukkaan -singlen (1989) b-puoleksi päätynyt Valehtelisin jos väittäisin äänitettiin aluksi Kurzweilin sähköpianolla, johon tuottaja Mikko Karmila halusi ”mahdollisimman ankean soundin”. Kun kappale päätettiin ottaa mukaan myös Hyvää ja kaunista (1990) -menestyslevylle, Hanhiniemi ja Karmila lähtivät keravalaiseen kouluun äänittämään piano-osuudet uusiksi.
”Minulla ei ollut mitään klikkiä, vaan pelkkä lauluraita, jonka päälle soitin pianon uudestaan. Se oli ihan älytön toimintamalli! Olisin yhtä hyvin voinut sekä soittaa että laulaa biisin uudestaan. Klikin puutteesta johtuen biisiin tuli tauko, joka on sittemmin aiheuttanut päänvaivaa aina, kun joku toinen on säestänyt minua. Kukaan ei pysty laskemaan, mihin kohtaan se yksi C isketään.”
Valehtelisin jos väittäisin -kappaleen suosio johtuu Hanhiniemen mukaan kolmesta seikasta. Ensimmäinen on eksistentiaaliseen pohdiskeluun nojaava ajaton sanoitus.
”Tekstissä kiteytyy hyvinvoinnissa elävän eurooppalaisen ihmisen blues. Luulen, että moni meistä pohtii, pitäisikö olla aktiivisempi maailmanparantaja. Sanoitukseen ei ole haettu unenomaista näkyä tai taikasanaa kaukomailta, vaan asia ilmaistaan riittävän koruttomasti.”
Toinen syy kappaleen suosioon on Hanhiniemen mielestä sävellyksen kompakti mitta ja muoto.
”Musiikki on parhaimmillaan silloin, kun sitä ei ole turhaan koristeltu tai venytetty. Jostain syystä tällaiset laulut eivät kuitenkaan yleensä pääse esiin. Miksi tämä biisi sitten pääsi?”, Hanhiniemi kysyy ja antaa samalla kolmannen perustelun Valehtelisin jos väittäisin -biisin lopulliselle läpimurrolle.
”Kun Kolmas Nainen hajosi 1994, minua pyydettiin vieraaksi lukuisiin televisio-ohjelmiin. Koska en vielä silloin osannut soittaa kitaraa, soitin pianoa ja lauloin. Tuolloin esitin Valehtelisin jos väittäisin -kappaleen useita kertoja, mitä kautta se nousi ihmisten tietoisuuteen ja radiosoittoon.”
Hanhiniemi haluaa kuitenkin muistuttaa, ettei pelkkä televisionäkyvyys riitä tekemään biisistä ikivihreää.
”Olen minä ollut tv:ssä esittämässä Tipi-tiitäkin, mutta ei siitä klassikkoa tullut.”
Kun comebackin tehnyt Kolmas Nainen esitti Valehtelisin jos väittäisin -biisin Provinssirockin telttalavalla vuonna 2009, Pauli Hanhiniemi koki elämänsä ensimmäisen sytkärimeren.
”Kun yleisö alkoi sytytellä sytkäreitään, minun piti nopeasti päättää, onko tämä kornia vai hienoa. En nyt sano, että se oli mikään sytkärimeri, mutta ainakin se oli sytkäripelto. Silloin päätin, että on tämä hienoa.”