Uutta tutkimusta musiikin voimasta Jyväskylän yliopistossa
Viimeaikainen tieteellinen tutkimus on todentanut musiikkiterapian tehon masennuksen hoidossa. Nyt Jyväskylän yliopistossa selvitetään, miten terapia käytännössä toimii ja kuinka sen vaikutusta voitaisiin tehostaa. Professori Jaakko Erkkilä kertoo musiikilla olevan selkeitä vaikutuksia osana terapiamenetelmiä.
Jaakko Erkkilä työskentelee Jyväskylän yliopistossa musiikkiterapian professorina. Hän alkoi tutkia musiikkiterapian mahdollisuuksia masennuksen hoidossa 2000-luvun alkupuolella. Syy oli selvä.
”Masennuksesta ja siihen läheisesti liittyvästä ahdistuksesta oli tullut uusi kansantauti. Sen aiheuttama inhimillinen hätä ja kansantaloudellinen tappio ovat suuria. Tilanne ei ole juurikaan parantunut”, Erkkilä kuvailee.
Siitä, miten masennusta tulisi hoitaa, keskustellaan paljon. Vaikuttaa yhä vahvemmin siltä, että masennuslääkkeistä ei ole niin paljon apua kuin aiemmin on ajateltu. Tutkimusten mukaan se määrä masentuneista, jonka hoitovaste masennuslääkitykseen on hyvä, on koko ajan alentunut.
Soitellen sotaan masennusta vastaan
Muita hoitokeinoja etsittäessä on käännytty musiikin puoleen. Se, että musiikki herättää ja ilmaisee tunteita ja vaikuttaa mielialaan, on tiedetty jo kauan.
”Suoraviivaisin päätelmä on, että surullisen ja alakuloisen ihmisen mielentilaa voi musiikin avulla muuttaa positiivisemmaksi. Asia ei ole aivan näin yksinkertainen, koska masentuneen vallitsevaa mielentilaa ei voi yhtäkkiä muuttaa, mutta tälläkin logiikalla on oma voimansa.”
Musiikki on paitsi tunteiden kieli myös ilmaisun ja vuorovaikutuksen muoto.
”Musiikkiin liittyy ilmaisullisia ja vuorovaikutuksellisia ominaisuuksia, joissa puhe ei ole yhtä vahvoilla. Puhe on korvaamaton täsmällisyydessään ja loogisuudessaan. Musiikin voima taas on sen tunneulottuvuudessa ja kokonaisvaltaisuudessa, erityisesti kehollisissa merkityksissä”, Erkkilä sanoo.
Musiikin kokonaisvaltaisuus ja ilmaisullinen voima näyttävät tarjoavan keinon, jonka avulla masennuspotilaan ilmaisu- ja vuorovaikutuskanava voidaan avata.
”Uudessa tutkimuksessamme olemme havainneet, että kun masennuspotilas improvisoi musiikkiterapeutin kanssa, tietyt autonomisen hermoston reaktiot ovat erilaisia kuin keskusteltaessa.”
Erkkilä ei voi vielä avata asiaa tarkemmin, koska tutkimustulokset on ensin julkaistava. Sen hän voi todeta, että musiikkiterapialle tyypillinen kliininen improvisointi näyttää edustavan erilaista ja voimakkaampaa psykofysiologisen kokemuksen tasoa kuin pelkkä keskustelu.
”Musiikin läpäisevyys ja kokonaisvaltaisuus näyttää säilyvän silloinkin, kun yksilö kärsii psykofysiologisia toimintoja ja kokemista rajoittavista emotionaalisista häiriöistä, kuten masennuksesta ja ahdistuksesta”, Erkkilä kertoo.
Musiikkiterapia koettu motivoivaksi hoitomuodoksi
Vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessaan Erkkilän tutkimusryhmä jakoi 79 masennuspotilasta kahteen ryhmään. Toiselle ryhmälle tarjottiin kliiniseen improvisaatioon perustuvaa musiikkiterapiaa. Toinen ryhmä toimi kontrolliryhmänä, joka sai kaiken muun tavanomaisen hoidon, mutta ei musiikkiterapiaa.
Oletuksena oli, että kliinisen improvisoinnin ja terapeuttisen keskustelun yhdistelmä tuo paremman tuloksen kuin kumpikaan yksinään.
Erkkilä kertoo hämmästyneensä tutkimustuloksista. Ne olivat hyvin suotuisat musiikkiterapian kannalta.
”Noin kolme kuukautta kestänyt musiikkiterapia oli tavanomaiseen hoitoon verrattuna merkitsevästi tehokkaampaa masennuksen ja ahdistuksen lievenemisen ja yleisen toimintakyvyn lisääntymisen osa-alueilla. Masennusta koskien hoitovaste musiikkiterapiaa saaneilla oli lähes kaksi kertaa parempi kuin pelkästään tavanomaista hoitoa saaneilla.”
Toinen keskeinen havainto oli, että hoidon kesken jättäneitä oli huomattavasti vähemmän kuin vastaavissa tutkimuksissa muun psykoterapian puolella.
Musiikkiterapiassa hoidon kesken jättäneitä oli huomattavasti vähemmän kuin vastaavissa tutkimuksissa muun psykoterapian puolella.
”Tämä kertoo siitä, että musiikkiterapia koetaan motivoivaksi hoitomuodoksi. Vastaavia tutkimustuloksia on saatu muualtakin maailmasta.”
Syksyllä viimeisteltävässä tutkimuksessaan Erkkilä kollegoineen selvittää käyttämänsä musiikkiterapiamenetelmän sisäisiä mekanismeja ja etsii keinoja, joiden avulla menetelmän tehoa voidaan lisätä.
”Tulemme osoittamaan, että useita teoreettisia oletuksia musiikkiterapian vaikutuksista voidaan objektiivisesti todentaa uusien tutkimusmenetelmien avulla. Olemme jälleen hämmästyneet siitä, kuinka voimallisen työkalun musiikki ja siitä johdetut musiikkiterapiamenetelmät tarjoavat”, Erkkilä sanoo.
Musiikillisia hoitomuotoja
Erkkilä kollegoineen on tutkinut kliiniseen improvisointiin perustuvaa musiikkiterapiaa eli asiakkaan ja terapeutin vapaata vuorovaikutusta djembe-rummulla ja pianolla.
”Hoitomallimme lähtökohtana on moniaistillisen musiikillisen kokemuksen vahvistaminen kehollisen tekemisen ja soittamisen kautta. Improvisoinnin herättämistä mielikuvista, tunteista, muistoista ja assosiaatioista on myös keskusteltu, mikäli se on ollut mahdollista ja asiakkaan kannalta hyödyllistä. Musiikkiterapia pyrkii mahdollisimman kokonaisvaltaiseen työskentelyotteeseen”, Erkkilä kuvailee.
Kliininen improvisointi ei edellytä aiempia musiikillisia taitoja tai erityistä musikaalisuutta. Musiikkiterapeutit on koulutettu kohtaamaan kenet tahansa siinä asetelmassa.
Vaikka musiikkia ei tuottaisi fyysisesti, myös kuunneltu musiikki voidaan kokea hyvin kehollisena. Se, voisiko pelkkä musiikin kuunteleminen olla vastaavalla tasolla tehokasta, on selvittämättä.
Monilla on kokemuksia musiikin aiheuttamista väreistä selkäpiissä kuuntelutilanteessa. Ihmiset myös käyttävät musiikkia itsehoidollisesti eli kuuntelevat sitä lievittääkseen suruaan ja ahdistustaan.
”Ei ole syytä epäillä musiikin kuuntelun merkitystä masennuksen hoidossa. Vertailevaa tutkimusta eri tekniikoiden tehosta suhteessa toisiinsa ei kuitenkaan ole vielä tehty. Sen sijaan maailmalla on tehty menestyksellisesti työtä masennuspotilaiden kanssa myös kuuntelupohjaisilla musiikkiterapiamenetelmillä”, Erkkilä kertoo.
Jaakko Erkkilä työskentelee Jyväskylän yliopistossa musiikkiterapian professorina.
